Rockweb site might look somewhat poor or weird if Your browser do not support web standards. Site is still readable, but perhaps You like to download a better browser? Many of them are nice and light and quick and free of charge also. Maybe you should click that link above and take a look. But if not, have a nice trip!

[RW logo]

[Rockweb logo]

 [What's new]
# your rockin' Net source #

Muutamia sivustoja

Montigacin menetelmän tiivistelmä:
Montignacin dieetti

Samoin täällä:
Kevyemmän olon menetelmä

***

Jaa ettei perunaa!

Oleellinen perusta Montignacin ajattelussa on hiilihydraattien jako »hyviin» ja »huonoihin». Huonoja on oikeasti syytä karttaa. Mutta suomalaisittain karvat saattavat nousta, sillä huonojen listalla on aika korkealla — peruna! Sitähän on syöty Pohjoismaissa satoja vuosia.

Siltaan Montignac joutuu kun tosiasia on myös, että Ranskan kansallisruoka on pihvi ja: ranskalaiset. 8-^

Asialla on historiansa. Peruna saapui Pohjoismaihin ja Eurooppaan merenkävijöiden mukana »uudesta maailmasta» vuonna 1540.

Fransmannit eivät Montignacin mukaan moista »sianmukulaa» suuhunsa suostuneet pistämään, mutta Pohjoismaat ja esim. Irlanti ottivat tulokkaan ruokavalioonsa. Suurin syy ei ehkä kuitenkaan ollut hyvä maku vaan vaihtoehtojen puute — muuta ruokaa ei juuri ollut.

Gallian kukkokin joutui kiutenkin nörtymään 1700-luvun lopulla. Nälänhätä iski ja siitä lähtien ranskalaiset ovat tätä sianruokaa syöneet, heh.

Peruna on kyllä ongelmallinen. Sen ravintoarvo on periaatteessa aivan hyvä, mutta lähes kaikki vitamiinit ja hivenaineet tuhoutuvat jo keitettäessä ja varsinkin kun se kuoritaan. Peruna pitäisi siis syödä raakana ja kuorineen!

Mutta ei hätää. Montignacilla on viehättävä tapa yleensäkin puhua »syrjähypyistä». Se tarkoittaa jokseenkin sitä, että toisinaan voi vaikka hieman mässäillä kunhan se ei tapahdu summittaisesti.

Jos siis peruna alkaa himottaa, niin siitä vaan. Mutta tärkkelyspommin haittojen minimoimiseksi lautasella on syytä olla myös vino keko esim. vihreää salaattia.

Montignac sanoo itse tekevänsä tuollaisen ranskissyrjiksen noin pari kertaa vuodessa. Minä sanoisin, että sopiva aloitus voisi olla vaikka kerran kuukaudessa. Mutta valinta on vapaa ja pääasiahan on, että sinne lautaselle ei sitten missään tapauksessa eksy samaan aikaan sitä pihviä. Se on tappoyhdistelmä, josta keho toipuu päiväkausia.

***

Siellä sain mä aamiaisen

Pannaanpas nyt vielä pakanoiden varalta ihan rautalangasta pieni esimerkki. Tämmöinen on varsin tyypillinen aamiaiseni:

- 1-2 kpl mandariinia
- 1 viipale vaaleaa täysjyväleipää
- 1 viipale ruisleipää
- kurkkua ja tomaattia viipaleina
- vihreätä salaattia (paljon)
- iso muki kahvia (kofeiinitonta)
- kulhollinen jogurttia
- 1 tl luumusosetta (sokeritonta)
- 1 rkl suolakurkkua

Hedelmät tempaistaan herätessä, siis vielä punkassa venytellessä, 20-30 min. ennen muita aineita. Jogurtti (rasvaton, maustamaton) saa potkua suolakurkulla. Vaalealle leivälle istuu luumusose, tumma vedetään raakana. Pureskellaan ja nautiskellaan pieteetillä, kiireettä.

Täydellinen energiapommi eikä grammaakaan rasvaa tai sokeria. Aineet eivät riitele ja vatsa myhäilee. Ja cofeetakin. Jess. 8-)

*

Nettiplari – luetut päiväni

la 18.12.2004

Michel Montignac — Syön hyvin ja siksi laihdun.

Kirotun joulu taas ryntäämässä päälle. Tarttee yrittää välttyä. Humppakahvaakin puristellaan, mutta muudan Montignac poistaa vaivan.

Totesin jo joskus viime vuonna Nettiplarissa kuinka tauko kirjoittelussa vaikuttaa tylysti. Niinpä kun nyte lipsahti parin viikon paussi, niin jo vain näkyy heti. Ajatus ei kulje, lause ei rakennu. Toki fillarilla osaa ajaa aina, mutta tauon jälkeen meno on perin huojuvaa.

Kondiskin kehnoilee. En ole vuosiin kärsinyt pienestäkään flunssasta — kiitos ihanaisen valkosipulin! — mutta nyt on kadonnut kokonainen viikko pärskintään ja helvetilliseen yskintään. Weird.

Ystävä sä lapsien

Joulu! Dammit. Vaikka kuinka yrittäisi pakoilla, niin kokonaan ei stressiltä voi välttyä. Turun keskustan ruuhkainfernon voi toki välttää iisisti samoin kuin automarkettien helvetillisen härdelin. Mutta ratijo tuuttaa kirotun joululaulujaan ja kaikilla on niin prkleen kystä kyllä. Arghh.

Tiedetään: joulu on lapsien ja perheen juhla. Ehkäpä juuri siitä kivi kengässä. Forever-sinkku ikään kuin saa kerran vuodessa muistutuksen siitä että on tullut valinneeksi toisen tien. Minun kaltaiseni hemmo jää lisäksi roikkumaan pahasti väliin. Kun näet on olemassa sekä oma lapsi että kummilapsi, niin täydellinen pako on mahdoton. Toki näiden kahden rakkaan spesiaali-ihmeisen lahjojen kyhääminen ja antaminen heruttaa tiettyä aitoa iloa, mutta samalla kuitenkin muistuttaa joulun kaupallisuudesta. No, tämän kanssa pystymme elämään.

Montignac antaa kiloille kyytiä

Kirotun vararengasta on alkanut kerääntyä. Jotain oli siis tehtävä. Vastaus ja keino on itse asiassa hyvin simppeli: kirja nimeltä Michel Montignac: Syön hyvin ja siksi laihdun.

Olen kokeillut Montignacin menetelmiä jo pari kertaa aiemminkin ja hyviksi todennut. Prosessi vain jäi kesken kun valuin uudelleen turhan usein mähläämään sellaisia perisuomalaisia »monipuolisia» ja »ravitsevia» pläjäyksiä kuten perunoita, lihaa ja kananmunia (pyttipannu) ja vetäisemällä kyytipojaksi litroittain maitoa tai olutta. Valmis! Koko ruoansulatusjärjestelmä meni tilttiin; entsyymit olivat täysin tolaltaan ja moisten orgioiden jälkeen väsytti aivan sikana. Uffs.

Montignacin systeemi on oikeastaan liki täydellinen (heh). Juuri mistään ravintoaineesta EI tarvitse luopua, lähes kaikkea voi syödä ja useimmiten melkein rajattomasti (vihannekset). Tarvitsee vain yhdistellä ne safkat oikein. Ja tietenkin, jättää veks SOKERI (suurin myrkky) ja kaikki jalostetut, vailla ravintoarvoa olevat ainekset: valkoiset jauhot, leipä, makaroni ja riisi.

Miksi sitten useimmat ihmiset kävelevät tässä onnensa ohi?

Pakko on päätyä massiivisen manipulaation tuhovaikutukseen. Katsokaapa kaikkia näitä tellyn aivopestyjä julkkiskokkeja; jokaikinen rutistettu samasta koulutusputkesta ja tulos ennalta arvattavan järkky. Valkoista sokeria, jauhoja, makaroneja, perunaa, voita, maitoa; kaikkea surutta sekaisin. Hedelmiä jälkiruoaksi, usein vielä kypsytettynä (sic). Ja kaikki sonta syötetään tietenkin »terveellisyyden» ja »ravitsevuuden» nimissä. Wanha legenda toteutuu: kun valhe on tarpeeksi suuri muuttuu se »totuudeksi».

Ei siis yhtäkään soraääntä. Ei ainuttakaan kokkia joka kieltäytyisi käyttämästä myrkyllistä sokeria tai ravintoarvottomia jauhoja. Kyseessä on tietenkin paitsi putkinäkö ja totaalinen laumasieluisuus, myös kovat taloudelliset arvot.

Mitäpä tapahtuisi jos ihmiset yllättäen järkiintyisivät ja lopettaisivat kaiken sokerin syönnin, myös piilosokerin (makeiset, limut jne)? Saattaisi ihan jokunen pörssikurssin tolppa kadota ja muutama ylikansallinen yhtiö pyyhkäistäisiin kartalta. Itse asiassa onkin kumma että Montignac on voinut julkaista kirjansa, niin kerettiläinen on näkemyksensä. 8-^

Mutta mitäs tässä enempää vaahtoan vaikka valaistunut olenkin, hehe. Kokeilkaa itse. Eron entiseen huomaa jo viikossa ja 2-4 viikon kuluttua ihminen on kuin uusi. Energiatasot ovat tapissa ja safkaamisen jälkeen ei milloinkaan esiinny ähkyä, väsymystä tai närästystä. Eikä todellakaan tarvitse laskeskella mitään vidun kaloreita tai näivettyä kilpaa salaatinlehden kanssa. Pari helppoa perusperiaatetta riittää. Ja se painon putoaminen on sekin lopulta vain snadi ilmaisena tuleva bonus. Cheers.

Lautasella: Claudia — Korallia   [1986]