Nettiplari – luetut päiväni

pe 28.5.2004

Friday Night Fever

Yle yritti eilen progeilla eli Radio Suomi tarjoili »progeillan». Harvinaista herkkua ja nykyään pitäisi vissiin olla musiikillisista murusistakin heti kaksinkerroin kumartamassa, mutta kyllä jäi vähän ruskehtava maku. Eikö todellakaan parempaan pystytty?

Soitetusta musasta ei pahaa sanaa, tietenkään. Kaikki genesikset ja pinkkarit ja muut kuultiin plus pari ylläriäkin. Ei tosin mun lemppariani »Father of Night, Father of Day», mutta eipä valiteta. Tarkemmin: ei valiteta tuosta.

Ohjelman pituus ja ajan käyttö oli kyllä aika syvältä. Kun n. kerran viidessä vuodessa tuommoinen ehtoo järjestetään, niin eikö todellakaan käyttöön löydy enempää kuin kolme tuntia? Ja sekin täysin teoreettinen aika. Suunnilleen 20 min. välein tietenkin tungettiin sekaan merisäätä, uutisia ja futista. Montako biisiä ehdittiin soittaa? Nippa nappa tusina? Uskomatonta. Kertoo täydellisesti miten rock YLE:ssä makaa: totaalisen rähmällään.

Juontajakaksikko hoiti hommansa periaatteessa ok, mutta osa puheluista meni pitkäksi ja rimakin onnistuttiin alittamaan. Ohjelmaan nimittäin soittivat pikkujulkimot Carl-Kristian Rundman ja A.W. Yrjänä. Mikäs siinä, mutta juttu oli ilmiselvästi sovittu kaveripohjalta etukäteen ja lätinää riitti yli tarpeen. Ilmaista mainosta. Sillä lailla.

Mutta kuten sanottu, ollaan tyytyväisiä tästäkin, nykyisen radiosonnan keskellä. Seuraavaksi sitten vähintään kuusi tuntia, frendit veks langoilta ja josko mukaan mahtuisi sitten myös eräs... Wigwam, ehh.

***

Tellydieetti jatkuu vaikka koettelee. Hampaat irvessä harjoitellaan älyllisempiä toimintoja. En aio antautua. Ainakaan tänään. Joo, duunista käy, mutta kirkkaamman kruunun saan. Niinhän?

Lautasella: Jethro Tull — Thick as a Brick [1972]
Punkassa: Naomi Klein — Vastarintaa ja vaihtoehtoja [2003]