Tänään sitten oikeudessa kykkivät Jätteenmääki ja... EI PRKL! tuosta en ainakaan naputa mitään. EVVVVVVK. Sitäpaitti määhä sanosi jo sillo het.

Tepsi on ottamassa Oulussa turpiin, 2 erää ja Kärpät-TPS 2–0. No niin, sekin vielä. Mutta finaalissa on koittava karmea hunajainen kosto.

Kaikilla se »pitää olla». Jos ei ole, on epähenkilö; ei ole olemassa, muuttuu toiseksi. Kaikkialla se tikittää — tärkeiden ihmispolojen kassissa, taskussa, pöydällä; bussissa ja kaupassa, kirjastossa ja leffassa. Pakoon ei pääse. Piipittävä helvetinkone.

Kauan olen epäillyt ja eilen heräsin. Tellyn hurriohjelmassa (OBS tms.) muudan charmantti kännykätön herrasmies lateli laittamattomasti. Toistan vain oleellisen:

Aion boikotoida. En piittaa. Annan vehkeen lojua hyllyllä, takin taskussa, repussa. Virta päällä tai ei. Ääni kuuluvissa tai sitten ei. En piittaa. Tsekkaan txtareita jos muistan, ehkä kerran päivässä, kenties kolmessa. Otan mukaan jos muistan. Toivottavasti en. En enää piittaa.

Ettenkö »ole tavoitettavissa?» Kaikkea muuta!

Oi ystävät ja kylänmiehet, vihulaiset ja naapurinnaiset. Saapukaatten ovelleni, ja katso:

• Kolkuttavalle avataan. Jos ei, tulkaa toiste. Ja viidesti.
• Lähettäkää kirje — oikea kirje. Ripotelkaa parfyymia! Raapaiskaa runo, »Sain Jarylta käskyn, puno!»
• Heittäytykää hulluksi: omin käsin myös kuori ja paperi! Finaaliksi lipaiskaa postaria, jossa vielä on elämän maku!

Jaa. Ettei ehdi. Että kun tuli jo tuossa piipparoimalla sovitelluksi palaveri, airopikki, kielikurssi, kossinreissu, ropinssoni, safari ja marathoni. No, ei se mitään. Kyllä minulle sopii sitten kun. Ei minulla ole mihinkään kiire.

Syvänsiniset meret, taivaita hipovat vuoret, vehreät laaksot ja kuivat autiomaat; kaikki ne paikallaan minua odottavat ja ajoissa myös yhytän aivan jokaisen tahtomani ihmisen. Enkä silloin liikahtele hermostuneesti. Kaikki maailman aika minulla on ja aion käyttää sen erityisen hyvin. Hitaasti, piippailematta.

Mutta Tepsipä perhana ryhdistäytyi, haulit himaan 3-2. Mikä helkkarin angsti?