Nettiplari – luetut päiväni

ti 2.11.2004

Syysvaluttelua

Syksyn lehti/maahan ehti.

runoili Repe-vainaa voittaen Paloheimon skabassa, jossa piti tehdä lyhin runo. Minusta puolestaan tuntuu, että syksyn saadessa meikä ei ehdi enää minnekään. Aamun koitto tuntuu maihinnousulta ja päivällä on vuorossa paraatimarssi Uralilta omalle puolelle. Prkl, pitäiskö alkaa nappailemaan testosteronia. Jäiks sul Touni yhtä?

***

Jenkki sitten alkoi äänestyksensä. Huh. Edellinen kerta nauratti, mutta nyte ollaan jalat ja kädet ristissä ja hymy hyydyksissä. Että siis pliis, pelasta meidät, John Kerry. Fakta lienee, että politiikka ei järin muuttuisi, mutta olisi ilahduttavaa jos edes suurvallan ykkösjannun habitus ja ulosanti muuttuisivat normaaleiksi. Se tuntuisi, tulisi tunne että vielä on toivoa, että sivistyksellä sittenkin on vielä käyttöä, että aivan kaikkea ei sentään ole uhrattu sotauhoiselle markkina-alttarille.

Kovasti diggaamani Michael Moore esittää viime opuksessaan, että lievästikin arvioiden 70% ameriikkalaisista on perin kunnollista ja asiallista kansaa. Sisso ja uskotaan. Mutta miksi ne sitten eivät äänestä sankoin joukoin Idioottia pihalle? Miksi kannatus on tasan?

Täältä kaukaa, arktisesta Pohjolasta käsin, jääkarhujen yhä tallustellessa Main Streetillä, syntyy varsin vaivatta käsitys että 49,999999% ameriikkalaisista olisikin, edelleenkin, idiootteja. Could you help me with this, Mike?

~~Lautasella~~ mp3, styge: Gil Scott-Heron — 'B' Movie [1982]
Punkassa: Michael Moore — Mikä maa, mikä planeetta [2004]