Nettiplari – luetut päiväni

pe 5.9.2003

Pommit paukkuva ja prenikoi jaetta

Tämän maailmam markinaalisse tyännetyt räjäyttelevä paukui ja sama aikka elitti jakele toisilles pokaleit. Tervvetulo sirkukse.

Hiukka vaja tuntti sit luk tekstitelkus, et Vaasan keskustas o paukahtanu jossai autos pommi ja koko kylä o eristetty. Kuski o vainaa.
Eilän Jyväskyläs yks sälli sai tarppekses ja sulkkeutus kerrostalokämppääs tynamenttii kainalos. Kaik evakuoitti. Seriffi neuvottel, mut turhha: pam. Äijä hospitaalii ja siäl myähemi henk poijes.

Kui must tunttu, et tämmöne o jo kovi tuttu ja et tämmöst kaikke mää ole orottanu jo piremmä aikka. Ai miksvarte. Siks et Suames o jo kauva ollu huano ol. Kansa — se oikkia, voi helvati huanoste. Kaikkie tarttis ol nuarei ja kaunei, viksui ja filmattisi; inrivirualistei ja oman elämäs sijotuspankkiireit. Yksilö o kaik ja muu ei mittä ja kaikkist vähite o syyt ol vanha tai vaivane.

Tänään liikenteessä kuolee/jonkun teräsvartalo.
Vieläkö meillä on kaljaa?
[Juice ja Mikko: 3.30 (1975)]

Kaikkist paha o siltti se, et Suamest puuttu se tärkkein asja: RAKKAUS. Kellä ei vissi enä ol aikka simmosse turhuutte, ko tartte juast kiäli vyän al kumartama markkinataloure alttaril. Täytty ol tehokas ja tuattava ja hopotta kännykkä — vaik unisas. Ain o pakko ol tavotettavis ja valmin ryntämä takas liukuhihnal, 25 tuntti vuarokaures. Mut mihi oikke o kiire?

Päivä kulki rataansa aivan kuin se olisi halunnut valaista jotakin työtäni: äsken oli aamu ja katso: nyt on ilta, eikä mitään muistamisen arvoista ole tullut tehdyksi. En tosin laulanut niin kuin linnut tekevät, mutta hymyilin itsekseni epätavallisen hyvälle onnelleni.
[Henry Thoreau: Elämää metsässä (1846)]

Meno alkka ol ko muinases Roomas: eletä ko viimist päivä — kaik mul tän ja het. Hullut juakse karuil, penskoist ei piret mittä väli, hospitaaleis kaik näänttyvä taaka al. Enä ei tiäret mikä o oikke ja mikä vääri, mikä hyvä ja mikä paha. Mittä morali ei ol ja enite se uuppu niilt ko pitäs jottai esimerkki näyttä: Suame päättäjilt.

Täst kaikest tartte oikke lähettä terveissi: fisusilmä-Niinistö, kepu-Aho, Krutso ja Mooses-Lippone — oletteks nyte tyytyväissi? Onks hiano kulkke laput silmil? Heräättekste vast sit ko joku syrjälles tuupattu raijaaki sen pommi eruskunttatalosse ja siäl ruveta kerämä sualempätki?

Nonni, tiätyst se Vaasan paukku voi ol vaik joku huumehörhöje välieselvittely. Mut eihä täsä siit ol kyse lainkka. Onks ne unhottanu kui siäl Roomas käve?

***

Toisalttas onha sil elitil paljo kaikelaist kiirust ja tärkkiä puuhha. Eilänki ne taas jakeliva toisiles palkintoi, oliva näet kaivanu jostai esil anssioitunei kanssalaissi. Tai siis kavereitas. Voi ol et muutama siäl ol prenikoitte mittanenki (jos simmossi kerta jaka tartte), mut mää hiukka ihmettele taas:

Yhteiskunnallinen Johtaja -palkinto: Sinikka Mönkäre.

Mitä mää ole missannu? Mitä merkillist o tämä eukko saanu tehryks enkä mää ol lainkka huamannu?

Lautasella: Robbie Robertson — Robbie Robertson [1987]
Punkassa: J.Pekka Mäkelä — Kotistudio [2002]