Rockweb site might look somewhat poor or weird if Your browser do not support web standards. Site is still readable, but perhaps You like to download a better browser? Many of them are nice and light and quick and free of charge also. Maybe you should click that link above and take a look. But if not, have a nice trip!

[RW logo]

[Rockweb logo]

 [What's new]
# your rockin' Net source #

Turku ja Kupittaa 26.3.1985

Ai että mitä tapahtui. No sellaista mitä ei TPS-funny juuri haluaisi muistella.

Loppuotteluissa mestaruudesta pelasivat runkosarjan voittanut TPS ja kolmonen Ilves. TPS oli ennakkosuosikki ja johti jo sarjaa otteluvoitoin 2-0. Mutta puvut prässättiin ja valmentaja Mölli Keinoselle teetettiin kultatakki (sic). Ilves ärsyyntyi, sai uuden latingin ja tasoitti voitot: 2-2.

Ratkaiseva ottelu pelattiin 26.3. Kupittaan legendaarisessa jääladossa. TPS johti sitäkin jo 2-0 ja kaiken lisäksi Ilveksen paras sentteri Risto Jalo loukkaantui 1. erän puolivälissä kun Jouko Narvanmaan lämi osui pahasti Jaloa reiteen. Kaikki näytti pedatulta.

Mutta ei. Jalo teki uskomattoman tempun ja palasi 2. erässä kentälle. Ilves syttyi uudelleen ja seurasi hurmioitunut Jalo-show. Ilves kavensi, tasoitti ja voitti lopulta 3-2. Kannu Manseen.

Täydellinen ryöstö, josta ei voinut toipua ihan heti...

***

Olli Mustonen: Veijareita ja virtuooseja
B5/474 sivua
Mv- ja värikuvitus
Kustantaja: Poika Kotiin Oy
Julkaisuvuosi: 2001
ISBN 952-91-3862-8

*

Nettiplari – luetut päiväni

su 19.12.2004

Olli Mustonen — Veijareita ja virtuooseja

Flunssan kourissa viruessa on tehtävissä vain paljon: lukea nastoja opuksia.

Hyvät kirjat ovatten toki aika harvassa, varsinkin urheilu- ja musapuolella. Naurettavaa hypeä ja pinnallista tilitystä tuutataan kybällä, mutta rennosti punnittua pudottelua tai henkevää lähestymistä löytyy vähemmän. Mutta aina voi joutua yllätetyksi. Jokunen viikko sitten osui hyvinkin sattumoisin käteeni tämä Olli Mustonen: Veijareita ja virtuooseja.

[Kirjan kansikuva]
Nimensä mukainen pläjäys on tämä.

Lähtökohtaisesti, turkulaisena, minun varmaankaan ei mitenkään pitäisi ryhtyä kehumaan juuri tätä kirjaa. Se näet ei suinkaan sisällä mehukkaita paljastuksia kuuluisan pianistin paheellisesta elämästä primadonnien puristellessa, vaan kertoo... juu, Tampereen Ilveksestä. Ja tarkemmin, vuosista 1980-2001.

Mutta monien siltojen kaupunkilaisena, ylittäkäämme kevyesti aiemmat totutut asenneluutumat, hah. Eihän se ole tässä tapauksessa edes vaikeaa, päin vastoin. Juttu uppoaa paristakin syystä.

Ensinnäkin Mustonen kirjoittaa tyylillisesti juuri niin kuin lätkäkirjassa pitääkin. Elävästi, hauskasti, joskus kevyen nurkkapatrioottisesti; ilman suuria elkeitä, mennander-arroganssia, liesmäkilässytystä tai tammismaista besserwisserismiä. Myöskin saukkosmaiset mainostoimistolatteudet loistavat poissaolollaan. Voisin arvata, että tämän voisi lukea jopa porilainen sikakatsomo... jaa no, ehkei liioitella.

Mutta oleellinen pointti on selvä. Tämä kirja kertoo legendaarisesta seurasta ja hienosta pelistä tavallisen katsojan tasolta. Mitään kikkailua ei ole välissä. Samastuminen tapahtuu vaivatta, lähes huomaamatta. Usein jopa tuntuu kuin istuisi itse katsomossa handut hikisinä. Moniko kirja pystyy tähän?

Toiseksi kirja kertoo paitsi Mansen jääkiekosta, niin nimenomaan Ilveksestä. En todellakaan voisi kuvitella milloinkaan lukevani viihdyttävää tarinaa jostain porkkananpurijoiden Tapparasta (entäs Hilpara? Lat.huom.).
Helposti voin sen sijaan myöntää, että Ilves edustaa paljolti sitä mitä itsekin jääkiekossa arvostan: yksilöllisyyttä, taitoa, hyökkäävää pelityyliä. Tapahtumat uudelleen eläen saatoin melkein antaa anteeksi jopa sen mitä tapahtui Kupittaalla tiistaina 26.3.1985. No melkein...

Ei tästä teoksesta juuri mitään jää puuttumaan. Pelaajat ja valmentajat käydään läpi kattavasti. Ansiokkaan suorasti kerrotaan myös aina tärkeistä, mutta kovin usein unohdetuista taustahenkilöistä, niin hyvässä kuin vähän kehnommassakin valossa. Seuran nousut ja laskut koetaan ja jossiteltavaakin jää, tietysti. Rypemään ei silti sorruta, mutta ei myöskään tolkuttomiin ylistyksiin. Hyvä niin. Kyllä jokainen alan hemmo tietää Okan, Veikon, Riken ja kumppanien saavutukset.

Oikolukukin on kunnossa. Jos jostain pitää valittaa, niin tilasto-osuus ei ole muun sisällön tasolla ja ikävä kyllä Turussa ei kasva tällaisia mustosia vaan eriasteisia juoksupoika-liesmäkiä. Mutta on tämä, s-tana, hyvä kirja.

Lautasella: The Rolling Stones — Goats Head Soup   [1973]
Punkassa: Olli Mustonen — Veijareita ja virtuooseja   [2001]