NÄÄS, SM-liigan play offissa Tapparan porrrrkkananpurijat lähtivät rannoille haaveilemaan börsistä ja näkemään valveunia ylämummoista. Jess.

Kyseessähän oli Tepsin tuleva vastustaja ja Tappara olisi ollut perin kolkko vaihtoehto. Elysèe olisi kumissut autiona ja ilmaistikettejä olisi jouduttu jakelemaan rekoilla pisin toreja ja turuja. Eipä sillä, että aikoisin itse Artukaisiin suunnistaa, mutta kuitenkin…

Mansen helmessä(?) on aina ollut jotain kovin luotaantyöntävää. Ehkä se on se murre. Ainakin ne värit, oranssi ja sininen, saavat aikaan väristyksiä. Kuinka tyylitöntä! Eikä Unto Jutilan naurettava saarnaaminen MTV3:ssa ole ainakaan tilannetta petrannut.

Mutta kepeet mullat. Pluussi tulee vastaan ja kyllä ilmassa on tiettyä värinää kun vastassa ovat valmennuspuolella Jukka Koivu ja Hantta Virta. Kummallakin on pumpun paikalla melkoisen kokoinen Tepsin logo, joskin Hantan kohdalla koko on arvatenkin pienentynyt, kulissien takaisten sählinkien vuoksi. Pluussi lienee kehnon kauden jälkeen nosteessa ja janoaa yllätysvalmiiina runkosarjan ykkösen päänahkaa. Sori, nou wei!

Palveluammatit ne eivät tunnetusti tapaa sujua suomalaisilta ihan noin luonnostaan, ainakaan verrattuna etelämaiden ihmeisiin. Ja ainakaan kaikilta. Eipä siis mitään uutta kun paikalliskaupassa valeltiin tänään taas vettä. Pikku juttuhan se — halusin vain palauttaa tai vaihtaa huonosti toimineen, uutena ostetun sätkäkoneeni — mutta en nyt silti olisi kauppiaalta halunnut välttämättä kuulla tokaisua »että on vähä kiire!», enkä varsinkaan että »annas nyt ne yhteystietosi, niin edustaja ottaa sitten yhteyttä.»

Että tuhannen käsinkäärittyä! Asiakas siis pistettiin selvittelemään (tuotetta kauppaavan) edustajan kanssa vehkeen toimimattomuutta. En todellakaan riemastunut. Tilanne oli toisaalta niin korni, että jätin sanomatta: »Oi arvon neiti, en kyllä kehottaisi koskaan sanomaan yhdellekään asiakkaalle että ny o vähä kiire.»

Eikö näille opeteta missään käyttäytymisen perusteita? Pelkkää prosenttilaskua ja voiton maksimointiako?

Palvelu on muutenkin kyseisessä mestassa heikentynyt. Viimeisin neronlaimeus on seuraavanlainen. Kaikissa kaupoissa on ns. VMP-lodju eli samana päivänä wanhaksi menevät tuotteeet. Yleensä rojut ovat tyrkyllä puoleen hintaan ja vaikkapa nakkipuketin kylkeen on sipaistu uusi hinta. Järkevää, sillä hintatietoinen ostaja voi sekunnissa johtaa siitä kilohinnan.

Vaan taisipa sitten sen hinnan laskeminen käydä kovinkin vaivalloiseksi. Nyt niissä kamoissa on kaikissa merkintä »-30%». Mistä siis voi tietää mikä on paitsi hinta, niin se tärkein eli kilohinta? Aiwan. Sieppaamalla sen nakkipaketin kainaloonsa, etsimällä jostain kaupan sokkeloista vastaava uusi tuote ja ryhtymällä vertailemaan.

Entä jos kyseessä on »poistotuote» tai se on muuten loppunut? Entä jos tuotteita on monta? No niin... asiakas siinä ryntäilee ympäri myymälää tekemässä kauppiaalle kuuluvaa työtä. Itsepalvelu-Suomi!

Voi voi. Kaiholla muistelen kun muutin tänne vuonna 1995. Kauppiaspariskunta oli symppis ja fiilari kaupassa melkein sellainen kuin wanhoissa kyläkaupoissa tapasi olla: lämmin. Ihan oikeastikin — silloin ei vielä ollut ketjun vaatimia hillittömiä kylmäkoneita, jotka nykyisin muuttavat kaikki liikkeet pakastimiksi. Ahdastakin oli ja tavaraa lattiasta kattoon eikä se järjestyskään ollut mikään itsetarkoitus. Mutta ei haitannut, kaikki tarvittava kyllä löytyi.

Sitten pulju liittyi kauppaketjuun ja vain hetki ja kaikki oli mennyttä. Paluuta ei liene, vaikka toisin tahtoisin uskoa. Anyway, message received. Nou hätä. Taatusti äänestän jaloillani.