Nettiplari – luetut päiväni

ma 10.5.2004

Ruutu mykkänä

Pärkkele! Kuin eilisen näpertelyn katastrofisia tunnelmia mukaellen, hyvästi palvellut näköratijoni paukahti. Siis mykkeni. Ei inahustakaan, ja tyystin varoittamatta. Nyyh.

Mielenkiintoista, joudutaan valintojen eteen. Helvetinruutuhan on joka kodin keskipiste ja huomioimuri. Itsestäänselvyys, joka rytmittää menemiset ja tulemiset ja määrittää jutunaiheet. Vai onko — voiko sen aseman kyseenalaistaa? Mitä tehdä?

Vaihtoehtoilua

Jos tahtois uuden uutukaisen, tarttis sen olla joku halvatun digi jumalattomalla screenillä varustettuna. Maltaita! Kerran käytettyjä taas on hyvinä yksilöinä harvassa ja nekin voivat nytkähtää milloin vain. Kuvantasokin on lähinnä yesterday. Ei houkuttele tuokaan.

Video-TV-kortti tms compuutteriin? Waude. Mutta maksaa kans ja hyytyykö sitten wanha, mutta lämpimän inhimillisesti ryppyyntyvä Daisyni: Athlon 800 MHz, 384 Mb. Eikä 17" monitoria voi katsoa soffalta, vaan pitäisi istua tuolilla ja vahdata ruutua puolen metrin päästä. Ei h***vetti.

Irtoilua

Mutta, entäpä... voisikos 2000-luvulla elää ILMAN helvetinkonetta. Orjuuden loppu. Kuuntelisi radiota, lukisi nettilehtiä, dyykkaisi papruversioita. Säästyneellä lupamaksulla liikahtaisikin oikeisiin leffoihin, teatteriin ja futismatseihin. Aika radikaalia ja vieroitusoireita luvassa kuin entisellä tenukepillä. Ja kauhistus — katoaisi kaffepaussi, ehtoon kohokohta; se jossa lojuu ikeaperuna, puolen metrin voileipäpino edessään, txt-tv:tä raukeasti selaillen. Futis- ja lätkämatseista puhumattakaan. Auts...

Toisaalta. Ei banaalia, kaiken latistavaa, näännyttävää uutisletkutusta eikä sen perään salakavalasti putkitettuja taloususkovais-ropposten katekismusvuodatuksia. Ei Kenkäntekijän viddumaista vinoa pärstää. Ei juntti-Karhuvaaraa. Horisonttiin häipyisivät ziljoonat uhkaavat kokkiproggikset ja »tietokilpailut» eikä pseudopirtsakka naminamikaan hyppisi enää kulman takaa silmilöille. Hmm.

Lopulta

Tosi-TV! Kilpailija hypistelisi tympääntyneenä kirjaston Turkkaria tai istuisi Kupittaan katsomossa naama mutrulla. Hyväilisi lasittunein katsein himassa videoarkistoaan ja kuolaisi ahneesti TV-liikkeen näyteikkunan aarteita. Kiertävä keikka duunimestojen kahvihuoneisiin, joissa muut turisevat edellispäivän Vidiots -ohjelmasta. Kotikatsomo arvuuttelisi milloin psyyke romahtaa ja repsahdus on reality-asia.
Txtviesti, VAIN 0,99e + ppm.

Juu, taidankin hetimmiten myydä formaatin Liisa Riekille: Suomen Leppänen — kuinka selvisin ilman Pahaa Silmää.

PS. Taisi osua kohdalle tarpeetonta johdatusta. Tuon turinan päätteeksi näet laukesi skanneri. Ei taida tulla vähäiselle valuutalle sijoitusongelmia...

Lautasella: Janis Ian — Between the Lines [1975]