Nettiplari – luetut päiväni

su 17.8.2003

Gösta Sundqvist in memoriam

Leevi & the Leavings o sit vaiennu.

Jo muutama vuare aja o tullu ussestiki arvuutelttu et ketkä rokkarit koht siirtty taivaallisse orkesteri. Moniki äijä on sen näköne et koht tule noutaja. Juice o tiätyste ykköne, miäs ko näyttä iha tsombielt. Gösta Sundqvist ei voinu tul miälenkkä.

Kualema o tunnetust tyly viaras, ei se kysel vointti tai tekemissi eikä pirä pal väli vaik simmosil jutuil ko oikeuremukasus. Vissi Göstal ol senttäs roti puuhisas — toissi ko vaik jollai Antti Hulkol — mut nii se vaa kirves heilahta. Elämä o kummalist.

Emmää voi silti sanno et mää olisi mikkä fanattine fani ollu. Marja-Leena ol nuaruures kova juttu ja sillo tul ostettu yks lättyki, mut muute kyl äijän tekemiset men vähä ohi. Kyl niit kippaloi iha miälikses ratijost kuuntel, mut ei mittä suurt tuntte palo aiheuttunu. Vähä niinko pliisuilt ne ain tuntus. Ja kyl tyylikkyyrem peränki tartti kysel ko kuuntel vaik simmost ko Parkuisiksä onnest.

Kyynikk sanosis et helppo arvat millai tule käymä: miäs kohotetta jalustal. Kaik lätyt uusiksjulkasta ja ne vyäryttä listat; Kimmeli pukka triputti-seereen. Peter von Pakh teke 20-osase telkkusarjan ja tiiliskiviopukse »Leevin salattu suamalaine sialummaisema». [Huah].

Yli kakskyt vuat äijä kummiski puuhas ja ei kai iha suat ko vuan 1996 kumars perät Junnu Vainio -pokalin. Ja kaua aikka kuultti kans ohjelmi rarios, niit Teinitaloi ja muit, nii et tulha siin senttäs mitta elämäntyäl. Leppä rauhas, Leevi.

Kanetti:
Kohtalo ossa kans leikki julmi leikei. Aikas kornilt tunttus lukke lauantain tekstitelkust et kaks miäst ol kuallu: Gösta Sundqvist ja — Idi Amin.

Lautasella: Leevi & the Leavings — Suuteleminen kielletty

<< otsikot  |  seuraava >>