Palvelust ei tiätyste ollu tiatoka. Kärrit makas ulkon pihal eikä liikahtanu mihinkäs ilma kolikko. Ei vaa sattunu semmost olema, täytys kantta sylis kaik.

Kovaste tylylt kans näytti paik. Kaik tavarat ol niinko huiskastu pisi lattioi ja enemäkses loorat ol purkamat. Mittä kyltei ei ollu eikä pal muutaka järjestyst. Hiuka kyl nauratti ko puati o sentäs saksalaine.

Valikoima runsaurel ei pääs kehuma, ja melkei pelkästäs tarjol ol valmitteks pakattu pulkkitavara. Ko mää en ostel mittä turhanaikast enkä ainaska pakatui, jäi kovaste vähä jäljel — salattikasa onneks yllätetti yhrest nurkast häppemäst. Koval hakemisel löyty viäl puketti erami ja maksamakkara. Kassal ja äkki poies.

Koton sit maistelema. Täyty kyl hunnin eruks sanno, et iha hyvä ol; juusto maistu juustolt ja makkara ol jopa paremppa ko suamalaine. Salatti ny o salatti.

Hinnoist o tairettu enite kohist. Ja täyty se myäntä, halppa ol, melkeist kolkyt rosenti ero. Mut en mää ny nii kovi hurra, assias o paljo muitki puali. Puati ol ikävä tuntune platsi eikä palvelu yhtikä. Kovi mont sorttika ei ollu. Ja vapaas maas ko olla, ni mää en ainaka tykkä anta ropoka herrakansa hyväks. Mialummi mää kanna neeki toho lähikauppa, vaik ketju seki kuulu.

Jaa nii, ostin mää siält literin jätskinki. Ei maus mittä suurt vikka ollu, mut färi näytti lautasel silt, et siihe ol joku piski kerenny ruikkama.