Ensin päivällä CD-kamaa kummikundille väsätessä unohtuu tasapainottaa äänitasot. Pannunalunen kiertoradalle ja poltto uusiks. Kansiin ei löydy kartonkia ja muutenkin juttu valuu pelleilyksi. Kuinka tämä voi olla näin vaikeaa?

Seuraavaksi urpelo hiihtelee kirjastooon opusta uusimaan. Kirjastokortti tietenkin löytyy — pöytälaatikosta. Virkailja sentään armahtaa so. hoitaa asioita fiksummin kuin asiakas. Ja löytyypä euron poistohyllystä ihan kuranttia tavaraa, peräti seitsemän kirjan verran. Mutta ensin piti tietenkin poistua paikalta ja kohta palata takaisin. Kaikki siis täsmää täysin — vain niitä proffan papereita en ole koskaan missään havainnut.

Reissun päätteeks vielä postiin, jossa pakettia noudettaessa virkailija ei kysy henkkareita. Tahdonpa siitä tehdä kynnyskysymyksen. Rouvashenkilö vaihtaa väriä keitetyn merenelävän kanssa ja kolmisen sekenttiä meikä on kova kundi joka ei tanssi. Neljännen sekunnin alkaessa paikalle liitelee takahuoneesta toinen frouva, todeten lakonisesti, että tavallisen postipaketin noudossa ei toki kuulukaan mitään kysellä. Pyhä yleissivistys! kuinka en tuota muistanut...

No niin — värivirhe siirtyy asiakkaan puolelle tiskiä. Arvon rouva sentään hyväksyy liukkaasti lasketellun anteeksipyyntöni, mutta taivaanranta ehti tummua ja tiedän olevani tässä saluunassa merkitty mies. Tippaleipä koipien välissä luovin lannistuneena polun reunoja tutkien kämpille.

Onneksi päivän on pelastanut jo etukäteen sivistyksemme etuvartija YLE. Aamusta alkaen uutislähetykset ovat toitottaneet ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) (viikon) lausuntoa, jonka mukaan:

Puheenjohtaja ei voi olla ongelma, sillä silloin puolue olisi kriisissä.

Savolaisuus leviää huolestuttavasti/riemastuttavasti/whatever.