Nettiplari – lukemattomat päiväni

to 31.3.2005

Tshekki-Suomi – katkera futisthrilleri

Ei ole tällaista ottelua ennen nähty.

V iime lauantaina tarjoiltiin aikas huima futismatsi kun Suami käväisi Tshekin vieraana MM-karsinnoissa. Yhtä outoa ottelua ei taida historiasta löytyä, noin Suomi-näkökulmasta. Ja vaikka wanha ei enää jaksa pahemmin intoilla ja valittaa ja panostaa nykysporttiin, niin aika karvas kalkki tuli kiskaistua.

Kelaillaanpas pikkasen. Suomi pelasi vieraissa ja vastassa oli huomattava jalkapallon suurmaa. Tshekki oli viimeisimmässä FIFA:n rankingissa sijalla neljä, edellään vain Brasilia (1.), Ranska ja Argentiina. Suomi löytyi sijalta 36. Tshekillä riitti joukkueidensa vakiokokoonpanoissa ympäri maailmaa olevia staroja, läjäpäissä. Suomi sai jalkeille muutaman jo himmenemässä olevan ontuvan otavan. Ja Tshekillä tietenkin on pitkä ja ansiokas kulttuuri, Suomella ei. Mutta ottelu ei kuitenkaan päättynyt 100-0. Ei ollenkaan!

Suomi iski Tshekin verkkoon aika käsittämättömät kolme kassia ja nousi kaiken lisäksi kahdesti kahden maalin takaa tasoihin. Kolme maalia riittää normaalisti ainakin tasuriin, mutta nyt ei, sillä ihan yhtä tolkuttomasti Suomi sortui lahjoittamaan kolme halpaa. Pakisto katseli kassit Kopteffin ja Hyypiän johdolla ja mv. Jääskeläistä myöten hyvin, hyvin läheltä. Tshekkikin onnistui tupeksimaan Johanssonin läpi (3-3), mutta ilman lahjoja matsi olisi päättynyt 1-2! Mutta ei, tädillä ei ole munia, edelleenkään.

Aivan oma lukunsa oli tietenkin thrillerin päätös. Tilanne on 10 minuuttia ennen loppua 3-3 ja Suomi pinnassa kiinni. Ja koittaa 87. minuutti. Johansson rynnii väkisin laidalta läpi ja pistää pallon maalin eteen. Kugilla on edessään tyhjä maali ja elämänsä paikka tehdä sankariteko. Pusku lähtee, mutta sinivalkoiset huudot juuttuvat kurkkuihin kun tshekkiveskari Petr Cech tekee täysin uskomattoman reaktiotorjunnan. Kugi jää vääntelemään päätään tuskissaan, mutta Tshekki ei. Vastahyökkäys lähtee niin kuin se vain lajin suurmaalla voi; yllättäen, varoittamatta, salamaakin nopeammin. Hyypiä ja Kopteff näkevät vielä unia 3-4 maalista ja Lokvenc ryntää aitiopaikalle. 10 sekuntia Kugin puskusta boltsi on Suomen maalin yläkulmassa. 4-3. Game over.

Juu, kyllähän pikkasen nieleskelin. Mutta so not? Kyseessä oli kuitenkin vain nahkapallon siirtelyharrastus. Mutta pienellä ja nuorella kansakunnalla, vailla itsetuntoa, on vaikeaa. Syyllisiä piti hakea, oikein urakalla. Seuraavan päivän lehdyköissä siis. Tuttuun tapaan, tiedättehän: Jaeaeskelaeinen on paska imuri, Sami H. vanhainkotiin! ja vidduako se Kopteffi siellä laidalla seisoi?

No juu. Mutta kantsis ehkä muistaa, että vain hetki sitten Suomessa oli vain jotain miljoonaa asukasta, ja nekin pisin mettiä, vahdaten leukua hiplaten josko ylävirtaa lastu lipuisi. Muut kansat potkivat niihin aikoihin jo naruboltsia metropolien kujilla. Kauas on pitkä matka ja metsä kannattaisi nähdä puilta, hah.

Tämä oli lopultakin vain yksi ottelu, vaikkakin katkera. Missä ovat uudet Litit ja Samit? Tulevaisuus näyttää kirotun huonolta.

Lautasella: Janis Joplin — Cheap Thrills   [1968]
Punkassa: Matti Kassila — Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Kassila   [2004]

<< otsikot  |  seuraava >>