Nettiplari – luetut päiväni

to 19.8.2004

Ostosparatiisi

Turun kauppatori, mikä mainio ostosmesta. Meinaan, noin ruoanhankintamielessä.

Voisi kai siellä harjoittaa muutakin keräilytaloutta, varsinkin »iltatorilla», mutta ei nyt pahemmin kiinnosta. Suurin kutka katosi jo aikoja sitten kun käsite kirpputori muuttui ahneiden mulkkujen rahastus- ja välistävedoksi. Niin se käy.

Penskat ihan pihalla joskus 60-luvulla, kingi keskellä.

Mielenkiintoista kyllä, piti vaeltaa ikävaiheeseen 40+ ennen kuin oikeasti älysin torin olemassaolon ja hienouden.

Taitaa olla lapsuuden syytä, ehh. Silloin asuttiin Littoisissa n. 10 km automatkan päässä, ja kun se dösäkin puksutti vain jotain parin tunnin välein, niin eipä totuttu tavoille, ei syntynyt perinnettä. Neljän muksun perheessä ei kyllä ollut kenelläkään edes aikaa tehdä moisia rundeja.

Maaseudun penskoille kaupunki oli 1960-luvulla muutenkin vain kaukainen paheiden tyyssija ilman suurempaa merkitystä. Pari kertaa vuodessa käytiin ostamassa kuteita ja tietenkin jo 12-vuotiaana Kupittaalla vahtaamassa Tepsin ja TuTon matseja ja ahmimassa unohtumattomia lihapiirakoita legendaarisella sinapilla höystettynä. Mutta se oikea maailma, se pyöri 1-4 kilsan säteellä omalta omakotitaloalueelta. Kuinka kansainvälistä...

Mutta torille siis. Voisi kai sanoa, että kun torin makuun pääsee ei halua enää ikuna ostaa mitään tuoretavaraa marketista. Kama on todellakin tuoretta ja mikä käsiin wanhenee, myydään puoli-ilmaiseksi kilon pusseissa. Hintataso on nyrkkisääntönä n. 25% markettien vastaavasta. Ei kassajonoja, ei tympeitä kasööreja, ei lamauttavaa muzakia. Sen sijaan raitista ilmaa, elämää ja vilskettä eikä pystykaffet voi kukka vastustel. Mitä vielä tarvitaan?

Ranskasta ei voi tulla mitään väärää, eihän? Eihän?

Jaa savolaista menoa? Noo-o, itse kävin Kuopion torilla viimeksi vuonna 1979, että paha päivittää. Kenties mentaliteetissa on eroa, mutta eiköhän anneta paikallisvärien pysyä puhtoisena vaan. Kalakukon vääntäjillä on epäilemättä meininki päällänsä, mutta kyllä semmoinen mesominen kohottaisi kulmia meillä päin. Jos turkkulaine kulmakurttu alkaisi äkisti kysellä perheen kuulumisia alkaisi tori tyhjetä.

Ja löytyyhän huimia nähtävyyksiäkin. Inehmo katuu vielä kuolinvuoteellaankin ellei ole käynyt torin ranskalaisessa toiletissa. Kumipyörien päällä lojuva »ulkoilmalava» puolestaan on silkkaa folklorea; hökötys kuin suoraan maisemasta ennen sotia. Ja sight-seeingin voi päättää jäderatikkaan, muistoon ajasta jolloin kaikkea ei vielä ollut tuhottu grynderismin ja »modernin» nimissä. Ahh!

Tänään en pahemmin lihottanut myyjien pussia, yksi kurkku ja valkosipuli reppuun. Mutta jos kirottua markkinataloutta pitää/haluaa tukea, niin parasta tehdä se torilla. Myyjät ovat pääosin itsenäisiä yrittäjiä ilman kuristavia ketjutuksia ja ylimääräisiä välikäsiä, joten kyseessä on lähiruokakulttuuri parhaimmillaan. Kun hyötykin on suorasti molemminpuolista, on syytä pitää heitä pystyssä ja sitä kautta tori elävänä.

Siis ihmiset: Let's tori!

Lautasella: Paul Simon — Graceland [1986]
Punkassa: Tenho Immonen: David Bowie — outo viehätys [2003]