Koko juttu oli kummallinen. En hännystele missään netin »blogipiireissä», joten en tiennyt koko skabasta mitään vaikka muu maailma olikin sitä valmistellut kuukausia. Kutsun sitten tulvahtaessa s-postissa olin pitkään satavarma tylystä vedätyksestä. Kisan nimi oli merkillinen, pitopaikka omituisen tuntuinen, ja kutsusähkärikin sendattu oikolukematta ja sivistymättömän myöhässä. Mutta lopulta uskottiin.

Mesta löytyi iisisti. Kauniisti sanoen kansanomainen juottola, alakerrassa odotteli hämäräinen luola, Dubrovnik. Baaritiski, pöytiä, snadi stage. Jokunen julkimo ja muita hemmoja paikalla. No niin.

Lyhyestä virsi... no, ainakin jonninmoinen. Juontajapari juonsi, sivustoja esiteltiin, jokunen palkittiin. Tauko pideltiin ja runoja lausuttiin, patsaita ojenneltiin, puheita kuultiin. Dänx ja ensi vuonna uusiks?

Emmäny oikeen tykänny ja pari asiaa varsinkin olis voinut hoitaa fiksummin. Ehdolla olevat sivustot ohitettiin olankohautuksella eli kustakin vain vilautettiin screenillä etusivua suunnilleen sekunnin (1 sec.) verran. Kun moniin blogeihin on sentään panostettu ja ne olivatten kisaan poimitut, olisi kyllä ollut paikallaan kertoa kustakin perusteet valinnalle ja näyttää sen aikaa blogia taustalla. Mulle on edelleenkin arvoitus se minkä vuoksi Nettiplari joukossa lymyili.

Toinen juttu meneekin sitten jo campin puolelle, hehe. Järjestäjien opintomatka lienee suuntautunut itäiseen naapurimaahamme, sillä valinnat tehneen raadin puh.joht. ei tuntenut turhia jääviytymisen tuskia vaan antoi siististi valita oman sivustonsa »parhaasta viilauksesta». Paras linssiinviilaus — jo vainenkin. 8-)

Niinpä niin. Meininki oli kovin amatöörimäistä ja wanha kansa kutsuu tämmöstä metodia suunnilleen termillä »vauhdista urinoitu». Etukäteistiedotus oli heikkoa eikä häpeningin ylöspanoa oltu muutenkaan liikaa funtsittu.
Spontaanilla puuhastelulla on toki arvonsa, mutta nyt ei voinut välttyä fiilingiltä että kyseessä oli lähinnä hesalaisten oma pikku sisäpiiritsoukki. Mikäs siinä, mutta moisen toteaminen livenä otti neljän (4) tunnin köröttelyn onnikassa ja noin 60 euroo. Olis kyllä ollu muutakin käyttöö...

Mutta kaivetaanpas jotain hyvääkin sentään. Mukavaa oli, että jokunen blogivuodattelija tuli lihaksi; etenkin te kolme braveheartia jotka valtasitte pöytäni. Nastaa oli pohtia blogivääntelyn motiiveja ja muuta aiheeseen liittyvää. Kiitti siis Veera, Edulis ja Visa. Again, perhaps, sometimes. Ja ei, en tokikaan ehtinyt siihen dösään.