Nettiplari – luetut päiväni

ti 20.7.2004

Are you sure? All the files will be deleted — osa 3: grande finale

Ranteet jumissa ja handut hellänä. Koko week-end näpyttelyä tauotta. Paljon porua ja vähän filuja?

Ei onneks senttäs. Toki tappioilta ei voinut välttyä, mutta koko lailla sain oleellisia tietoja kaivetuksi. Oikeastaan vain yksi isompi menetys jää kismittämään: vuosien ajan huolella laatimistani budjeteista ei sitten lopulta uusinta eli kuluvaa vuotta enää löytynyt. Mutta anti olla ja kepeet mullat. Huo-mat-ta-vas-ti pahemmin olisi voinut käydä.

Ajatellaanpa siis positiivisesti ja otetaan olvia. Keikka oli aika helkkarin opettava ja hyödykäs. Edellisessä elämässä en tiennyt tuhottujen tiedostojen palautuksesta juuri mitään. Sen verran vain, että moinen on toki mahdollista, mutta vaatisi satojen eurojen hintaista erikoisohjelmaa ja erityisä taitoja, esim. häsläämistä jonkin heksaeditorin kanssa. Ei lainkaan. Softa nimeltä Recover My Files oli jopa lapsellisen helppo oppia ja kaikin puolin fiksu. Nooo... enhän paremmasta tiedä. 8-)

Kuuluisasta varmuuskopioinnista olisi tietty helppo hehkutella, mutta todettakoon nyt vain että kohtuullisessa kondiksessa sekin lopulta oli. Tilanne näytti aluksi hieman todellista huonommalta, sillä olin erehtynyt aikojen saatossa taiteilemaan tallennustilan kanssa. Kun vaikka jollekin mp3-CD:lle jäi tilaa, niin sinne sitten satunnaista pikkudataa talteen. Äää, eihän niitä sieltä erkkikään enää myöhemmin löydä.

Summa summarum: seuraavassa muutama oleellinen seikka tuhon varalta, toki täysin newbie-pohjalta. Jos joku siellä ulkona erehtyisi joskus samalla lailla tyhjäämään jonkin kiintarinsa osion, niin ehkä seuraavista kohdista on hyötyä?

1. Paniikkinappulaa EI ole mitään syytä painaa.
Tämä on oikeasti oleellinen neuvo. Juuri mitään ei ole vielä menetetty ja lähes kaikki on edelleen voitettavissa. Rauhallisesti! Keitä kofee, vedä rööki, käy huurteisella. Hauku naapuri tai käy vartti biitsillä potkimassa kiviä ja kiroilemassa maailman kovuutta — ja sitten tositoimiin.

2. Formatoidulle osiolle ei ehdottomasti pidä enää tallentaa mitään ennen palautustoimia.
Tätä ei varmaan voi liikaa korostaa. Palautusmahdollisuus perustuu siihen, että kaikki aiemmat tiedostot kyllä edelleen lojuvat siellä kiintarilla (vain levyn »kirjanpito» on osioinnin myötä muuttunut), mutta niiden on oltava koskemattomia. Mahdolliset lisätallennukset menevät levyllä olevien filujen päälle ja sen jälkeen palautus ei enää normaalikeinoin onnistu.

Ja kaikesta tuosta olin joskus lukenut jotain sentään, mutta kuitenkin tappiomielialan vallattua menin tekemään juuri niin. Vain muutama tiedosto, mutta sinne alle se budjetti-filu sitten hautautui. Prkl.

3. Palautus on tehtävä jollekin muulle osiolle.
Voi tuntua itsestään selvältä, mutta myös kiireessä unohtua. Palautus samalle, »tuhotulle» osiolle aiheuttaa tietenkin samanlaisen katastrofin kuin yllä; tiedostoja ylikirjoittuu.

Lopuksi vielä arvailu. Olettaisin, että palautus onnistuu paremmin tai ainakin nopeammin, jos kiintarille on lähiaikoina duunattu levyn eheytys (defrag). Silloinhan tiedostojen pitäisi olla vähemmän hajallaan. Jaa että milloin itse olin viimeksi tehnyt moisen manööverin? No niin, jotain puoli vuotta sitten. Ilmankos parhaimmillaan pelastusrengas löysi levyosiolta n. 1.300 000 erillistä kikkaretta.

Lautasella: Pet Shop Boys — Discography: the Complete Singles Collection [1991]