Wanhoina outoina aikoina piipahdettiin kyläilemässä so. tavattiin naapureita oikeasti, pärstät vastakkain. Eikä ilmoiteltu — käytiin kaupasta kaffepaketti ja rynnättiin ovelle. Juoruttiin ja pantiin maailma järjestykseen, laskettiin naapurin penskat ja teinareilla huomioitiin rinnan mittaa ja karvankasvua. Saunottiinkin ja toisinaan kaffetta hieman terästeltiin. Sivu suunkin puhuttiin.

Nyt kylässä piipahtaa kännykkä.

Helvetinkone orjuuttaa tuijottajansa ja trivialisoi kaiken. Ei tarvitse vaivautua lätkämatsiin, leffaan tai konserttiin, nähdä ja kokea mitään elävänä. Hajutonta ja mautonta tavaraa valuu tuutin täydeltä, napin painalluksella.

Kliininen ruutu oikeasti vesittää ja latistaa kaiken. Yhtenä huikeimpana esimerkkinä vaikka palloilulajien maalikoosteet: kuin pornoleffaa — anteeksi, aikuisviihdettä — katselisi. Boltsia jyystetään verkkoon kerta toisensa jälkeen; hienosti, teknisesti, komeasti, kaikista kulmista ja hidastuksilla. Esileikeistä eli varsinaisesta pelistä tai edes edeltävistä tilanteista ei väliä.

Digi-telly! My ass.

Kypsä olen. Heittäisinkö siis toosan pihalle! Jess! Mutta... hetkinen... lätkän MM-kisat? Futiksen EM- ja MM-skabat? Ei prkl... heh.
Olkoon siis siinä, vielä. Mykkänä.

***

Ne tekivät sen taas! Lähikaupan altaassa oli tyrkyllä juustoa ja komeasti seisoi kyltissä »Gouda, 4,99 euroa [n. 1,3 kg]». Pikainen päässälasku osoitti, että jo vain, edullisempaa on kuin normaalisti. Mötikkä säkkiin ja kassalle.

Pakatessa rutiinivilkaisu kuittiin. Mitä h**vettiä... se olikin kilohinta eli jööti maksoi lähes 7 euroa! Miten mainio harhautus, kilohinnasta ei altaan läpyskässä mainittu sanan puolikasta. Prkl. Peruin tietty kaupan kättelyssä, mutta paska fiilari jäi eikä ollut ensimmäinen kerta. Arrgh.