Nettiplari – luetut päiväni

to 11.11.2004

Marraskuuta

Jaahas, mitäs tänään kirjoittaisin. Että se AraFAT sitten delasi... eh... ehkei. Mitä siitä voisi sanoa, ilman esseetä. Sitäpaitsi se toisi mieleen kuoleman kaltaisen peilikuvan, mainitun ruumiin verivihollisen Sharonin. Uffs.

Mieluusti jotain positiivista. Kuten vaikka että kerrostalossamme ainakin yksi 'seniorikansalainen' on jo tietokoneaktivoitunut. Ja että kun kunnioitettu rouvamme pyysi pientä avitetta alkuvaiheessa, niin mikä ettei. Jess.

Juttu tuntuu pelkästään ja ainoastaan mukavalta. Ensinnäkin se edistää ihan oikeasti monesti jo katoamassa olevaa kanssakäymistä. Löytyy yhdistävää tekemistä. Toiseksi tietotaitoa siirtyy, tosin ehkä vähän poikkeuksellisesti eli nuoremmalta vanhemmalle. Kolmanneksi tulee ihan yleisesti taas todistetuksi, että ikä itsessään EI ole mikään este omaksua uusia asioita tai pysyä mukana menossa. Ja tietysti: mukavaa osallistua eli auttaa eli harjoittaa solidaarisuutta eli huomioida lähimmäisiä muutenkin kuin pörssiarvoina. Kaikin puolin hienoa siis!

Elämä ei silti ole kivaa, edes comp-aikakaudella. Bestiksen tänään kertoessa oman äitinsä ilmeisistä dementiaoireista, alkoi tietokone äkkiä tuntua kovin kaukaiselta, kylmältä ja turhalta. Aikamme insinörtit tehtailevat koneita ja tekniikkaa maailman tappiin asti, mutta riittääkö ihmisellä poweria ottaa kiinni lähimmäisen kädestä ja sanoa ne tarvittavat sanat?

Lautasella: Hector — Ruusuportti [1979]