Sainpa sitten männä sunnuntaina pahan kohtauksen: lopetin röökinvetämisen ja kofeenjuonnin kuin seinään. Ja core-meinigillä, ei siis pahemmin mitään nikotiinimällejä ja muita lällyjen loivennuksia. Helppo arvata seuraukset. Kun myrkkyjen valutus loppui, meni koko keho tilttiin. Päätä särki niin p***keleesti ja gubbe muutenkin täysin, no niin... vetämättömissä.

Whinetin kohtuullisesti täälläkin kun lähikaupassa äskettäin tylytettiin. Onpa siis ilo vuodattaa vaihteeksi päinvastaista, sillä tuon mainitun lähipuljun vihollinen eli kilpailija eli Ispoisten Ruokavarasto kunnostautui mukavaste.

Kävi niin, että broileripuketin punnitus oli pahasti metsähallituksen puolella; hinnan piti olla 2,5 euroa, mutta kassalla kuittiin isketyi 6,5 egee! Lisäksi pakkaus ryhtyi väittämään, että paino olisi kilon sijasta muka 2,5 kiloa. Sain kohtauksen, enkä suostunut.

Mutta hätäkös tuossa. Kassa käväisi altaalla tutkaamassa tilanteen ja palasi kohtakin takaisin. »Jep, täs on käynyt kämmi jo tehtaalla punnituksessa. Nyt tehdään niin että saat tämän ilmaiseksi. Kuittaas tohon.»

Pienestä on pieni inehmo onnellistuva. Toki siitä, että hinta haihtui kuitista tyystin, mutta ennen muuta asenteesta. Juttu hoideltiin fiksusti: hymyilevin pärstin, pahoitteluin ja kaikin puolin niin, että asiakas koki tulleensa kohdelluksi oikein. Ei tietoakaan kilpailijan nenä mutkalla olevista »asiakaspalvelijoista», joiden koko habitus huutaa että »[viddu] tää on paskaduuni ja [viddu] liksa on surkkia ja [viddu] mitäs säkin täältä luulet hakevasi [viddu]?».

Ja tämä koskee koko Ispoisten Ruokavaraston henkilökuntaa. Aina ovatten tyypit lätty virneessä ja moikkailevat jo kaukaa. Kehottaisin kilpailijaa käymään pikaisesti excursiolla...

Iltikset sitten repivät tapansa mukaan tuohta tuolla Konginkankaan onnettomuudella, josta itsekin lyhyesti eilen kirjoitin. Että siis »Koko Suomi suree». Vai niin.

Aihe on perin vakava ja kieli vaeltelee keskellä suuta, mutta annanpa siltikin sarkasmilleni vallan ja kysyn: Mitä se »koko Suomi» nyt yhtäkkiä suree? Siis ne muut, jotka eivät kuulu niiden useiden satojen asianosaisten joukkoon joilla todella on oikeasti syytä loppuelämän kestävään suruun, murheeseen ja luopumisen loputtomaan tuskaan.

Eikö reality-TV olekaan hauskaa? Eikö »Elämän heikoin lenkki» maistukaan? Sitäkö surraan, ettei päästy SMS:llä äänestämään kuka jengistä tänään lähtee?