Nettiplari – luetut päiväni

su 2.5.2004

Jääkiekon MM-kisat

Lätkää pelaillaan. Hohhoijaa. Taitaa ikä jo painaa, ei jaksa innostuu. Tosin osansa lienee ylöspanollakin, monet pikkujutut haittaavatten. Wanha kellarissa valittaa...

Aloitetaanpas kisastudiosta. Tarttee sanoo, että aloin paiskoo kamoja heti kättelyssä. Kuka hitto YLE:ssä keksi raijata sinne Loora »räpsy» Ruoholan. Amatöörien puuhastelulla on toki arvonsa, mutta meikä kyllä arvostaisi perusteellista lajituntemusta, sujuvaa ulosantia ja luontevaa olemusta.

Looran hermostunut ja taitamaton sähellys sai hamuamaan heittovälineitä ja kaukosäädintä. Kummastakaan ei tietenkään ollut apua. Vierailevat pelaajat pelastivat pokerillaan ja rutiinillaan täyskatastrofin, mutta ei naurattanut. Paitti ehkä sitten kun lukaisin iltalehdykkää. Kas siellä venyi joku Olli Koivusalo – nimensä kunniakkaita perinteitä noudattaen — aivan tappavan viiltävään analyysiin:

»[Ylen] osaaminen henkilöityy kisastudiota emännöivään Laura Ruoholaan. Hän on asiallinen, työhönsä perehtyvä ja tv-ruudussa harvinaisen luontevasti esiintyvä huippuammattilainen.»

Haloo! Huippuammattilainen? Turha kai sanoakaan että kofeet purskuivatten rinnuksille. Ja monttu jäi apposen ammolleen kun jo seuraavassa lauseessa selvisi, että vertailukohteena oli — ei enempää eikä vähempää kuin — »Nelosen teennäinen» Viivi Avellan...

Entäs matsien selostus sitten? Nonni. Ei ole ennallaan edes Antero Mertaranta [huoh]. Tähän asti olen äijää digannut, mutta nyte alkoi pukata hikeä. Luokatonta tautofoniaa (vimmatusti) ja tolkuttomia ilmauksia (tulinen taklaus). Erityisesti alkoi siepata käsittämätön tuplaus: kiekkoa tuodaan »vahvasti ja hyvin». Arggh! Tosin Dave laulaa ansiokkaasti Ainolleen, että »teet sen kauniisti ja hyvin», mutta helvetinkö tekemistä runomitalla on karvaperien kaukalossa, hä?

Ja jotta antikokemus olisi täydellinen, on Antsan asiantuntemuskin valunut »Se on siinä» -lätyn tasolle. Vaikka amatöörikin havainnoi tylyksi tosiasiaksi naurettavan tuomarilinjan (jossa rankkaa koukkimista ja törkeää kahvaamista keskialueella saa harjoittaa mielinmäärin, ja josta jopa hra J. Ruutukin avasi julkisesti sanaisen arkkunsa), niin eikös selostajalegenda päästele seuraavaa: »Täällähän [nyt] selvä tuomarilinja on, että kaikki koukut otetaan pois».
Menneitä kulta-aikoja muistellen myönnämme mustin mielin täydellisen Veli-Erkki -palkinnon.

Mutta mitäpä sitten sanoisi pääasiasta eli jellonien pelistä. No ainakin että ei innosta. Väkinäisen tuntuista puurtamista, jossa peli-ilosta ja vapautuneesta nautiskelusta ei ole tietoakaan. Huippuliikettä ei löydy eikä pelitavassakaan näytä olevan hurraamisen aihetta. Yritystä on, mutta pääosin mennään kuin käsijarru päällä ja vailla päämäärää.

Taitaa olla niin, että maksellaan kokemattoman (pää)valmentajan mukana oppirahoja. Eipä silti, että olisin Hra Summasta juurikaan arvostanut, aiemminkaan. Se on ikävä tunne kun tulee fiilari että vastuu siirtyy kuulijalle.

En myöskään ymmärrä miksi yksi SM-liigan parhaista hyökkääjistä ja maalintekijöistä istuu kotistudiossa, tai miksi SM-liigan ylivoimainen HIFK-kenttä ei semmoisenaan (-Harkins) kelvannut Summaselle. Eikä edes sen koko kauden yhdessä pelannut pakkipari.

Entä miksi helppoon Tanska-otteluun lähdettäessä Teletappi-ketju piti hajottaa? Eikä Viuhkolan passia leimattu, vaikka puoli Suomea tietää Sakun olevan out, ja juuri tuollaisessa ottelussa olisi ollut tilaisuus ajaa tyyppi sisään kuvioihin. Samaaikaisesti sekä ylivalmennusta että puutteellista tekemistä?

Niinpä niin. Kun kuuntelee näitä herroja Summanen ja Tamminen, niin vaikutelma on sama: fakki-idiotismi. Pelikonsepteista ja -systeemeistä on tullut elämää suurempia, samoin miehistä. Mutta ehkä lätkä sittenkin on lopulta vaan semmoinen snadi liikuntamuoto, jossa säntäillään lodjussa 60 minsaa ja lopuksi katellaan taululle?

Lautasella: John Lennon — Live in New York City, 1972 [1986]
Punkassa: Markku Halme — Rumba: 20 vuotta rockin takahuoneessa [2003]