Nettiplari – luetut päiväni

su 4.7.2004

John Miles — kaupungin unohdettu muukalainen

Viikko sitten turisin kuinka tuli rahdattua levy-alesta rankka pino vinyylilättyjä. Pikku hiljaa ollaan ehditty sitten plaraamaankin. Yhden euron kappalehinnalla ei juuri voi rankkoja klassikkoja odottaa, mutta... katsotaas.

Niin kuin hyvin tiedetään on maailmassa duunattu musaa niin että ähky on selviö, eikä yhden elon aikana ehdi kuunnella kuin murto-osan. Paljon siis menee förbi ja vaikka enin osa varsinkin nykyskeidasta ansaitseekin totaalisen unohduksensa, niin runsain mitoin jää huomaamatta hienoa kamaa. Niin kuin nyt vaikka tämä nivaskasta löytynyt herra John Miles ja hieno albumi Stranger in the City.

Ei heppu toki mikään uppo-outo ollut. Hyvinkin muistin tuon lätyn tunnetuimman raidan »Slow Down», sitähän hinkattiin aikanaan diskoissa ja olipa se jollain kasetillanikin. En juuri stygeä silloin digannut, niinpä odotukset olivatten aika alakantissa. Ei kai sentään jotain samanlaista...

No ei, ei ollenkaan. Sen sijaan kyllä odottamatta aika hätkähdyttävä déjá-vu: eteerisen kauniin nimibiisin alkaessa oli kuin olisin paiskautunut päistikkaa takaisin 70-luvulle, Puutarhakadun kämpän olkkariin. Väreet menivät. Arvaanpa, että broidillani on ollut tuo levy, ja olin sen vain tyystin unohtanut. Aika huimaa... sanoisi Juice arvatenkin.

Loistavaa musaa on älppy täynnä. Ei ihan mestariteos sentään; pari biisiä laskee arvosanaa ja AOR uhkaa, mutta valuttaisin kyllä 4/5 täppää. Monipuolisuus vallitsee ja aika vaikea on mr Milesia mihinkään tyylilajiin ahdata. Soul, funk, disko ja rock: kaikkia vaikutteita tyylillä sekoitettuna ja loistavasti tulkittuna.

Runsas kudelma onkin sitten samalla albumin voima ja heikkous. Nimittäin siinä mielessä, että varsinainen breikkaus jäi Milesilta tekemättä eikä ihme. Tämmöisen kaman markkinointi on ollut vuoden 1976 pukuherroille aika toivoton tehtävä: kohderyhmä puuttui. Lisäksi punk odotti jo kulman takana, heh.

Mutta mitäs tuosta. Tämä on hienoa, ajatonta rockmusaa, jonka arvo aina vain nousee siinä kun valtaosa saman aikakauden punk-levyistä on niska kevytpunattuna lipaistu vaivihkaa pannunalusiksi. Nykysaastasta puhumattakaan. Hankkikaa tämä lätty, jos vastaan tulee, mutta minen kyllä myy... 8-^

Lautasella: John Miles — Stranger in the City [1976]