Nettiplari – luetut päiväni

la 29.5.2004

Taikapiuha

Joskus helmikuussa tuli hommattua viisi metriä piuhaa, tarkoituksella viimeinkin ryhtyä nauhoittamaan lättykokoelmaa MP3-muotoon. Olin myös joskus kuullut että compin voisi yhdistää stereoihin, huudattaa ämpäreitä kunnon kajareista. Mutta tuo kaikki pääsi jo unohtumaan kun iskivätten konsultointipuuhat.

Tänään sitten tulin ohimennen vilkaisseeksi sitä piuhaa. Ja kas, aate alkoi itää umpiluussa. Jos kerran sillä voi nauhoittaa levarista comppiin, niin eikös se voisi toimia myös simppelisti toisin päin: stereo ulvottaisi tietokoneen MP3-kamaa? Pientä tutkailua ja piuha tylysti kines. Savun hävettyä tarkistamme kytkennät...

Heureka. Ei mitään ongelmaa. Winamppiin vaan soittolistaa ja nupit kaakkoon. Sounditkin aika mukavat, etenkin compin maitotölkkeihin verrattuna. Eikä enää rassaavaa CD:n tai älpyn vaihtamista. Orgastia!

Kävi kyllä kenkä ettei mitään lauennnut kun turisti tökkäsi piuhan tarkemmin asiasta ymmärtämättä. Olin kanssa jo hankkimassa erillistä äänikorttia, mutta emolla oleva äänipiiri ajaa asian hyvästi, so far. Aika uskomatonta että soundi on niinkin hyvä. »Stereot» ovat näet vuodelta kilpi ja miekka ja lähinnä mallia kierrätyskeskus. Jess!

Typerää on tietenkin, ettei moinen viritys välähtänyt jo vuosia sitten. Arggh.

***

Melusaastetta ei kohta pääse karkuun missään. Viimeisin tyly havainto on kuluneen viikon bussimatkoilta. Niin kuin tiedetään, neroista on pulaa, mutta muutama patti näyttää sentään hilautuneen Turun liikennelaitokselle. Mitäpä olisi elo ilman heitä.

Iät ja ajat on busseissa ollut summeri, se jolla ilmoitetaan kuskille että tahtoo ulos. Viime päiviin asti sen ääni on ollut maltillinen, semmoinen piiip tai surina. Vaan ei enää. Tilalle on kyhätty kaikki v-käyrät tolpaksi tinttaava pimpelipom. Jaa millainen?

Tiedättehän sen rautatieasemilla takavuosikymmeninä kilahtaneen kuulutuksen. Sen jossa kaksinuottisen dinge-dongin jälkeen joku elämäänsä kyllästynyt kaisupuuskajoki vuodattaa ikävystyneenä lähtötietoja. Sen, jonka voi kuulla ikuistettuna introna Juicen biisissä Bluesia Pieksämäen asemalla. Juuri sellainen.

Bussiversio on tietenkin modernisoitu, kehitelty, sfääreihin nostettu. Vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Anssi Kelanauhuri, joka sitkeiden huhujen mukaan aikoo uudistua seuraavalla levyllään, jossa käyttöön otetaan neljäs nuotti. Bussijinglessä on kolme ääntä, laskevassa järjestyksessä. Jotain että fa-mi-re. Ämyreissä ei ole säästelty.

Jälleen yksi hyvä lisäsyy rakastaa fillaria.

Lautasella: Lambchop — Aw C'Mon/No, You C'Mon [2004]
Punkassa: Matts Dumell — Minä vakooja [1983]