Nettiplari – luetut päiväni

to 1.7.2004

Hoitakaa nyt se Malinen h***vettiin sieltä!

EM-skabojen grande finale käsillä. Neljä jengiä enää jäljellä, jyvät erotettu akanoista. Vai onko? Ehkä kentällä, mutta Yle todistaa jälleen tasonsa. Lähetyksissä riehuu Bror-Erik Malinen...

Ekat kymmenen minuuttia hemmon pseudoakateeminen selittely nauratti. Sitten hymy hyytyi ja puolen tunnin jälkeen oli kypsää. Tasaisella pulputuksella käsittämättömiä itsestäänselvyyksiä; ikäänkuin tyyppi olisi seissyt h**vetin liitutaulun edessä esittelemässä koutsifrendeilleen omia erinomaisia »analyysejään».

En yleensäkään ymmärrä näiden kommentaattorien funktiota. Hyvä selostaja (Suominen, Mertsi, JP) osaa luoda tunnelman ja ihan itse kertoa kaiken tarpeellisen. Jos lisätyyppi sinne raijataan pitäisi gubben tuoda jotain oleellista lisäarvoa, ja sekin pitäisi pystyä tiivistämään pariin, kolmeen lauseeseen ja mitä harvemmin sitä parempi. Joka kolmannen tilanteen infantiili selittäminen on katsojan halveksimista. Varmaan moni savolainen kotirouva toki koki mukavia hetkiä.

No niin, mitäs näistä: »taktisesti loistava Kreikka» pudotti karmealla säkäkulmurilla kisojen parasta fudista pelanneen Tsekin ja meni finaaliin. Tervemenoa ja gudbai.

PS kumminkin vielä. Kai sentään jossain päin nettiä löytyy skaba: Montako kertaa Tapsa sanoo kisojen aikana »aavistuksen?»

Lautasella: Gary U.S. Bonds — Dedication [1981]
Punkassa: Jorma Palo — Oravasyndrooma [2003]