Näpit irti kirjastoautoista

Oikeasta elämästä jo kauan sitten vieraantuneet turkulaiset päättäjät ovat jälleen tekemässä sen. Ilmeisesti piipun suuta saa tällä kertaa katsella kirjastoautopalvelu, säästöjen nimissä tietenkin. Onko tämä unta vai fiinien huumaa?

Kirjastoauto on loistava palvelu. Se tuo lähiöitä myöden lähes kotiovelle monipuolista hengen ravintoa. Tarjolla on kirjoja, lehtiä ja nykyisin myös CD-musiikkia. Tilaamalla saa sen mikä hyllyihin ei ole mahtunut. Henkilökunta on erittäin osaavaa ja sympaattista.

Monille kaupunkilaisille kirjastoautopalvelu on merkittävä henkireikä. Kirjallisen sivistyksen lisäksi toiminta tarjoaa myös sosiaalisen ulottuvuuden. Auto on tapaamispaikka, jossa puhutaan maailmaa järjestykseen ja tutustutaan ihmisiin — jopa naapureihin. Ne oravanpyörään tai sohvaan haihtuneet, jotka ovat tällaisesta kuulleet vain huhua, olkaatten hyvät ja käykää kokeilemassa — ja allekirjoittakaa tutustumiskäynnillä myös adressi tämän hienon palvelun säilyttämisen puolesta.

Aktiivisin käyttäjäkunta luultavasti koostuu vuosia jatkuneen markkinapelleilyn jo ulkoistamista ryhmistä: työnhakijoista, opiskelijoista, lapsista, seniorikansalaisista.

Pirusta ja pikkusormesta tiedetään vanha tarina. Varmaa on, että jos nyt esim. yhden kirjastoauton palvelut onnistutaan lopettamaan, eivät ne pyörät enää milloinkaan liikahda. Aina tulee jostain siltaa, moottoritietä, stadionia; rakennettavaksi, pidennettäväksi, katettavaksi. Lakkautusuhan alla ny olevat autot kirjoineen kuitenkin ovat valmiina olemassa ja yhdessä autossa tarvitaan virkailijoina kaksi (2) henkilöä. Pitänee siis julkisesti vaatia vastaus: minkä kokoinen todellakin olisi lopettamisella saavutettava "säästö"?

Juurensa kadottanut, perspektiivinsä hukannut ja aatteensa aamulla vaihtanut päättäjä ei kirjastoautoa tarvitse. Mutta me elävät ihmiset, onko meillä varaa antaa kirjastoautopalvelun maatua?