Nettiplari – luetut päiväni

pe 12.9.2003

Perjanttai menos

Kelit o menos koliaks. Jumakekka, koht tartte vissi avat pattereit ja alkka kaivama villapaitoi. Mää sit en tykkä syksyst, siin o ain jottai masenttava. Jokku sanova, et keväl tapahtu enite ittemurhhi. Jasso. Jos mää joskus ruppe rasvama naru, ni kylsse tapahtu syksyl. Helpomppaaki, puis ei ol lehrei, hehe.

***

Ja ain vaa kärssi saa, jos telkkus mene avama. Kakkosel näyttä pyärivä simmone sarja ko Kansankynttilät. Kauniste vois sanno et surkkia puskavarssi ei ol Suamest ollenkka kuallu. Mut enite kävi korvil ko siäl taas koitti ei-turkkulaine väänttä turkku. Oivoi.

Iät ja ajat o tiäretty etei simmone onnistu. Heti tule miäle ainaski ko 1985 Molperi men vähä sekasi ja tyäns uures Tunttemattomasas siihe Lahtise roolisse — Pirkka-Pekka Peteliukse. Eihä simmost erkkikä kuunnellu, ja koko eläväkuva ol laakist vainaa.

Täl kertta jostai o raijattu koittama Mari Vainio. Ei tul mittä, sukak kuluva. Käsikirjottajakki o yhtä hukas. Mää kuuntelim par minutti ja tämmösenki repliki he ol kekannu: »Mul on hyvä tilannetaju». Herra Isä ja lauma mukuli! Ketä turkkulaine muka ikän päästäs suustas tommost?

***

Et toi Delbert McClintonin »Love Rustler» on sit hiano lätty. Simmost soul-rockabilly-rock and roll-bluussii. Miäletön ääni äijäl ja kaik gubbet soittava ko taut. Tekis miäli huutta, et juaska het ostama, mut ei sitä vissi mistän löyry, paitti jostai divarist vinylin.

Ai kuka Dilpert vai? No se äijä ko opet Lennoni soittama huuliharppu!

Lautasella: Delbert McClinton — Love Rustler [1977]
Punkassa: Jukka Lyytinen — Lapinlahden Linnut [2002]