Milanon ihme

Muistellaas pikkase. Ei kummiska tota klassikkoleffa, vaik Italias käyräänki. Oteta jalkkis föli ja juasta hetkeks San Siron nurmikol pelama.

Juhlapäivä. Tasan kolkyt vuat takaperi (3.8.1987) tapahtus tosi kummei. Suamalainen amatöriporukka mani ja hakkas Italian poltsimiljonäärit — heijä kotokentälläs! Mahtaak ol tapahtunu enne tai jälkke tommost. En ainaska muist.

[Aamuset: TPS-matsin muistojuttu]
TPS käve Totòn jäljil — Milanon ihme.

Täsä täytyyki heti pirel hiljane hetki. Paristaki syyst. Ensikski, voisiks joku kuvitel ett suamalaine (turkkulaine!) sakki menis nykyjäs voittama jonku? Tännehä tule joka jumalan virolaiset ja timpuktun känkit vetämä turppa millo huvitta; hesalaiset kertto miälelläs lissä. Toiseks, ussemppi Tepsin San Siro -sankari makka jo nurmen alapualel. Dan-Ola Eckerman, Juha Laaksonen, Tomi Jalo (C).

Häts off, sano.

Ja kert nimei päästi plarama, ni pannas koko nippu:

Eckerman (23 v.)

Laaksonen (24)
Petri Sulonen (24)
Ari Heikkinen (23)
Esa Johansson (20)

Juha Halonen (2?)
Mika Aaltonen (21)
Tomi Jalo (29)
Kim Suominen (18)

Tommi Paavola (21)
Marko Rajamäki (19)

Valmentaja: Tommy Lindholm (40)

Kakaralauma! Yks tosiäijä, + valkku Lindholm. Ja pistävä rahakasat nurmen pintta. Eikä ainutka viarast nime ja pualet turkulaissi. Tippa tule ko katto tänäpä vaik tota Turun Intteri: onk siäl yks finkki?

Muistan hyvin kyll noi hetket. See oli aikast helkutinmoine paukku. Eikä homma pahaste huanonttunu siit, ett paikallisrariot oli juur alottanu ja Auran Aaltojen JiiPee oli elämäs veros. Piänt huumaa Turun puales! Pitiki äkki lähte jonottama sen kotomatsin tiketti…

Kuppis oli ko nuijal lyäty. Mää olin kyl nähny täyren mökin jo ennenki, 20 vuat takaperi, mut muistikuvat oli jo haaliat. Tätä matsi varte kyhätti päätysse putkikatsomo ja jokku väittä ett porukkaa olis ollu joku 15 tuhattaki. Mää epäile. Mutt kymppitonni kyll katkes.

Pakko sanno: ko matsi alko ni »pelissä oli suuren urheilujuhlan tuntu»! Kantsi muista asetelma. 2-osane sarja, Tepsi johti 1–0, ja viarasmaali oli(s) ratkaseva. Interin oli pakko voitta vähintäs 1–0, mist olis tullu jatkoaika. Tepsil olis riittäny tasuri. Vähäks oli sukkelat viilikset. :O

Tasoero oli kyll kova. Sinimustat piti pallo, pyäritti sitä pualustukses (Passarella), orotteli, ei tehny mokei. Eka jakso päättys 0–0, mutei Tepsil torellissi paikoi ollu eres koko matsis. Pari kertta sit nukahretti ja taulul 0–2. Belgian MM-sankari Enzo Scifo latas aaltosmaise ihmejenkan kulmaan ko Eckerman seuras katseel. Lopuks toine MM-kävijä Alessandro »Neula» Altobelli pisti tylyste päätyrajakeskityksen häkin perukoil. Kudpai.

Mutt poijes murhe… Kyll sen hyvin käsitti etei tommost hetikä nährä. Jatkopaikka olis ollu liikaa. No, Turun yähön tartti sentäs painu, see verra karvasteli. Jos sen Halosen paikal olis siin yhres tilantees ollu Aaltonen taik Rapa ni…

Laajempi kuva? Eletti Oikian Jalkapallon viimissi hetki. Kahret EM-kisat oli viäl juhlaa (Hollanti, Tanska), mutt MM-kisat 1990 oli jo pualiks antijalkkist. Ja siihe Bosman-tapaus, mikä aikaa myäre tappo kotomaiset sarjat.

Onneks tuli nähty muutlaiki. Ei tämmässi muistoi kaikil o. :b

• Internazionale – TPS 0-1 | San Siro, 1987 | YouTube (highlights)

Mu isänmaa

[leijonakoru]
Sain tosa männä viikol sukkelan miälihalun: tahron vähä näyttä. Näyttä jotta simmost, mikä tunttu oleva karoksis, ja mitä hallitus halveksi ja suvakki kaihta. Isänmaallisuut. Ja iha itte. Tommost ko tosa kuvas näky.

Käven vähä kattelemas Turun kaupois. Enemäkses myyti ei-mittä. Kallistaki. Niimpäs palasinki kotti ja kohnasin pual tuntti netis. Tilasin. Melkkest koko setti onki jo matkallas: riipus kaulasse, pyärylä korvasse, rinkula sorme. Rannekettinkii tartte viäl harkit — see verra arvokas, nätti 300 markka.

Panna kuvei, ko luukku kolise. Oi, maamme!

Post skriptumi
Otsikko tuli ittestäs. Viros lauleta ko hurmios ja pirellä ruskiat poijes maast; juur toistappäi ko Suames. Heil on ittetunto kunnos ja ruato suaras. Kelppa kyll otta oppi.