Nettiplari – luetut päiväni

su 18.7.2004

Are you sure? All the files will be deleted — osa 2

Hommasin viimein softan jolla voipi ryhtyä kaivelemaan tuhottua osiota. Vaara ohi. Mutta kuinka hupaa onkaan kuuden (6) gigan kaivelu.

Kuinka tähän jouduttiin selviää aiemmasta vaikerruksesta: Are you sure? All the files will be deleted!

Aluksi oli perin ilahduttavaa havaita että lähes kaikki data on palautettavissa. Hymy kuitenkin hyytyi kun alkoi valjeta kuinka PALJON siellä 6 gigan osiolla tavaraa on. HTML -filuja n. 5000 kpl. Txt-tiedostoja sellaiset 120.000 (sic). Ja fotoja + graffaa samaan tapaan. Huoh.

Edessä on siis datatekninen Iisakin kirkko. Käyttämäni pelastusohjelma Recover My Files nimeää kaivetut tiedostot tähän tapaan: recovered file 001, recovered file 002, etc. Nuo kaikki tiedostot on pakko käydä YKSITELLEN lävitse, päättää sitten kunkin kohdalla palautetaanko vai ei, ja lopuksi uudelleennimetä jokainen erikseen. Ja lisäkivaa: proggis ei pysty tunnistamaan enää alkuperäisiä kansiorakenteita! Ne kaikki ziljoona hakemistoa on siis rakennettava uudestaan ja siirrettävä sinne nuo tiedostot käsipelillä...

Ja kauniiksi lopuksi kakku kuorruttuu ikävästi. Palautettava matsku pitää tietenkin tallentaa toisille osioille (muutenhan tuhoutuisi juuri niitä palautettavia originaalitiedostoja), mutta softa ei kuitenkaan sitä mukaa poista prosessissa pelastettuja filuja formatoidulta osiolta. Skannaustulos on aina samanlainen, on sitten jotain kaivettu tai ei.

Skannaussyvyydessä on toki eri tasoja tarjolla eli periaatteessa voisi aloittaa »kevytskannauksella» — pelastaa aluksi vain parhaiten säilyneet ja jatkaa siitä. Mutta kirotunko hyötyä kun se sama massa seuraavilla kerroilla odottaa siellä aina vaan!

Okei, otamme tämän koulutusmielessä. Mutta turhan hevi projekti ja varmaankin tämmöiseen löytyisi fiksumpiakin metodeja. Vaikkapa kuukausittainen backuppaus toiselle kiintarille. 8-)

***

Koettiinpa eilen ensimmäinen sähkökatko Uittamolla yhdeksään vuoteen. Ei se pitkä ollut, jotain 22.30-00.30 eli parisen tuntia. Muistutus kuitenkin länsimaisen yhteiskunnan haavoittuvuudesta. Entä jos katko kestäis pari päivää tai pari viikkoa. Kuinka monella oikeasti on edes alkeellisia varmuusvarastoja? Taskulamppu? Patteriradio? Säilykkeitä ja näkkileipää?

Tästä aiheesta kirjoitin kyllä jo viime syksynä: Piuhat pätkii.

Lautasella: Randy Newman — Good Old Boys [1974]
Punkassa: John Lennon — Johnlennon (This is my story both humble and true; John Lennon) [1990]