Nettiplari – luetut päiväni

pe 10.9.2004

Friday Night Fever

Hohhoijaa. Sivuston uusi ulkoasu tekeillä. Helkkarinmoinen duuni. Jotain tuon näköistä.

Wanhan matskun muokkauksessa on oma puuhansa, mutta kaikista kivointa on rämpiä CSS-merkkauksen viidakossa. Vaikka käytössä on pari opusta, ja HTML Tidy ja ww3.org -sivuston koodintarkistus, ei lopputulos tykkää asettua. Kaikesta kirotusta virittelystä pääsisi vääntämällä silkkaa grafiikkaa, mutta samalla katoaisi koko perusidis: latautumisen nopeus.

Jatkamme nikkarointia...

***

Ensi yönä sitten finni ottaa mittaa World Cupin semissä yenkeistä. Eipä innosta. Pakko sanoa, että tapaus Raimo Tihonov on vienyt viimeisenkin kiinnostuksen. Nettiä selaamalla voi havaita, että ehkä tuollaiset 70% mielipiteistä menee tyyliin »vihdoinkin kova jätkä joka pistää starat kuriin». Aravirtaa tietenkin irvaillaan »kaveeraamisesta» pelaajien kanssa. Huoh. Saanen arvata noiden tyyppien myös kuolaavan tappeluiden perään ja arvostavan voittamista tyylistä välittämättä. Kertoo kaiken ajankuvasta.

Anyway, en millään usko Niinimaan olevan primadonna joka ei kestä tavanomaista pelillistä kritiikkiä. Takana on sentään kymmenkunta vuotta NHL:ääkin, maailmaa jossa ei varmastikaan kundeja silitellä.

Summasen kohdalla puolestaan ei voi välttyä vaikutelmalta, että se mikä tekovaiheessa lorahti sekaan on nyt noussut yläkertaan. Ehkä tyyppi hurahti päästessään maajoukkueen peräsimeen varsin lyhyellä kokemuksella. Joka tapauksessa edes alkeellista käytöskoodia voi edellyttää (varsinkin) maan ykkösvalmentajalta — jopa pukukopissa jossa tuskin runoja luetaan.

Voisiko olla niin että alitajunta otti vallan. Summasen oma NHL-urahan ei koskaan kunnolla toteutunut vaikka kaikki mahdollisuudet tarjottiin kultalautasella. Nyt kaikki oikeat starat — those who made it — ovatkin yhtäkkiä oman käskytyksen alla. Revanssia?

Mikä sitten totuus onkin, tarvitsee vain selailla Igor Larionovin kirjaa Ykkösketju kapinoi, niin déjà vu on hätkähdyttävä. Juuri samalla tavalla käsitteli muudan Viktor Tihonov kaikkia pelaajiaan aina siihen asti kunnes Larionov ainoana nousi rivistä ja sanoi kiitos ei. Mutta huhhuh — tuohan tapahtui yli viisitoista (15) vuotta sitten...

***

Friday Night Fever? No ei kun Saturday. Nelonen vain näyttää leffan tyylittömästi tänään. Pitäisiköhän raahautua jonnekin vahtaamaan, leffaan liittyy aika lailla »nuoruuteni viimeinen kesä». Hah.

Lautasella: Robert Plant — Now and Zen [1988]
Punkassa: Andy Fyfe — When the Levee Breaks: the Making of Led Zeppelin IV [2003]