Nettiplari – luetut päiväni

ti 28.12.2004

Tsunami osa II — kuka piittaa ja miten

Tyylipisteitä ei pahemmin tarvi jaella.

Tuntien ja päivien kuluessa alkaa käydä ilmi miten valtavasta murhenäytelmästä on kyse. Paikallisten menetykset ovat omassa luokassaan, mutta pieni Suomikin on saamassa osansa. Mutta miten se näkyy?

Hävettää todeta, mutta ei juuri mitenkään. Hömppäkanavat MTV3 ja Nelonen suoltavat näköjään edelleen täysin estoitta näitä kaiken arvostelun alapuolella lojuvia »interaktiivisia soittisohjelmiaan». En nyt tarkoita, että pitäisi vetää 24 tuntia surumarsseja, eikä käveleviltä kassakoneilta voi odottaa hyvä makua, mutta jokin roti sentään voisi olla. Mahtaa huolestuneilla vanhemmilla olla kivaa katsella tekopirtsakoita pärstiä — ihan kuin mitään erityistä ei maailmassa olisi tapahtunut. Kaikki vaan kilvan arvaamaan mikä on tämä ruudussa oleva sana: TSU _ _ MI. Ja 1 000 euroa odottaa... soita heti!

MTV3 yritti kuulemma aamulla hieman kiillottaa kilpeään katastrofia koskevalla erikoissohjelmalla. Ja kuka olikaan valittu kaikista mahdollisista toimittajista. Jostain koipussista oli kaivettu spastinen höyrypää Timo Laukkio! On mahtanut olla hupa proggis...

Poliitikoilla näyttää myös olevan boltsi pahasti karannut. Hra ulkoministeri loihe lausumaan ratijossa, että avunanto ja osallistuminen ei ollut ajan tasalla koska »meillä oli teknisiä puutteita». Sisso! Entäpä vastuussa olevat ihmiset? Organisaatio? Puhtoisia kuin pulmuset, varmaankin. Ja että teknisiä puutteita Suomessa, maailman mallimaassa? Eikö ollut kännyjä tarpeeksi vai?

Entäs pääministeri, yhteiskuntamme johtotähti. Mr Vanhasen lausunto oli kyllä harvinaisen tolkuton ja jopa tökerö. Äijä lietsoi epätoivoa toteamalla jotain että »luultavasti monia suomalaisia ei löydetä koskaan». Voi H**vetti! Olipa varmaan kivaa kuultavaa, jos vaikka oma penska olisi alueelle erehtynyt.

Voi vain toivoa, että Suomi ei joudu katastrofi- tai kriisitilaan näiden herrojen aikana. Kaiken toivon saisi heittää, sillä Suomen eliitti on vieraantunut oikeasta elämästä pahemmin kuin koskaan.

Muutenkaan en oikein osaa sympata niitä alueella olleita suomalaisia. Joukosta ei varmasti löydy yhtään huono-osaista syrjäytettyä, kultalusikan nielleitä sitäkin enemmän. En osaa kaivata. Ja oikeastaan jopa toivon, että mahdollisimman moni kaupallisen hömppäsonnan suoltaja olisi paikalle sattunut. Ei, ei tule ikävä.

Tuhoalueiden köyhä väestö — kaiken menettänyt — saa ymmärtämykseni sitäkin enemmän, ihan kybällä. Niiden ihmisten auttamiseksi annoin myös Punaisen Ristin keräykseen roponi; vaatimattoman toki, mutta kuitenkin. Oikeita, aidosti hädässä olevia ihmisiä on aina syytä avittaa. Sen sijaan kerskakulttuurissa elävistä, arvonsa kadottaneista länsimaisista kroisoksista en niin pidä lukua.

Lautasella: Harry Belafonte — Excerpts from the Belafonte Carnegie Hall Concert [1959]
Punkassa: Ayi Kwei Armah — Mistä meille tämä armo [1972, suom. 1979]