Nettiplari – luetut päiväni

ke 6.8.2003

Ei ol Hectorinka kuuntelijal helppo

Viäl jokune aika takaperi mul ei ollu ensimmäistäkä Hectorin älppy. Sit tul pahat helttet ja yhtäkki niit o jo kuus. No kaik hyvi?

Ei iha. Ans ko mää kerro.

Ko niit tul hommattu tollai kröntis, ni tartti alotta sillai et kuuntel niit peräjälkke iha vaa taustal. Et samal aikka tehti kompuutteril töit. Ja aikajärjestykses, ensteks tiätyst Nostalkia ja siit sit ettippäi.
Hyvi tuntus toimiva. Ain välil joku pätkä toi miäle wanhoi muistoi ja tartti lopetta tyä ja kuunnel. Toisaltas aikas moni ol kans menny seinätapetiks — ketä muka viäl halutta oikkiast kuunnel Floska tek enkeli porstuasse.

No sit tositoimi. Liisa piän o simmone lätty mitä sällin tul kuunnelttu Kulomäen pikkukopis, siäl mis meiä porukka pruukas kokonttu. Tais ol Letin kasetil se levy äänitetty. Mää e sillo aikanas kauheest tykänny ko Hektori men siin sorkkima pariiki klassikko, As Strong as Samson ja Epitaph. Toisaltas taas muistis ol et ainaski kaks hiano kotomaist piti löytty, Norsunluutorni ja Antti-Juhani.
No eiko nupit kaakko, ensteks tavalisest ja sit kuulokket pääs.

Paha pettymys! Pualet levyst pilal ja kaik yhre äijä takia. Kaik akustiset kippalat toimi hianoste, mut ans ol ko mennä niihi muihi. Siäl o päästetty kekkaloittema tämä proke-trumpali, tämä Vesa Aaltone. Suame kaikkie aikoje ylittearvostetumpi trumpali, hakka keppest Ippe Kätkänki. Ei mistä svenkist tiattoka, pystynkuallu metronomi! Hän kapuloitte siäl niin ko olsis jääny jottai wanhoi Pressan nuatei sammaloittuma telinesses.
Pahite olla metikös siin »Samsonis» — kippala o ko kivireki kesäl, ei kulje meetrikä ja niist Prokol Harumin orikinaalin hianoist filleist ko kuljetta kappalet nii uppiast, ei ol jälkkekä. Mut sillo olki puikois BJ Wilson! [R.I.P.] Oi voi, tämä olsis kyl tarttenu jättä koskemati, jämpti o...

Ja lissä tavara ko käy korvil. Hektorim olsis pitäny ol sillo vuan 1975 jo kovaste ammattilaine sanottaja, mut sorttuki alkelisse virhesse: hän yrittä venyttä konsonantti!
Orikinaalis kerttosäkes (»Epitaph») lauleta et but I fear tomorrow I'll be crying, ja Hektori mene ja koitta suara käänöst et pelkään niin sä huomenna itket. No ko se »crying» lausuta et »kraing», ni niit vokalei voi tiätyst vanutta vaik kui: »»kraaaa--iiii--ng. Mut ko suameks o »itket», ni se kuulosta niim pal kauhhialt: »iiii--it--kee--et».
Poru kyl päässeeki. Kuunnelkka ja kärssikä...

Nonni. Akustiset palat pelasta pualet, »Norsunluutornis» o hianot sanat ja lätyn päättä loistava helm »Antti-Juhani». Hektorin omatekemä musta kans o kans komja. Mut kovaste kehno maku jää eikä tätä voi millä kuunnel kokonas yhtäperä. Voi vaa jäär haikkailema: jos täsäki sessios olsis ollu kapuloittemas vaik tyylitaitur Ronnie Österberg -vainaa (ja tuattaja Donneri ollu hereil), ni mestariteos olsis käres... [huah].

<< otsikot  |  seuraava >>