Nettiplari – luetut päiväni

pe 25.6.2004

Are you sure? All the files will be deleted!

Right. Pitihän sekin sitten lopulta mennä tekemään: formatoida kiintarilta väärä osio emptyks. Huoh. Kymmenen vuotta meni erehtymättä, vaan paljon lohduttaakin. Kuusi gigaa tavaraa taivaalle! Prkl.

Kuuluisat varmuuskopiot? Jotain 70% ehkä löytyy, mutta kyllä taisi mm. huolella pidetyt budjetit häipyä kahdelta vuodelta. Oli näet kiva havaita, että yhdeltä CD-RW -levyltä ei löytynyt MITÄÄN (sic). En tiedä mitä h**vettiä on voinut tapahtua, sillä kyllä siellä vielä muutama kuukausi sitten oli kaikki mitä pitikin. Se siitä CD-tallenteiden luotettavuudesta...

Entä kuinkas konkarille noin kävi? No niin, en suinkaan komennellut Daisyani »Format D:\» ja sitten ihmetellyt että mitä p**kelettä siellä D-asemalla tapahtui. Anyway, säästän jälkimaailman noloilta yksityiskohdilta. Todettakoon vain, että juttu liittyi uuden käyttiksen asennukseen ja että moista tehdessä EI ehkä kannata samaan aikaan duunata safkaa, puhua halkoon, imuroida lattioita, tiskata ja juosta röökillä. Saattaa ajatuskulku kohtalokkaasti katkeilla. 8-^

***

Fudiskabat ne jatkuvatten, mutta eipä pahempaa kutkaa. Pari matsia on tullut vahdatuksi paikallisessa, muuten ei innosta. Syykin on selvä, viime vuosien yletön TV-tarjonta on johtanut ähkyyn. Edes EM-turnaus ei enää ole mikään tapaus, muista kisoista puhumattakaan.

Tolkuttoman ryöstöviljelyn osoite on tuttu: markkinatalous so. kapitalismi. Kun kaikki on myytävä, hyödynnettävä, rutistettava kuiviin; aina vain laajennettava ja kiihdytettävä, niin tässä on tulos. Kylmää ja puolinaista, välinpitämätöntä ja intohimotonta suorittelua. Vihreän veran lampaat tuntuvat olevan yhtä kypsiä kuin pubissa lojuva penkkiurheilja.

Jotain hauskaakin. Italian primadonnat joutuivat »suuren pohjoismaisen salaliiton» uhriksi ja tutustuivat tomaattisateeseen. Mutta vähänhän oli tehtävissä kun joukkueella oli vain yksi maalinsylkijä. Ja mikä parasta, hunnitkin palasivat kotiin ajoissa. Mikään ei herätä toivoa niin kuin teutonin tyhjä katse.

Niin, ja eilen saatiin vielä so far kivoin kliimaksi: Eusebion perilliset heittivät tylsästi puolustaneet britit lauluun vaikka model-Beckham oli kentän paras yksijalkainen. Jeps.

***

Narahdinpa sitten männä viikolla jopa alennusmyynteihin. Ei! — en juokse semmoisissa yleensä, jostain »hulluista päivistä» puhumattakaan. Mutta satuinpa käppäilemään Turun keskustassa, ja Brahenkadun näyteikkunassa luki että »LP-levyt ja kirjat, 1 euro/kpl». Eihän wanha hamsteri voinut moista vastustaa...

Eikä vähä mitään, opuksia oli tyrkyllä 40.000 kpl ja lättyjäkin jotain 1.000! Plaraaminen kävi siis työstä; tähän mennessä kolme keikkaa, albumeja kahmittu lähes 100 ja kirjojakin kolmisenkymmentä.

Nimenomaan kirjojen suhteen mesta onkin melkoinen aarreaitta. Vinyylimatsku oli tavanomaista mainstreamia ja puolet hankituista äiskälle suunnattua matti ja tauno -kamaa. Mutta keräilytalous joutuu kyllä coitukselle, ehh.

Okei, folks: juhannusta!

Lautasella: Gerry Rafferty — City to City [1978]
Punkassa: Gunnar Lindstedt — boo.com: IT-kupla joka puhkesi [2001, suom. 2002]