Nettiplari – luetut päiväni

pe 1.10.2004

Sävelradio

Sävelradio? Sävelradio?! Gee, en nimen perusteella olisi uskonut tätä koskaan sanovani: Suomen radiossa on Ylen Ykkösen lisäksi toinenkin toimiva kanava. Sävelradio, Turussa taajuudella 102,4.

Nimi »sävelradio» herättää tylyjä mielikuvia... sellaisia kuin 'Mikko von Deringer orkestereineen' ja 'Muksut' ja 'Peipposet'. Mutta ei, ei mitään tuollaista. Ainakin iltaisin on soitettu kama täysin relevanttia: Sinatrasta Abbaan, Wonderista Virtaan, enimmäkseen ehkä aikavälillä 1940-1990.

Mikä parasta, korviloille ei isketä mitään rammsteineja, pipohumppaa tai vidun nykyformaatti-iskelmää. Väliin eksyy tietty eriasteisia koivuniemiä, mutta onneksi sieltä uriensa alkutaipaleilta — harvinaisia helmiäkin siis tarjoillaan. Mainoksennusten määrä on siedettävällä tasolla eikä ehtoolla kukaan lätise joutavia. Jess.

***

No sitten lukaistiin taas opus, Jukka Suutarin tekele Sami Helenius: Seitsemäs puolustaja, [2004]. Kirja on jonkinlainen elämäkerta, mutta juttua on aika lailla ihan muusta kuin Heleniuksesta. Kansikuva kertonee oleellisen, Helenius nyrkit pystyssä.

Surullisen hahmon hitari? 7.000. pakki?

Pakko sanoa, tämä on jotenkin hyvin surullinen kirja. Toki kerrotaan Sami Heleniuksen urasta, mutta pääpaino lipsuu muualle: NHL:n tappelukulttuurin suoranaiseen ihannoimiseen. Jääkiekon kanssa väänteleellä on joko hyvin vähän tai runsain mitoin tekemistä — lukijasta riippuen.

Teoksella tuntuu olevan yksi ja vain yksi funktio: oikeuttaa kaukaloiden »poliisien» toiminta ja olemassaolo. Näiden puujalkaisten 'goonien' uraa ja 'saavutuksia' esitellään perusteellisesti, liiallista kritiikkiä välttäen. Hieno päätelmä tuntuu olevan, että kaukalossa turpiin vetämällä ehkäistään väkivaltaa ja että oikeasti nämä sankarit ovat älykkäitä ja jaloja ritareita »jotka tekevät vain työtään». Sisso.

En väitä etteikö tämä kirja kertoisi perin totuudenmukaisesti NHL:n sairaasta maailmasta, mutta pitikö aiheesta kirjoittaa yleensäkään ja ainakaan tähän sävyyn. Minä en todellakaan haluaisi — taitokiekon ikuisena ystävänä — yhdenkään juniorin omaksuvan kirjasta huokuvaa viestiä: jos kiekkoilulliset taidot eivät riitä, niin ainahan voi ryhtyä tiedomidiksi.

Suutari kirja ei ole. Oikean jääkiekon ystäville lukukokemus tuottaa vatsanväänteitä, kaukaloiden vähälahjaisia turpaanvetäjiä ihaileville teos on epäilemättä raamattu, katekismus ja koraani. Valitse itse.

Lautasella: Tracy Chapman — Tracy Chapman [1989]
Punkassa: Jukka Suutari: Sami Helenius — seitsemäs puolustaja [2004]