Nettiplari – luetut päiväni

su 12.9.2004

Kun mennyt maailma elää

Keskiyö klo 00.40. Litramitalla cofeeta ja loputonta näpyttelyä. Kuulokkeet päässä ja korvien välissä Kasevan »Kun maailma elää».

Pieniä suuria, kauniita lauluja. Kurkkua alkaa kummasti kuristaa. Minne katosi tuo maailma? Pieni ja inhimillinen, jossa ihmisellä oli paikkansa ja kiire sittenkin harvinaista. Jossa ahneutta, typeryyttä ja pinnallisuutta osattiin hävetä ja jossa jokaista aamua kannatti odottaa. Jossa kaverillekin jätettiin ja tunnettiin semmoinenkin käsite kuin solidaarisuus. Penasta oltiin me huolissamme vaan.

Levyn viehätys piilee sen kotikutoisuudessa. Laulut ovat pienimuotoisia ja sovitukset vähäeleisiä mutta silti rikkaita. Jousia ja puhaltimia käytetään pieteetillä. Lauluharmoniat ovat hienoja. Beatlesin vaikutus tuntuu, mutta mieleen tulee myös Loven klassikko Forever Changes.

Sanoitukset eivät ole Suurta Runoutta, vaan enemmänkin naiveja, outoja, hienoja ja koskettavia. Ne toimivat ja hengittävät vailla mitään juicemaista väkinäistä riimittelyä ja niiden myötä syntyy tärkein: inhimillisyyttä huokuva albumi.

Tähän levyyn liittyy tietenkin vahvoja muistoja. Erityisen helposti liun tätä kuunnellessa inttivuoteeni, angstisiin fiiliksiin kun oli tunne että oli riuhtaistu juuriltaan. Naula läpi pään. Kasevan lisäksi toki lohtua toi henkilökin, terveisiä vain Mynämäen suuntaan H:lle. Se yksi iltis siellä asuntolassa viinipulloineen on ikuisesti kaivertunut tähän vinyyliin.

Loistavaa, ajatonta pop-musaa. Tällaista ei enää tehdä. Ja Kaunis Maailma. Minne sen annettiin kadota?

***

Suami sitten meni ja iski jenkit kanveesiin ja on World Cupin toinen loppuottelija! Vai pitäisikö lähes sanoa — Tshekin (parhaillaan) kenties hakatessa Kanadan — että Eurooppa Cupin? Sisso.

Valitettavasti en osaa oikeasti hurrata. Raivo Summasen valinnan myötä katosi maku lätkään jo alun alkaen ja Niinimaan höykytys ei ainakaan parantanut tilannetta. Ongelma on siinä että ei synny mitään samastumista. Lähes yhdentekevää mitä tapahtuu ja hiipii jopa kaino toive että Summanen todella ryssisi ja saisi kenkää. Väärin sammutettu.

Kiva silti lukea jenkkien selittelyjä ja pettymystä. Vahingonilo istuu suomalaiselle.

»We played really solid tonight, as did they, and it came down to a couple bounces. It's disappointing.»
[Bill Guerin, USA Hockey]

»They beat us. They got the last bounce. It was a good hockey game, more of a chess match. One team waiting, and we got mixed up there at the end and they scored - - We knew it was going to be a tough game - - It's just very, very disappointing.»
[Doug Weight, USA Hockey]

Yep, kaikki olisi siis katettu hienolle näytelmälle. Joskus Curren tai Aran aikana (tai tietysti aiemmin) olisin jo hikisin käsin ja pumppu hakaten järkkäämässä spektaalia lajitoverien, oluen ja purtavan voimalla. Nyt ei liikuta. Tuskin raahaudun edes pubiin. Sorry, boys.

Lautasella: Kaseva — Kun maailma elää [1976]