Liigapörssi 2017–18 • Jakso 2/6. päivä

Kakkosjakso, kutospäivä. Sijotus: 19 208/22 687.

[IS Liigapörssi 2017–18. Åbust. Toka jakso, 5. päivä]

Tepsi ei jaksa tänäpä pelat olleska. Kohtuu erustus on siltiki ja lykkäsin viäl yhre lissä: herra Keskitalo. Hän oliki päässy täsä koohotukses hiukka unhottuma, kert lähti kauvas poijes, jonnekki Kouvolan asemal. Tilastoje mukka löytämäs nyte liikavauhri. On kylläki viarasmatsi Lahes, nii ett luultavast sälli nappa -3 ja kontti poikki.

Näil sitt olis tarkotus koitta jonku aikka. *hahha*

IS Liigapörssi • Jääkiekko  • Liigan manageripeli

The killing fields

Siitä tuli eilen kuluneeksi kaksi kuukautta. Puolielukka islamterroristi murhasi kaksi viatonta naista Turun keskustassa. En unohda. En koskaan unohda.

Tosin, sanottavaakaan ei juuri ole. Mistäpä löytyisi tarpeeksi isoja sanoja. Mitä voisi valuttaa silloin, kun kokonaisen valtion johto yhtäkkiä ryhtyy hourailemaan mielenvikaisen lailla, eliitin haltuun junaillut tiedotusvälineet säestävät kuin yhdestä nuotista, ja mitätön mutta äänekäs suvakkilauma vinkuu järkensä menettäneenä. Isänmaa on varoittamatta muutettu orwell-valtioksi. Keneltäkään ei kysytty. Ennusmerkkejä ei ollut. Ei tarpeeksi.

Josko raapaisu mediasta. Nimenomaan paikallisesta. Se mitä on nähty on varmaankin nihilismin huippu. Turun Sanomat, Turkulainen ja Aamuset, kaikilla sama laulu. Verisistä vainajista viis, sen sijaan barbaari tappaja on(kin) yhtäkkiä sympaattinen, kohtelias ja harhaanjohdettu nuori; ihan jopa kuin »yksi meistä» (kuten harhainen kirkon mies möläisi). Joku voisi ehkä kysyä, kuinka hyvin nukkuvat päätoimittajat yönsä? Ikävä kyllä vastaus on selvä. Eikä tilanne mihinkään edes muutu, ei ennen kuin uhreiksi valikoituvat eliitin lapset tai sukulaiset.

The Killing Fields on vaikuttava sotaelokuva vuodelta 1984. Myös kotikaupunkini muuttui tantereeksi, sen kenttiä ovat nyt kauppatori ja Brahenkatu. Vallitsee poikkeustila, de facto. Mikä paikka punataan seuraavaksi?

Liigapörssi 2017–18 • Jakso 2/5. päivä

Kakkosjakso, vitospäivä. Sijotus: 16 827/22 618. Purotust, nätti -2000.

[IS Liigapörssi 2017–18. Åbust. Toka jakso, 5. päivä]

Tepsi vaeltta korves. Pakka sekasi ko ronkasen vintti ja pahite ulapal seila wanhat konnat. Tallinder kiskasi miikat, Heikkinen haahuili ja hukkas pilku; Vittasmäki kuikuile Kahvaras ko haamu. Laakso sentäs veteli tasollas. Mut mitä tämmäsest tule? Mää tahro uuret jaot. :b

Ruppeki herämä epäilys. Se Juolevi. Jo junnukisois nousi kupla otta ko hänt kattos ja kuunteli, tuntus oleva ylimiäline mulgerdo. Jos se ny myrky lykkäs, Tepsin pukkaris, samaltappa ko erelline eremenkko Suame jalkkisporukas?

Pare kai hissuksis orotel. Jos ny vaik Nysseki kehisse lauvantain, lakka Palmunki latva huajumast.

IS Liigapörssi • Jääkiekko  • Liigan manageripeli

Liigapörssi 2017–18 • Jakso 2/4. päivä

Kakkosjakso, nelospäivä. Sijotus: 14 744/22 543.

[IS Liigapörssi 2017–18. Åbust. Toka jakso, 4. päivä]

Paraatimarssi Uralil — uupu. Paremmi jos sanon ni tunki lunt porstuasse, nii baaska oli lauvantai. Porkkana-Jasu nollat, pakit miinuksil ja Nyström nappas kuumet eikä pelannu olleska. Nou cän duu, kert ei mittä tiato ollu kenelkä.

Jotta tartte tehrä. Porkkis ainaki saa monost. Heivaisko molarin (halvin junnu siihe) ja tuhluuttais manit hyäkkeihi? Mutt siält on Perrin ja Filari tulos pari viikon pääst, tarttis varautu… Pata-Makkonen, hänki olis kehis jo. Ottaisko vaa iisist ja Pikkarainen sisäl? HmmmM…

IS Liigapörssi • Jääkiekko  • Liigan manageripeli

Procol Harum – Turku 3.10.2017

Aikast hiano ehtoo oli. Par tuntti huratti ko siivil ja kaikki kuulti mitä tarttiki. Kompo soitti hianost ja herra Brookerin ääni oli timmis kunnos. 72-vee!

[Procol Harum: lauteet] Sinihämyne lava, taustanas iso loko. Procol Harum ja Novum. Hiukka hämmentävä näky. Kiartuet mainostetti (tiketissäki) et »Whiter Shade of Pale — 50 v. juhlakonsertti». Näköjäs sit samal promoseeratti uut alpummi ja aktin alkupualel hra Brooker usuttiki sitä ostama. Ok. Tyätäs he tekevä. Leippä syävä. Munuaispiiras. Fish änd chips. Papuja paahtoleivällä…

Äijät pomppas lauteil ilma kommervenkei. Jokane ravas paikoilles ja BÄNG, eka biisi soima. Mää tykkä tost. Ei mittä hapatust ett lovely to see you again, Russ… Finland, suara päät menoks vaa.

Kappaleit en pahemmi tunnistanu, niit uuremppi. En sunkka hetikä ampunu (ittetäni), kert mun viimisin Procol-plätty on vuarelt 1975, Procol’s Ninth. Vissi on senki jälkke huuperi virrannu. Ei ne miäle kyl jääny, paitti »Business Man» mikä oli suht köyhä, ja toi nelone (?) mikä kuulosti suunniles Aeroshittilt. Onneks väleihi veretti kolme timantti plus »Sunday Morning», mikä onki helkuti hiano (uus) pualiballadi. Lopuks viäl kitaristi Whitehorn väänsi kamppe ja lokit rupes kirkuma, ja siihe oliki hyvä lopetta eka setti.