Nettiplari – luetut päiväni

su 27.7.2003

Filon entraust täl pual jokke

Köyhät vaivauttuka. Paree katto nuukaste mihi pyäräs viä jos korjat tartte.

Mää ole filoihmine. Se tarkotta et kesät, talvet kaahata pyärän kans. Pakkane vaa piristä ja piän hank ei ol ko hiraste. Fillarin mul o simmone retkipyärä, ei iha nyhetti mut aikas toimiva. Mut ans ol, par viikkoo sit rupes kaik ronklama. Yhre viiko välei meni kummakki jarrut ja vähä aja pääst paukaht vaihre.

Hiukka huano hommas o se et mää ole aikka lail peukkalo keskel käret. Tavalisest mää viänki sem pyärän entrattavaks toho Martimäkke, siksvarte ko se o kaikkest lähel eikä iha mahrottoma tyyriskä.

No eiko Martimäkke. Mut voi! tyät ol heil jo iha tarppeks, ainaski viikko tarttis orotel. Emmä voi nii kauva ol ilma. Tule kysytty kummiski et mitä mahtas simmone korjamine maksa. »Takavaihrin sii o hajal. Ei tiär vaik tarttis kokonas vaihetta tai sit vaa ton rattan. Joo... simmone 30-40 euro se taittas tehrä.»
Mää kauhistu hintta vaik en sanokka. Luppan palat asja.

Puutarhakarul o mum muistin mukka vissi pariki pulju. Sins sit taluttama, ekaks siihe isomppa.

Siäl vast riamu reppe. Ko mää saa vast vaivasest kysytty, ni eiks tämä viiskymppine äijä ruppe pitämä kauhhiat monoloki. Teke het selväks et mittä halpoi pyäri he ei vaivokses tahro, ja heil kelppa vaa simmoset Tuntturit ja Helkkamat ja niittenki olsis paree ol uussi!

Kerttaka ei kans päi kattel — mää ruppe pualestas pälyilemä ympäril et jos täsä onki menos joku piilokamerajuttu. Lopultas mää saan pistetty sihe väli et tosa ulkon olsis yks Helkama. Äijä huakasse syvält ja mennä kattoma.

Vuaratus jatku taukomati. Mää inttämä hintta. Äijä havahtu:
»Se o toi takavaihrin, se o tyän kans 500... 600... markka. Ja kuukautte ei mittä tehrä ja sillonki tartte erikses varat aikka.»
No mul mene sanoma peril oikke hyvi, kiitost vaa. Ko mää ruppe tekemä lähtö ni äijä kummiski yhtäkki karotta kokonas tyylis: »Tosa pualen kilsan pääs samal karul o toine korjamo, ne vissi teke Helkami.»

No taas taluttama.

Peril mää ruppe jo aavistelema pahoi: kyltis lukke et Sitipyärä! Mut ei olleska, ei sin päinkkä. Nuar tyyppi tule asiallisest kattoma siihe karul ja huutta koht viäl sen korjaajanki paikal.
Sällit räpläävä minuti verra ja homma selvvä:
»Vaiheteta vaa toi yks ratas, jos löyretä simmone. Eikä koittamine maks mittä, mut jos löytty, ni se o 10 euro. Huamen o valmis.»

Nonni. Seuraavan päivän filo o kunnos ja hintta se 10 euro. Terveissi vaa sin karu toisse päähä ja kovast lyckatil kaikil suuril ahvääreil. Ja iha vaa tiaroks: Suames o nykyjäs euro.