Nettiplari – luetut päiväni

ke 1.12.2004

Inhimillistä voimaa

Eilen oli tilaisuus vahdata pariakin ohjelmaa tellystä. Ei uskois, mutta tippa alkoi valua.

TV 2:n ohjelma Punainen lanka on palannut tauolta ja vieraana oli Varsinais-Suomen runoilijastara Heli Laaksonen. Kuinka hieno, fiksu ja älykäs ihminen! Ja paino on etenkin viimeisellä, ihminen.

Heli Laaksonen antaa uskoa. Kaikkien näiden monotonisten puhuvien päiden tai naurettavien »Tosi-TV (mikä narutus)» -kaunokaisten keskelle astuu kuin astuukin ihan elävä inehmo. Luonnollinen kaunotar, joka pilke silmäkulmassa sanoo, että mieluiten haluaisi olla lehmä! Joka haluaisi lähettää rakkaalle, kuolleelle mummolleen sähköpostia. Joka kieltäytyy kampaamasta hiuksiaan eikä pidä poskisuudelmista. Ja joka tietenkin kirjoittaa tappohienoja runoja.

Oi, sää Laitlan fressi airutar: äl koska vaihetu simmoseks ko ne pääkaupunkin hepsankeikak.

***

Sitten pikkasen kansainvälistä. Ajankohtainen kakkonen näytti raporttia Ukrainasta. Siellähän koko maa on epäillyn vaalivilpin seurauksena sekaisin. Mutta mitä tekee kansa kun vääryydet uhkaavat? Ryntää kaduille.

Miksi Suomessa ei ole tapahtunut 15 vuoden aikana mitään, vaikka ihmisten elämää on systemaattisesti kurjistettu?

Aivan, eroa on. Tolkuttomasti. Ukrainan kansalainen ei näytä jäävän jupisemaan paikalleen, nyrkkiä taskussa puristaen. Jengi vauvasta vaariin pukataan junaan, autoon tai mihin tahansa kärriin ja suuntana on pääkallonpaikka. Ja tuntematon.

Provinssista saapuneille polkaistaan perillä kuin tyhjästä ruokaa, juomaa ja yöpymispaikkoja. Väriä tunnustetaan viimeisen päälle, mutta rauhanomaisesti. Vallanpitäjille ei silti jää mitään epäselvää sen suhteen mitä ajatellaan. 90-vuotias perheen patriarkka tiivistää: »Täällä pysytään kunnes oikeutta saadaan!»

Joku siellä ulkona voi nyt sanoa, että hei kamoon, sehän on ihan muu maa ja valuutta. No niin onkin. Milloin täällä Suomessa viimeksi kuultiin jonkun sanovan tuollaista?

Lautasella, MP3: Veikko Tuomi — Unohtumattomat