Pakko sanno, jollantappa olen hiukka kare. Meijä eliittihä kyäräs Suame EU:hu ja eurohulluutte ko kohmese tarhikse tykin putke. Mukamas oli tsanssi valit, mut helkuti vähä mittä tärkkiä kerrottti. Pimittä kyl osatti.

Mul o oikkiast ikävä sitä arkist markka. Lelusetelieurot ei tunnu rahalt, ja joka päivä vähempi. Simmone vaikutta selän takan, salamitte, ei meina huamatka. Ruppe kaipailema takas niihi aikoihi, ko mailma viäl oli paikallas ja turvalline ja sama. Et ko oli kiva orotel aamui ja nukkaviaruilki ihmisil oli platsis, ei tarvinnu suaritta, ei jaakat elämyksi, eikä ollu olemaska mittä vadun kiiruunhallintta. Eletti niinko enneski.

Mut ketäs tommone ny kiinnostais, kuka noist mittä juttelis. Talousjarkoni o turvallisemppa.

Nii et oliskos hurrit täsä ny viisaamppi. Olisik ne honannu, et tämmöne perusarvo on tosi tärkkiä. Etei (omast) markastka muute nii väli ol, mut see o henkinen resurssi, irentiteetin peruskivi. Ilma simmost ihminen joutu äkki tuuliajol, ajautu ulapal, valu upoksi. Kuim pal markastki aikoinas tapeltti…

***

Mut mitäs näist. Hallikaine kuulemma harkitte elämäkerra kirjottamist. Toivottavaste.