Nettiplari – luetut päiväni

ma 22.11.2004

John Fogerty — part II

Alkutahdit tempaistu. Tiketti taskussa ja paikkakaan Turkkuhallissa ei paskempi. Jess.

Aamu siis aukenevioitsi tänään loistavasti cittarin lippuluukulla. Mutta hämmästykseni oli peräti rajaton. Ei minkäänlaista jonoa! En tahtonut hetikään ymmärtää, en sittenkään vaikka lipuskaa kaivellut typy antoi vaikuttavan vinkin: »Kirjoitetaanko se fog-er-ti?» Ehh!
Kuinka kävisi neidiltä Beatles? Pavarotti? pavemaijanen? Eminem varmaankin...

Niinpä niin. Tuli väistämättä mieleen edellinen kirjoitukseni aiheesta erilainen nuori. Ei tahdo aina muistaa, että Mr John Fogertyn ollessa kyseessä puhutaan sittenkin herrasta jonka kulta-aika CCR -yhtyeineen oli tuollaiset kepeet 35 vuotta sitten. Sehän on hupparihemmoille jotain täysin muinaista, isoisän aikaista. Vähän sama kuin jos Äiskäni olisi minulle teinari-iässäni hehkuttanut jotain olavivirtaa. EOVVK

Kepeet mullat, sillä viimeinkin Hetki on koittava. Tunnetusti missasin Fogertyn kaksi edellistä 90-luvun Suomi-vierailua, mikä nyt tänään tuntuu aiwan täysin käsittämättömältä. Mutta kaikella on syynsä. Kaikkien Aikojen Suurin idolini oli menettänyt luomisvoimansa jo kauan sitten ja mikä pahinta — Äänensä! Eikä minkä tahansa pihaisun, vaan yhden kaikken aikojen rock-äänistä. Kevyesti Top 5 kamaa.

Biiseissäkään ei enää ollut juuripotkua. Poissa olivat 60- ja 70-luvun usein upeat melodiat, nerokkaat koukut ja tappointrot. Sanoitukset tuntuivat tyhjänpäiväisiltä eikä esillepanosta voinut aistia oikeastaan mitään siitä klassisesta svengistä ja energiasta mikä teki aikanaan Fogerty-matskusta niin loistavaa. Legendaarisesta vokalisoinnista ei ollut jäljellä kuin läyhäys. Mainstream Fogerty! Huh huh.

Ei siis juuri kiinnostanut. En kestänyt Idolin valumista pulliaisen tasolle, en halunnut tietää mitään Suuren Neron hautautumisesta tavanomaisuuteen. Semmitenkin, kun niihin aikoihin monet muut wanhat pierut (Bruce, Jagger, Plant) pitivät tasonsa ainakin kohtuudella. En halunnut hautajaisiin. Halusin muistaa John C. Fogertyn nuorena ja uhmakkaana swamp-kukkona. 8-^

Mutta tänään valtakunnassa siis kaikki hyvin. Aikaa on ja valmistelut tehdään. Kuivanmaan campingejä pidetään useita, samaan tapaan kuin Bruce-leiritys aikanaan. CCR/Fogerty-lättymaratoni juuri ennen H-hetkeä on selviö ja opuksia kaivellaan. Ja ehkä nyt sitten on oivallinen paikka tehdä historiaa: taidan viimeinkin tehdä myönnytyksen ja ostaa elämäni ekat originaalit ja uudet CD-levyt. Totta se on. Boikotti on tähän asti ollut täydellinen.

Eikä sitten jonoa aamun lippuluukulla... Kamoon, turkkulaisse. Pankkas nyte tumpate se halli täytte et heilahta! Keep on chooglin'!

Lautasella (no niin, eihän nyt vielä! 8-^): Frank Robson — Robson   [1974]
Punkassa: Neil Hardwick — Matka Timbuktuun: mitä todella tapahtui   [1996]

<< otsikot  |  seuraava >>