Pahaste flintallas huajuva pinkka erinkaltassi opuksi o tähä ikkä mennes tullu kahlatuks. Elämäkertoi ja romaneit, hömppä ja asjat — ja klassikoit tiätyst. Mut paljo o päässy menemä ohittekki.

Henry Thoreau:
Elämää metsässä

Mää yhrel tutul yhten päivän rupesi juttelema merkillissi. Simmossi ko et joskus ain tule miäle et mimmost se olis assu yksinäs jossai keskel jorpakko. Kaukan muist, iha ko joku alkuasukas!

No eiks tää ruppe hirvistelemä. Niinko et »sää oles Lepäne täsä ny iha hiukka niinko siät puust jo puronnu — et ol sit tainnu lukke simmost Henry Thoreaun kirja ko Elämää metsässä». No emmä ollu. Ikän kuullukka. Siit paikast tartti juast lainasto ihmettelemä.

Nonni. Tämä Thoreau men vuan 1845 vissi vintistäs hiukka himmeks. Se rakens koija keskel metikkö ja ryhty erakoks. Siit kertto kirja.

Mää ole vast sivul 34 (kaik virkket ova kovast pitki ja koukeroissi), mut äijäl o jo siihe päästes aikas intresantei funteerauksi:

»Useimmat ylellisyydet ja monet niin kutsutut elämän mukavuudet eivät ainoastaan ole tarpeettomia vaan ne ovat suorastaan esteinä ihmiskunnan kehityksen tiellä.»

Ja:

»Villi-ihmisten parissa jokainen perhe omistaa asunnon, joka on parhaitten veroinen - - nykyaikaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa ainoastaan puolet perheistä omistaa asunnon.»

***

Sit tuli kans lujetuks kaikkist uusi Pertti Duncker. Se o tämä kuuskymppine espoolaine (?) merekävijä, simmone tee-se-itte miäs. Äijäl ei o ollu oikkiastas mittä koulutust mihenkä eikä kiälitaittoka, mut kummiski teki riitinkit ja pykäs itte paattis (Merivuokko), ja o se jälkke seilannu ympär maalima.

Pertti Duncker:
Merivuokon kaksi pistettä -
Äitsaari · Manaus

Kirja o iha hyvä, samalaine ko ne erellisekki. Vähä siin o kyl simmone trakikoomine tuuni, ko se koitta yhtaikka seilat, kirjotta opust ja ol olemat poros.

Mut vihaks pist sit ko tul mentty sin Merivuokon kotosivul kattoma. Joku surkkia nörtikloppi ol päästetty rakenttama kauhhia kehys- ja applettiviirakko! Sitä lokikirja siäl olsis voinu vähä vaik selat, mut turhha koitta, nörtti voitta — selain (Opera) men heti jumisse.

Kaikkist paha o tiätyst ko se platsi ei ol yhtikäs Dunkkeri näköne. Mää ole vissi, et jos Dunkkeri ossais ite tehrä kotosivui, ni se olsis vetäny sen nörti köli alt ja marssittanu lankul ja sivuuki vois katel ilma mittä krumeluurei. Huah!

Jahas. Thoreau o vast alusas, Dunkkeri lopus. Jenkki ja finni, koija ja paatti. 150 vuat välis. Kaks kummalist äijä ko teke asioit ikiomal tavallas, toistappäi ko muut.