One end – yet another start

July 10th, 2016

If you see this note, you probably were lookin’ for the long lived Rockweb site. Sorry. It’s not available any more. I’ll get back into this later, but the minimum version is this: I have no time to maintain it any more. Too bad, perhaps.

Thanx anyway. 20 yrs. How old again the Web is? Or me.  :razz:

Jary
[Rockweb site, 1996–2016]


Lyhyestä virsi, vaikkei kaunis. Blogissa sattui tietomurto, minkä seurauksena rytkäisenkin sitten samalla kaiken uusiksi. Myös rocksivustoni. Sotkua näkyy hyvän aikaa. Elämä on.

Palautettava lähettäjälle

Return to sender, address unknown/
No such number, no such zone.

Tommottis se Elvari aikoinas hoilaili. Toho vaa saa 60 vuat later lisät, et kyl se lähetys peril tule, mut rivis lukke et »no such quality». Ei mittä käyttö.

Juu, eli Amatsoonin kans täsä taas häsätä. Heil o vähä niinko kahrelaissi tapoi. Ensiks koiteta kepakol jäät eli myyrään baaskaa, koiransyämä kotelo, taik eläväkuva vhs-tasoherkul, taik molemppi. Ja sitko urputta, ni sellerit reppe kahtia. Niinko meri Epyktis. Osa sano et pirä hyvänäs ja manit tule takasi, toine tahto saara sen baaskiksenki takasi. :O

Pakko sanno et hatutta. Ensiks pääse partsil paiskoma talriikeitas, kert kuarest löytys kuanalevy. See jälkke saa kerät tunni verra lissä vadutust, ko väsäile eimailei kiäli keskel suut ja pykäile ulkomaitte paketei, ja kuskaile niit loorasse. Ja vaik ne rahat takasi tuleeki, ni musta jortikka sojotta ottas pari päivä. Nehä myy sen saman sondan uurestas, jollekki, ketä ette sattu. Brkl. :)

Ja mää tiärä, älkkä sanoka *myy ettippäi!*. Mää ole turkkulaine enkla ja see verra helvatun vanha, et kerkesin ottama kotokasvatust. En kehta kiärittä vahinkko.

IS Liigapörssi II

[logo] IL Liigapörssi

Kert Liikapörsäs voi kuulemma tyrkyttä porukoit enemmänki, ni huvikses sit kyhäsin toisenki. Tähä sakki kelppa ainostas ulkolaissi pelaaji. Dzast foor fan.

IS Liigapörssi

[logo] IL Liigapörssi

Heh. Tuli sit sorruttu tommoseenki. Saas katto kui pitkäl viitti hinkat.

Toren jos juttelen ni ei mittä uut sunkka. Männä kesän potkupallokisoiski vaivautusin säätämä yhres veppimanakeripelis. 1980-luvu pualesvälis väänsin päiväkaupal Commodore 64:n akkunas. Ja aikoinas ko olin vaivane 12-vee, pykäsin oman jalkkispelin kirjotuspöyrälleni, ja samal pyäriti kakaroitte kans Stiika-lätkää, misä pelatti 3 x 5 minsaa ja maalintekijät ja syätöt raapustetti sinikantisse vihko. Öhh.

Kyl mar ihmisel jotta vikka nupis, kert tämmäsi räpeltä. LOL

Minä soitan sulle illalla

Niinkos hyvi tiäretä, kerrostalos on kaikemoissi harmittavi pualei. Joutu morjestama naapurias. Kulkema samas hissis turpa rullal. Onneks löytyy hyvääki.

Ainaski meijä rappuu on ankarast siunattu. Me olla meina saatu musiikit ilmatteks jo nätti 15 vuat. Toka ylimmäises kerrokses asusta ankara trio: tooli, äijä — ja urut. Mää olenki siit vissi joskus jo naputellu. »Naapurin sähköurut/ luo outoa tunnelmaa». Taik jotta.

Siäl siis istuksii sälli, ketä armasta urkujas. Nuateiki hänel o. Tavan takka me kuulla kaikke hiano niinko »A Whiter Shade of Pale», »Jingle Bells», »Mä oksalla ylimmällä» ja »Kuurankukka». Mahtaa Turun kämppätoimistois ol kauhiat jonot. Kaik haluis muutta juur tähä, ja joutu karettuma konnei pääs. Voi heit!

Nyt kyl näyttä et viisarit otta uure asenno. Urkupolkijan alakerras on kuulemma mitta täysi. Multki vähä kysytti, ja osotin kyl miälipualeni. Mää tosin olen onneks harmiksen see verra alhane, etei laulut kovi hyvi kuulu. Tarskos käyrä vähä vääntämäs äijän potikoit?

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!

Lisäks taitaa mullaki ol uus naapuri. Seinän takan on hinkattu ja kilkattu siihe malli. Joku siäl majaas teke. Siin asus enne 70-vee pariskunta, mut vissi hee jo oppis kaik laulut ulkko ja lähti vaihteluks Varissual kuuntelema rumpui. Mut jos naapurisse onki hiipannu vaik joku kirjastotätsy? Sillo voi oman elämäs gäribruukkeri pääst äkkiiki mual kiakuma. Varotus. Varotus. Häätö.

Mitä me sit kuunnella? Kun sade lyö ikkunaan?

Muu raketti

Se tapahtuu ain 3–4 vuare pääst. Selailen kirjapinojani ja vasta sattu joku Bondi. Eiko lukema. Sit jäänki Fleminki-nalkkiin, täyty kaivel lissä, ja pari kolme ylensä mene perätyste.

[kansi] Pinosin velivainaan jäämäopuksi. Kuskasin roskikse. Ja kas: Kuuraketti (Moon Raker, 1955). Muistelin simmose kyl löytyvän hyllyst, mut varoks traijasin takasi. Plarasin pikkase. Pikkase, pikkase… enkä saanukka poikki, see verra jännä. Mut bauttia kohras 3/4 tuli sukkela kutka: tahroinki yhtäkki nährä et ketä siin filmis oikke oli. Ei pahast ollu muistikuvi, paitti Moore, kert 1979. No, raina pyärimä.

Jumangavitas… Täystuho. Fleminkist ei mittä jäljel!

Sen sijast joku iha muu räpellys. Täynnäs reiki. Tuhanne irtokohtaust, mitättömi ämmi, surkia konna, ja kakun pääl tiätyst eläkeläine Rooker NouMoor, kenel jo liki valmis melanooma ja karismaa kukkakepi verra. Luihun sakemanninki tilal hyvinsyäny japsi. Ja kuuraketti, see mikä kirjas on yks päähenkilö, näkys leffan intros suunniles minuuti. Sit jo juastiinki stunttipileisi.

[kansi] Mää ihmettele. Tämmäse amatöörin miälest Fleminki on kova sälli. Hän kirjotta tiiviist ja talourellisest, ilman pensseleit, ja juanet on hyvei ja jänni. Päärosvo, ain hiukka erikoine, niinko täsäki. Oranke pikmentti, naamavärkki hajal, miljonääri, korttiketku, hyväntekijä. Ja sit… joku Maikkel Lonsdale, kimfloori.

Muuraketti riitti. Kestin kohkamist väkiste tunnin verra. Luajan lykky et menen ain kirjat erel, jää eres piänt toivo häivyttä noi pärstät miälest. Mut paree se o vissi rajata Mooret suasiol veke. Connery ja Lazenby. Tattis.

Ei-minun Suomeni

Traijasin kassini ja reppuni pysäkil. Börssii vastapäät. Jalkakäytäväl seisos ja makas neljä matu. Partabeibei, sotta karus. Huippuroitit niskas, leviän näkössi; Tabakki haisi, keelit kiilsi. Vertasivat valkossi lenkkareitas. Tekivät lopultas lähtö ja yks nousi — takataskustas leijas seteli karul, 50 euro. Tunki takas niinko pennin koliko, ihanko huamannukka.

Notkuivat siit sit kävelykarul päi. Hölmölä jäi kattoma ja kuittama. Mää tahroin ulos. Kilauti. DeLorean. »Okey, Doc. Let’s go. 1982.»

Amazon – kuinka asiakas menetetään

This blog entry should perhaps be a story on the assortment like »Tales of Miserable Capitalism». And, in English. En kummiska vaivauru. Pirelkö tunkkias iha itte vaa.

Mää ole rutissu Amatsoonist ennenki. Heijä sivuillas on moontki assia viturallas, ollu ain ja pysyyki: urputtamine ei mittä aut. Customer servantti vaa jostai vinku-Intiast päi selittä ett »We fully understant jour…».

Ai mitä tapahtus?

Lue lisää