Nettiplari – lukemattomat päiväni

ti 29.3.2005

Hannu Jortikka palaa Tepsiin

TPS lähti lauluun, mutta jotain hyvääkin. Midas is back.

T epsin kausi loppui sitten ennen aikojaan kun HPK iski luun kurkkuun jo kättelyssä eli puolivälierissä. Ottelusarja päättyi 2-4 ja viimeinen hämäläinen naula iskettiin arkkuun Turkuhallissa: 0-3. Eipä jäänyt jälkikasvulle pahemmin kerrottavaa.

Tulokse(ttomuude)ssa ei silti ollut mitään yllättävää. Peli ei koko kaudella ollut mitenkään loistokasta, jotain uupui. Vahvistukset eivät häikäisseet ja ainakin muudan Graig Rivet oli odotuksiin ja maineeseensa verrattuna suorastaan kehno. Loukkaantumiset iskivät tylysti ja pahimmalla hetkellä. Ratkaisuotteluista olivat poissa varsin hyvän kauden vetänyt Antti Aalto ja kokenut luottopakki Kipru. Korvaajia ei kohonnut.

Kaikki jotenkin kulminoitui kaksikkoon Koivu-Koivu, isä ja poika. Jukka Koivu on etevä valmentaja, mutta ei saanut joukkueesta kaikkea irti eikä oikeaa pelitapaakaan oikein löytynyt. Saku puolestaan oli todella kaukana loistopäivistään. World Cupissa loukkaantunut ranne ja pitkähkö toipuminen taisi imeä mehut, mutta suurin syy on silti ilmeinen. Sakun aiemman vakavan sairastumisen myötä Koivun perhe on asettanut arvot järjestykseen. Jääkiekko on elämän rinnalla sittenkin vain kovin pieni kumipalan siirtelyharrastus. Niinpä suurin intohimo oli kadoksissa.

Hyvin, hyvin ymmärrettävää ja kunnioitettavaakin. Nähtiinhän Kehä Kolmosen liepeillä toisenlainen vaihtoehto. Uusi arvojärjestys ja kovat kokemukset näkyivät isä-Koivun toiminnassa kauden aikana muutenkin. Vastustaja sai arvostusta ja kunnioitusta jos syytä oli. Nostankin stetsonin — loistavaa esimerkkiä junnuille, pelaajille ja muille valmentajille.

Voi tietenkin olla, että mestaruuksia ei voiteta ellei penkin päässä oleva tyyppi ole riittävän jortikka. Kohtahan se nähdään. Mutta en minä todellakaan halua tänne yhtään Raivoa tai PENAltya, en vaikka viirejä kattoon ripustettaisiin läjäpäissä. Minun jääkiekossani tyyli tulee ennen tulosta. Edelleenkin.

PS. Tuossa ratkaisevassa kotiottelussa Turkuhallissa oli yleisöä 5.000 ja rapiat. Säälittävää. Jopa Vaasassa (sic) oli Mestiksen play-off -ottelussa lähes yhtä paljon. Olen iloinen. Me turkkulaisset emme ansainneet metriäkään enempää.

Lautasella: Vilperin Perikunta — Vilperin Perikunta   [1992]
Punkassa: Matti Kassila — Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Kassila   [2004]

<< otsikot  |  seuraava >>