Nettiplari – luetut päiväni

ti 17.8.2004

Naapurin sähköurut

Tänään on niin kirotun harmaata kuin vain tiistaina voi ja wateria riitteleiksee. Alhaiset bio-rytmit, mikään ei huvita. No niin, jostakin pitää whinettää.

Kerrostalossa saattaa seinien taakse tunnetusti hiihdellä outoja otuksia, ja harvemmin pääsee valitsemaan. Joskus olis kiva.

Naapurin sähköurut/luo outoa tunnelmaa.
Soiko sielussa ilot vai surut/on mahdoton aavistaa.

Noinhan se riimitteli Junnu Vainio aikoinaan. Silloin nauratti, ja vähän myöhemminkin, mutta nytten biisi on muuttunut meidän portaassamme lihaksi, prkl. Joku on todellakin hommannut vempaimen ja harkinnut hyväksi keväästä lähtien ilahduttaa meitä naapureita »soitollaan». Metsäkukkia, you know. Für Elise, Edelweiss.

Ketutuskäyrä käy kevyesti tolpaksi, voluumissa kun tämä tähtisolisti ei säästele. Kontrasti on rankka siksikin, että en muista lähes kymmenen vuoden asumisen aikana yhdenkään naapurin sortuneen edes huudattamaan stereoitaan niin että haittaisi. Fiksut ja sydämensivistyneet kanssaeläjäni jopa yleensä nastailevat läpyskän ilmoitustaululle jos remppaavat vähänkin enemmän.

Nyt sitten harva se päivä kaikuu koko s**tanan portaikko. One bad apple... Vuokrattavalle yleissivistykselle olisi todellakin pikkasen käyttöä.

***

Huomaa olevansa ei-nyt-ihan-niin-nuori, sillä enenevässä määrin alkavat omassa elämässäni aikanaan roolia ottaneet tyypit paiskata ruokailuvälinettä nurkkaan. Eilen oli vuorosssa Ivan Hlinka, eräs nuoruuteni lätkäidoleista. Autokolari ja bäng. Niin se käy.

En minä nyt tosin mikään erityinen Hlinka-fani ollut. 70-luvulla lätkää näytettiin tellyssä niin vähän, että symppaus oli enemmänkin asenteellista. MM-skaboissa vastakkain kun olivat aina Paha Punainen Neuvostoliitto ja Pieni Siisti Tsekkoslovakia, niin pienemmän puolella siis, tietenkin. Snadia haikeutta ehkä ilmassa kumminkin.

***

Kuinka pieni ja alkeellinen onkaan inehmo! Nyt ovatten jo kaikki Pohjoismaat sekaisin kun eivät tiedä pitäisikö viinaa myydä kalliilla vai halvalla. Hinnan noston myötä kasvavat verotulot, mutta myös hakuralli muihin maihin. Alentaminen johtaa tietenkin päinvastaiseen ja toisaalta terveyshaittojen ja järjestyshäiriöiden lisääntymiseen. Mikä dilemma, ehh.

Mitäpä jos... valtio alkaisi kaikissa Pohjoismaissa jakaa viinaa ilmaiseksi. Kulutus kasvaisi ja syntyisi työpaikkoja. Spurguikäluokat delaisivat veks ja lakkaisivat rasittamasta sosiaalisektoria. Dokaamisesta katoaisi kielletyn hedelmän maku ja puuha muuttuisi epäarvostettavaksi. Manööveri veisi kosteaan hautaan 5-6 sukupolvea, mutta niinpä jo 150 vuoden kuluttua koko juttu olisi hoideltu. En veloita oivalluksen käytöstä.

Lautasella: Randy Newman — Good Old Boys [1974]
Punkassa: Seppo Paakkunainen — Baron [2003]