# your rockin' Net source #

updated 6.2.2005

Firefox — paras selain.

puhe

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe

»Kansalaiset, tänään uudenvuodenpäivänä on koko maassamme suruliputus. Viime vuosi päättyi suureen suruun.

Tapaninpäivänä Indonesian lähialueella tapahtuneen merenalaisen maanjäristyksen aiheuttamien hyökyaaltojen tuho on osoittautunut poikkeuksellisen laajaksi. Luonnonkatastrofi on yksi pahimmista, ellei pahin vuosikymmeniin. Sen tuhojen mittavuus ja vakavuus on paljastunut vasta vähitellen.

Tuho ulottuu Indonesiasta Thaimaahan, Intian niemimaalle, Sri Lankaan ja aina itäisen Afrikan ranta-alueille. Se ei ole säästänyt suomalaisiakaan koteja. Koettu katastrofi koskee koko kansainvälistä yhteisöä.

Tämän päivän tietojen mukaan hyökyaaltojen uhreina on kuollut jopa yli 150 000 ihmistä. Loukkaantuneiden määrä on monikertainen, samoin kuin kotinsa ja omaisuutensa menettäneiden. Suomalaisia on onnettomuudessa kuollut tai edelleen kadonneina yli 200. Vaikka ei pidä tappaa toivoa sydämestä, meidän on syytä varautua siihen, että kyseessä on suomalaistenkin suurin rauhanaikainen katastrofi.

Kansalaiset, haluan toistaa suruvalitteluni uhrien omaisille ja läheisille. Osoitan myös myötätuntoni loukkaantuneille ja niille, jotka eivät tiedä läheistensä kohtaloa. Te ette ole yksin. Surunne ja huolenne on meidän kaikkien yhteinen. Me haluamme olla teidän tukenanne nyt ja tulevaisuudessa.

Kiitän kaikkia niitä, jotka ovat rientäneet auttamaan ja tukemaan hädässä olevia. Mukana on ollut koko suomalainen yhteiskunta: valtiovalta, kunnat, kansalaisjärjestöt, kirkko ja lukemattomat yksityiset ihmiset ja yhteisöt. Haluan ulottaa kiitoksemme myös maamme rajojen ulkopuolelle; ennen muuta niille paikallisille ihmisille, jotka ensimmäisinä käynnistivät pelastustyöt katastrofialueella.

Avustustyöt ovat parhaillaankin käynnissä. Viimeinen varsinainen suomalaisten evakuointilento on sunnuntaina. Autamme lennoin tämän jälkeen vielä muita pohjoismaita. Katastrofialueella sekä asukkaiden että siellä lomaansa viettäneiden tehokas auttaminen on edelleen vaativa tehtävä, jossa tarvitaan paikallisten viranomaisten ja siellä toimivien avustustyöntekijöiden lisäksi kansainvälistä apua.

Onnettomuuden jälkiseuraukset on pyrittävä torjumaan, jotta kulkutaudit, juomaveden puute tai sairaanhoidon riittämättömyys eivät aiheuta lisää uhreja.

Katastrofialueen asukkaat ja valtiot tarvitsevat myös pitkäaikaista kansainvälistä yhteistyötä. Paikalliset ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja mahdollisesti kaiken muun turvan. Jälleenrakennustyö on heille mittava taloudellinen haaste.

Useat valtiot, niiden mukana myös Suomi, sekä lukuisat kansainväliset järjestöt ovat lähettäneet alueelle avustustyöntekijöitä, tarvikkeita ja varoja. Aloitettu kansainvälinen avustusoperaatio on ennennäkemättömän laaja ja vaatii pitkän ajan.

Vetoan kaikkiin suomalaisiin, jotta te osallistuisitte tämän kansainvälisen onnettomuuden uhrien auttamiseen ja tuhojen korjaamiseen.

Olemme viime päivien aikana kokeneet liiankin konkreettisesti, miten maailma on meille yhteinen. Voimme voittaa hädän vain yhteistyöllä. Hyvinvointi ja turvallisuus ovat kansallisesti ja kansainvälisesti jakamattomia. Tarvitsemme yhteistyötä, joka antaa suojaa ihmisille ja mahdollisuuden kehitykseen myös köyhimmille maille.

Yhdistyneiden kansakuntien asema kansainvälisen turvallisuuden ja kehityksen edistämisessä on korvaamaton. Koko viime vuoden ajan on keskusteltu ja valmisteltu uudistuksia järjestön toiminnan tehostamiseksi.

YK on juuri aloittanut historiansa suurimman operaation Kaakkois-Aasian katastrofin uhrien auttamiseksi. Suomi osallistuu jatkossakin aktiivisesti YK:n toimintaan. Tavoitteenamme on YK, joka on vahva ja toimiva tämän päivän maailmassa.

Kansalaiset, koettu katastrofi tulee olemaan vielä pitkään mukana kotimaamme arjessa monien ihmisten osalta läpi elämän. Olen kuitenkin luottavainen sen suhteen, että me kaikki koemme sen yhteiseksi vastuuksi.

Kuluneen vuoden aikana on kotimaassamme tapahtunut paljon tärkeitä yhteisiä asioita, joista olin aikonut puhua uudenvuodenpäivänä. Nyt uusi vuosi alkaa poikkeuksellisen surullisin sävyin. On kuitenkin monia syitä uskoa parempaan tulevaisuuteen. Suomi on edelleenkin hyvä maa elää. Tukekaamme toisiamme ja luottakaamme yhteistyön voimaan.

Haluan lopuksi kiittää omasta ja puolisoni puolesta yhteistyöstä ja lukuisista yhteydenotoista. Tukenne ja kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on ollut tärkeää.

Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2005.»

(Lähde: Ylen sivusto)

Nettiplari – luetut päiväni

la 1.1.2005

John Fogerty tulee — oletko valmis?

Jee, kuivatreeni edessä.

Tosin Aasian apokalyptiset näyt edelleen piinaavat. Tekisi jo mieli irrottautua, vaihtaa aihetta, puhua muusta. Mutta ei, pakoilu ei oikein onnistu. Juttu on ryöminyt ihon alle.

[txt-tv:n kuva]

Presidenttimme piti Uuden vuoden puheen, samasta aiheesta tietenkin. Tippa uhkasi valua, vaikka en oikein tiedä miksi. Tarja vältti onnistuneesti kaiken turhan pateettisuuden, ote oli asiallinen. Ja puhe lyhyt. Hyvä niin.

Viimeistään nyt myös kiittää kohtaloa ja äänestäjiä siitä, että meillä on juuri tällainen presidentti — inhimillinen ja empaattinen, kaikkea tärkeilyä ja virallisuutta kaihtava. Kannattaa muistaa, että muovinen ja teennäinen teflon-Aho jäi vaalissa kakkoseksi vain niukasti, ja että ainakin teoriassa puheen olisi tänään voinut pitää semmoinenkin falski ja tyhjäpäinen riikinkukko kuin Riitta Uosukainen. Huoh. Ajatuskin on perin kauhistuttava.

Mutta kai tässä pikku hiljaa alkaa kiinnostua muustakin. Joka tapauksessa kaikki nuo luvut ovat jo ylittäneet normaalin käsityskyvyn. Jos jotain positiivista yrittäisi asiasta kaivaa, niin kyseessä ei kuitenkaan ole esim. terroriteko. Ihmisen syvää pahuutta ei siis tarvitse voivotella, Äiti Maa se vain ilmoitti itsestään.

Ja tietenkin tapahtuma määrittää tärkeysjärjestystä etenkin täällä rikkaassa lintukodossa, ei ehkä kannata narista ihan pikkuasiasta. Tiettyä yhteisyyttäkin saattaa olla havaitsevinaan. Vaan pianhan nämä yleisellä tasolla unohtuvat. Kolhun kohteeksi joutuneet eivät koskaan toivu täysin ennalleen, mutta muut porhaltavat jo kohtakin entiseen tapaan laput silmillä, yhtä vauhtisokeina kuin ennenkin.

***

John Fogerty tulossa

Noo, onhan siihen oikeasti vielä tasan kaksi kuukautta, mutta korkean paikan leiriä tarttis jo alkaa suunnitella.

Näyttäisi tielle kehkeytyvän jokunen pikku mutta. Campingin varustukseenhan kuuluvatten oleellisesti kirjat ja levyt. Omituinen realitetti kuitenkin on, että John C. Fogertystä — sen enempää kuin CCR:stä — ei ole julkaistu kerrassaan yhtään opusta! Edes netin maineikkaassa kirjakauppa Amazonissa ei näyttäisi ainakaan pikahaulla löytyvän kuin nuotteja ja CD-kiekkoja.* Unbelievable.

Läjäpäin löytyy kyllä tavaraa kaikista vidun räppääjistä, tähdykkäistä, kantripunaniskoista, tikkitakeista ja nailoneista, mutta ei tästä root-kaman Nerosta. Mutta en kyllä suostu heti antautumaan, täytyy jossain vaiheessa alkaa etsiä tosissaan.

JC:n musakin tuottaa pikku ongelmia. Koska kovin anteeksiantamattomasti menetin uskoni ja mielenkiintoni 80-luvulla, puuttuu jokunen lätty. Ongelma on tietty hoidettavissa. Mutta entäs aiempi CCR-matsku sitten... se on minulle niin rakasta, että sellaisena pysyäkseen kuuntelen sitä vain monen vuoden välein. Pitää siis aika hyvästi harkita milloin kuuntelumaratooni otetaan. Kenties vain muutama päivä ennen H-hetkeä?

No aikaahan on. Ja on se CCR-tuotanto kyllä uskomattoman hieno aarreaitta. Huomasin sen taas kun jokunen päivä sitten (vihdoin) sain sivustolle listatuksi 20 parasta CCR-biisiä. Oleellisten lisäksi kaivelin varsinkin debyyttilättyä ja kyllä esim. Porterville kuulosti magialt.

Sanottava se on: J. C. Fogertyjä ei enää synny eikä yhtä nerokasta musaa enää tehdä. Ameriikoissa äskettäin kuluneen vuoden Grammyja jaettaessa ei JC:n uusinta Deja Vu All Over Again mainittu edes kuiskaten. Erinäiset säälittävät räppärit putsasivat pöydän. Viddu. Mutta kuka muistaa niistä yhtäkään 10 vuoden kuluttua? Viiden? Edes kolmen?

Jotain perverssiä tässä John Fogertyn ja CCR:n täydellisessä aliarvostuksessa on. Netissä löytyy pilvin pimein »Top 100» -listoja, joista ei löydy yhtään CCR-albumia ja vino pino niitä joissa on peräti yksi maininta (yleensä armon on saanut Green River). Eikä kyse ole ollenkaan pelkistä pipapäiden listoista, vaan samaan sortuvat monet »arvostetut» sivustot, kuten RollingStone.com.

Eurooppalaisten penseyden saattaisi ymmärtää, eihän CCR ollut koskaan esim. Englannissa kovinkaan suosittu tai edes tunnettu. Suomi ja muut pohjoismaat sen sijaan eivät sylkeneet lasiin vaan ymmärsivät hyvän päälle. Mutta miksi sitten Ameriikka hylkii suurta poikaansa? Musa on taatusti riittävän simppeliä jopa jenkeille ja koukkuja, svengiä ja hienoja tarinoita löytyy. Mikä mättää?

Liekö syynä vain ja ainoastaan J. C. Fogertyn persoona. Äijähän on hyvinkin outo ja omintakeinen hemmo (kuten nerot aina), eikä koskaan suostunut alistumaan lehdistön vaatimaan tähtipelleilyyn. Mielipiteetkään eivät tainneet useimmiten olla kovin painokelpoista tavaraa, etenkään Vietnamia koskevissa sanailuissa. Täydellinen toisinajattelija ja -eläjä siis, jollainen ei anteeksi saa. Varsinkaan individualismin (juhlapuheissa) mallimaassa, ehh.

Mutta kepeet ameriikanmullat. Me valaistuneet luukutamme kybällä ja 1.3. Turkuhallissa karjutaan biisit niin ettei ikuna. 8-)

*Löytyi sentään yksi, Hank Bordowitz: Bad Moon Rising: The Unofficial History of Creedence Clearwater Revival.

Lautasella: Hector — Ruusuportti [1979]