Nettiplari – luetut päiväni

ti 26.10.2004

Pimeyden Jenkkilä

Olipa hyytävä dokkari eilen. Tämä Maailma Bushin mukaan. Ranskalainenko se oli?

Busheinin hallinnon härskeilyistä on nähty monen tasoista selvittelyä, mutta kyllä eilinen oli aivan parhaasta päästä. Selvää, vaikuttavaa ja punnittua puhetta, uskottavia asiantuntijoita. Puolustukselle ei liiemmin jaettu puheenvuoroja, mutta miksi olisi pitänyt. Jenkkimediahan on jo ja edelleen liki täydellisessä talutusnuorassa.

Ei tainnut olla sattumaa, että lähes samanaikaisesti esitettiin myös dokumenttia Nixonin Watergate -konnuuksista. Karvat nousivat pystyyn: 30 vuotta välissä, mutta sama maa ja samat toimet, joskin nykyiset ylittävät minkä tahansa normaalin mielikuvituksen. Ameriikan ihmemaa.

Oksettavaa fiilistä ei voinut välttää ja monia kysymyksiä jäi roikkumaan. Päällimmäisenä ehkä lojuu se perusjuttu: miten on mahdollista että amerikkalainen mediakenttä on oleellisilta osin saatu mukaan tähän Vuosisadan Kusetukseen?

En keksi syyksi muuta kuin sen, että Syyskuun fallosten kaatuminen on sellainen amerikkalainen — kollektiivinen ja osin latentti — trauma, että sitä ei oikeasti voi ymmärtää miltään muulta mantereella käsin. Kyse voisi siis olla jokseenkin samasta kuin yrittäisi jenkille selittää Talvisodan syttymistä; Mainilan laukauksia ja kyseisen provokaation synnyttämää ikuista epäilystä.

Mutta muuten olen samaa mieltä kuin ohjelman asiantuntija. Tulevaisuudessa, 4-10 vuoden kuluttua, tätä aikakautta pidetään yhtenä Ameriikan pimeimmistä. Se vain ei lohduta metrikään jos se tampio todellakin valitaan uudelleen. Silloin voi kaiken toivon heittää ja on parasta ryhtyä kaivamaan kuoppa valmiiksi.

***

Pannaanpa vielä kielipläjäys. Ratijossa keskustelevatten par'aikaa eräät intelletku-tason tyypit Seija Walliuksen Herraseurassa. Ja eikös siellä yksi (Timo Airaksinen?) huuda: »[tähän asiaan minulla on] vielä yksi pointsi!»

Ziisus! Kenelle se piste jaetaan? Ei ainakaan kyseiselle herralle tai muillekaan jotka moista nykyisin viljelevät ehtimiseen. Eihän siinä ilmaisussa viitata pisteeseen (point[s]), vaan näkökulmaan (point of view). Kyseessä on siis pointti. S-tana. UGH! 8-^

Lautasella, CD: Pink Floyd — Atom Heart Mother   [1970]

<< otsikot  |  seuraava >>