One end – yet another start

July 10th, 2016

If you see this note, you probably were lookin’ for the long lived Rockweb site. Sorry. It’s not available any more. I’ll get back into this later, but the minimum version is this: I have no time to maintain it any more. Too bad, perhaps.

Thanx anyway. 20 yrs. How old again the Web is? Or me.  :razz:

Jary
[Rockweb site, 1996–2016]


Lyhyestä virsi, vaikkei kaunis. Blogissa sattui tietomurto, minkä seurauksena rytkäisenkin sitten samalla kaiken uusiksi. Myös rocksivustoni. Sotkua näkyy hyvän aikaa. Elämä on.

Haudatkaa sydämeni

…Wounded Kneehen. Jos pumpust ny jotta viäl jäljel on.

Kaivoin siis kirjan hyllyst, pualivahinkos. Rupesin uuslukemaa. Liki kymmene vuat siit jo onki, ko opuksen hommasin ja läpitte plarasin. Siis tämän Dee Brownin klassikon Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen (Bury My Heart at Wounded Knee, 1970).

Ekat 30 sivuu riitti. Mää kauhistusi.

[kansikuva] Inkkarit tapettii, sukupuuttoon melkkest kaik. Se tiäretä. Siinäki olis tiätty jo tarppeks, mut mun kauhu pomppas ihan toisest syyst. Heiluri on heilahtanu. Me eletä tismalles samaa hetkee ko Ameriikka aikoinas, sillon ko Kristoffer-setä lasketti ankkurin San Salvadorin rantsuun. Almanakas luki 1492. Rapiat 500 vuat on menny. Nyt me ollaan niit inkkarei, Euroopan rannoil. Kohtalo  seeki on vuarevarmast sama.

Jos intiaanit olis kattonu ettees, ne elelis tänäki päivän ko Amerikan omistajat. Mutku ei. Ne ei vaistonnu vaaraa. Ne karotti terveen järkes. Vaivaset valkoset näytti säälittävilt, ja sen sijast ett taino-heimo olis käskeny hispaanojen hypät laivaas ja painuu hvettiin, he rupes veljeilemä. Antoivat lahjoi. Ottivat luakses. Opettivat viljelemää maat. Ja mikä ettei: tainot olivat lempeit, sinisilmässi, hyvei, jaloi ja ylemmyyrentuntossi. Sitä parempaa ihmist.

Mutt paattei rupes tulemaa lissä. Valkoset alko esittämää vaatimuksi, tuputtamaa kristinuskoo ja omii tapojas. Valtasivat maata. Sikisivät. Ja ko tarppeks oli populaa otettii loputki. Henki poijes koko taino-heimolt. Amerikka ja aarteet orotti.

Kuulostaak tutult?

Suami-intiaani makka rannallas. Vaarast ei tiatooka. Jos ketä urputtaa ja varottele, panna hiljaseks. Suvakki-heimo myhäilee. Yliopistotädit opettaa kiält, näyttä kui virkata pannuklapui ja kyhätä kaarnalaivoi. Kotoutetaa. Onha sentää just saatu kiskotuks rajoilt sissä 35 000 rikastuttavaa, erilaist, ihastuttavaa, koko Suamen pelastavaa erifärist. Pakenemas vainoo ja sortoo. Suvakki-lauma elää elämäs hianoint aikaa! Vihroviime saa tuntte olevas hyvä. Auttavaine. Hyärylline. Ylimiäline. Niimpal parempi ihmine!

Paattei ruppe tulemaa lissä. Ruskiat esittä vaatimuksi. Sapelit teroteta. Allah on suuri! Suomi on vainaa. THE END.

IS Liigapörssi 8 • Jarvenpaa’s Letku Line

[logo] IL Liigapörssi

Ja taas olla menos. Pleioffi alko eilä. Kappas. :b

[IS Liigapörssi 2016-17. Jarvenpaa’s Letku Line. Play-off-avauksen neljäntenä]

Ei baaskemmi. Eka kiarroksen jälkke koko porukan neljäs. Hooo. Kaike lisäks toho pystys mun Turun sakki, minkä saa vaivasest eres kasattu; niimpal vähä pelaa meikäläissi muual. Mut tosa sen juur näkeeki, ett kuim pal tuuri voika vaikutta. Koko kenttä sattus onnistuma, jokane veteli luakka 20  pojo.

Tänäpä ehtool palata maan pinnal. Mut kiva ny eres kerran oma sakki akkunas, ha. :b

Sosialistidemot

Heh.

Mää ole Uittamon tvitteeris vaklannu parii pualuet. Ihan vaa pahuttas. SDP pitääki parast’aikka kokoustas. Vissi he koitta valkat uure peejiin, tjtn.

Mää hämmästy näit heijä onttoi juttujas.

– »Toverit, me voimme olla enemmän. Me voimme olla suuri, me voimme johtaa maata.»
– »Katkaisemme huonon kierteen. Tuomme inhimillistä lämpöä ja valoa pimeyteen.»
– »Maailma muuttuu niin nopeasti, meidän täytyy tehdä uudistuksia

Ja muut samalaist hevonkukku. Polittiine elukka — helvatun ourost se on pykätty. Pualueest roikkumati.

Mutt mitä piräis sanno kansast. Niist, ketä vahta tiskin toisel pualel. Raapusta punasen viivan ko käsky käy.

Ei täysjärkine tommossi piarasemati kuuntele.

Mä olen niin cism

Täsä viime päivin on alkanu hirvittä. Katellu femareitte mellastelu rapakon takan. Nupeissas jotta vikka?

Wanhempi herasjuamari joutu ihmettelemä. Jossan päi yhteiskuntta opeteta ämmi sekkoma ja jäljet johta sylttytehtaal: yliopisto. Jos akka kerkii tvittuilema, penslama vähä-älyssi kyltei ja juaksema demontraattiois, sillo kuhnita suajatyäs. Normaali nainen paiskoo hommi. Tyätätekeväl on käret täynnäs jo valmitteks. Ehtii huanost julistama ko pitele kakarat ja isännän kuris ja nuhtees.

Sama hulluus levii kotomaas. Meil onki jo kasvatettu uusi idle class, nämä tehraskanat. Tuntomerkit ruppe selvimä. Feministi on The Hörhö, yliopistoporukois lilluva vasuri ja taivaanrannan tavja, ketä ei pysy pystys ilman julkist sektori ja ikiomaa tukiryhmääs, eikä kestäis realityy eres päivääkä. Piäntkä hyäty heist ei ol. Pahannäköne ja -äänine turhake. Loinen ja elätti.

Tyypillist on seeki etei historiast ol opittu mittä. Nämä neropatit luule olevas jotta erikoist, ensmäist kertta astial. Ha. Meikäki kinas kinkkujen kans jo 13-vee, mut se oliki eri juttu. Vaik neeki donnat pualusti naisen asiaa, ankarastekki, ei ne jyränny muitaka. Telaketju ei rämissy ainaska meijä porukois, ei ikän. Helvatin moisii sessioit piretti, asemii hajetti ja paikkoi paalutetti. Sit paiskotti kättä ja naurut pääl. Oli opittu pualin jos toisin. Arvostust. Ottama huamioon.

Mää muistan niit jutui tänä päivänäki hyväl.

Tämä nykyfemari — pahast istu jorpakos. Se horise jostai cismeist, metroist ja tiäs mist hvatin junist. Mukulatka ei kuulemma enä ol flikoi ja sällei. Ne voi jäärä johonki pualiväliin pyärimä, vissi sitt istuksima pili käres hameet korvis. En kyll ihmettelis. Sääliks käy.

Nyt tarvittais Äiji. Viäl voisis keret.

Yliopistot sulki ämmilt 30 vuareks. Demla nurin. Femaripualueil täyskialto. Eruskuntaan akkakiintiö, 20 kappala. Kaikk hämykirjat lukkojen taka.

Tommottis. Alkajaisiks. Päästäis takasi 70-luvul ja ruppeis henki Suames kulkema.

Jan Troell: Ikuistetut hetket

Innostusin tosa eilä ehtool taas Troellist, ko plarasin Amatsoonis. Sit muistinki, ett yks pätkä sentäs hyllys jo makka. Eiko vahtama.

[Maria Larsson kameraliikkeessa] Jan Troell: Ikuistetut hetket
(Maria Larssons eviga ögonblick [aka Everlasting Moments] 2008)

Niimpal hiano leffa. Lämpöne ja inhimilline. Kehotta ankarast kaipailema wanhoi hyvei aikoi, enne dikitaalihömpötyksi ja ahristavi somejorpakoi. Mailma taskus? Ha.

1900-luvun alus se mailma oli viäl joka pualel ihmisen ympäril, huakus arjen tekemist, pisti elämä. Baaska haisi ja banjot soi. Köyhän elämä oli tiätyst vttumaises jamas, riistäjän ruaskaki viuhus, mut tulkka hei sanoma vaa, jos nykyjäs paremmi? Sata vuat myähemmi 2017. Oy Suomi Ab makka lihat levjänäs myyntitiskil ja helppoheikit hakka tahti.

Filmin fookkus tarkkene yhteen naiseen. Maria Larsson (huikia Maria Heiskanen) on pahane piika, ketä luuttuu perhettäs ettippäi. Juappohurmuriäijä ei pal avita, eikä valtsu kakaralaumaka. Mutt kui ollakka, löytyy toine päähenkilö. Kamera. Kuva ruppe laajenema.

[Maria Larsson finaalissa] Färimailma on hiano, vanhanaikane seepia. Näyttelijät loistaa, ei yhtäkä huano. Eikä haliwuud-sondaa missäkä kohras, ei tarinas, ei kohtauksis, ei missä. Koko stoori olis ollu helppo sokeripyntät »elokuvamaisil» juanenkäänteil ja merylstreepeil. Onneks ei. Vaivattomast pääse uppoma nostalkian syävereihi, mutt pahemmi ei filmi kärtsä.

Enempä en viitti pilotta. Mutt see verra inttensiivine oli, etei munt eres häirinny, juur huamannukka, et ne kaikk helvatin tyypit väänsi ruåttinmaan kiält… :b

Tahdon tulla huijatuksi

Ainaski melkkest. En tahro tiätää, en liika paljo. Sen vaa, mitä suaraa näjen.

Tommone tuli taas miäleen ko plarasin Amatsoonin eläväkuvaosastoi. Olen jo kauva aikka kualannu Jan Troellin pariaki mestaripläjäyst, The Emigrants ja The New Land (Maastamuuttajat + Raivaajat). Ne onki juur männä vuan julkastu BD-muaros. Sattusin niit vilkasema ja juuttusin kattoma: bonusmateriaalit.

Mää en tykkää niist. En yhtikä. Mun miälest koko eläväkuva pilottu sillo, jos nupis kiäri joku härökuva, misä koko kamerakööri vahta ko tähtipari pussa. Niimpal herkkää! — Paitti ett ohjaaja huutaa ja apuri köhii ja joku apustaffi veti vaaterekin nuri. »Cut

En tahro. En haluu nährä ett kummone kamera laskeutuu rappussi kattoma avaint akan käres. Munt ei kiinnost stuntit eikä kompuutterimaisemat eikä varsin, jos joku juttele taik hoila jonku pualest. Mää koitan ussest jättä elämäkerroistki tiätyi assioi lukemati, jolsen o pätkää viäl vahrannu. Vadduuks se mull kuuluu onks Gilda lepakko…

Illuusio! Siit täsä puhe on. Mää tahron säilyttä sen; pompat siihe eläväkuvan mailmaan sisäl, ilman ett kaalis pyärii mittä ylimääräst. Puhtone miäli. Pirelkkä muut se tunkkinne, How-This-Classic-Movie-Was-Made-turhanne. Illuusio! :b

Ja Troellit säkkiin. Tuliki kallein ostamine tähä saakka. Ain ei passa ol sulovileeni.

Trumpetti soikoon

Tänään vaihtui Amerikassa presidentti. Lähes kaikessa pettänyt Obama haihtui taustalle, ja parrasvaloihin keinahteli uusi toivo Donald J. Trump.

Tästä päivästä jää silti mieleen jotain muuta.

Suomen ns. valtamedian™ on vallannut valtava, huonosti peitelty viha. Sen kohteena on aivan erityisesti Trump, mutta osansa saavat muutkin. Tulilinjalla on etenkin sellainen finkki, joka ei ole kallellaan vasemmalle, ei tunnista vihreää väriä, ei tajua femarisekoja. Sen sijaan käyttää maalaisjärkeä. Kenties tunnustaa isänmaallisuutta. Sellaista tyyppiä ei onnitella selkärankaisuudesta eikä rikastavasta ajattelusta tai erilaisuudesta; ne ominaisuudet ovat varatut toisille, suojavärisille. Sellaista henkilöä pitää nyt vihata. Oman maan syntyperäistä kansalaista!

VI-HA-TA!

Isänmaa on järkyttävässä tilassa. Valtion pitäisi suojella kansalaisia, mutta se tekee päinvastoin. Maanpetturuus vallitsee. Kansallisomaisuutta myydään kiihtyvällä tahdilla, rikollisuutta pimitetään ja palkitaan. Veronkiertoa suositaan. Maksetut myyrät riehuvat. Kansalaista kytätään ja uhkaillaan. Ulkomailta sisäänrevityt atleetit ruokitaan, naitetaan ja kehutaan. Törkeydet vaietaan. Media ja poliisitoimi ryömivät katuojassa, käsi kädessä. Vain yhtä enää puuttuu: sota. Mutta se on vain ajan kysymys. Lyhyen.

En käsitä tätä. Kaikki on tapahtunut vain parissa vuodessa. Onko kyse siitä että valhe on todellakin liian suuri. Että suomalainen ei usko. Ei usko, että meillä on nyt sosiopaattinen eliitti, joka pystyy lähes mahdottomaan — myymään kokonaisen maan. Iske, rahasta, poistu. Silmää räpäyttämättä.

Paha sanoa, mitä pitäisi tehdä. Ehkä jotain sellaista, kuin juuri nähtiin Amerikassa: täytyy herätä!

Jääkiekon U20-kisat • 2017 • 2. päivä

Eipä ollu eilises tsekkimatsis kehumist. Turpaan tuli 1–2.

Kedol hiihteli lammaslauma. Sekava, henketön ja vaisu. Vähä niinko Tappara sovittamas magaroonii maanantaiaamust, kauhia ähinä, mut äkkii seljälles. Misä oli peli-ilo? Johtajuus?

Mää pahast epäilen ett nuaret porukat on valkkus näkössi. Jalosen ja Kiven jengeist loisti tappohenki. Tukkaäijän sakist henki tapettu. Sällit pelkäs varjojaski. Vesalainen? Tolvanen? Liiga-komeetta Heiskanen?

Omal tasollas pelas molari Vehviläinen, muitten kantsii pirel palaveri.

Tänäpä — siis ensi yän — on passeli paikka petrat. Toispual sirklaa Tanska. Jolsei simmone sakki ota kuanoos sata nolla, on homma ohi. Siin ei sit jargonilaulut mediois paljo paina.

Jääkiekon U20-kisat Kanadassa

Nysse alkaa! FIN–TSE.

Pari viikkoo valvomist. Matsit starttaa pualenyän aikoihin ja loppuu kait luakka 03.00. Helvatti. Rytmit sekko. Onneks ei sentäs tartte heti aamust laukat minnekkä, see verra on yrittämisestki hyätyy.

Toren ko sanon, en juurka mittä panosta. Jos vahtaamine maistuu, ok. Jos ruppe henkityst haittama, kansi kines ja kuulemii. :/