Procol Harum – Turku 3.10.2017

Aikast hiano ehtoo oli. Par tuntti huratti ko siivil ja kaikki kuulti mitä tarttiki. Kompo soitti hianost ja herra Brookerin ääni oli timmis kunnos. 72-vee!

[Procol Harum: lauteet] Sinihämyne lava, taustanas iso loko. Procol Harum ja Novum. Hiukka hämmentävä näky. Kiartuet mainostetti (tiketissäki) et »Whiter Shade of Pale — 50 v. juhlakonsertti». Näköjäs sit samal promoseeratti uut alpummi ja aktin alkupualel hra Brooker usuttiki sitä ostama. Ok. Tyätäs he tekevä. Leippä syävä. Munuaispiiras. Fish änd chips. Papuja paahtoleivällä…

Äijät pomppas lauteil ilma kommervenkei. Jokane ravas paikoilles ja BÄNG, eka biisi soima. Mää tykkä tost. Ei mittä hapatust ett lovely to see you again, Russ… Finland, suara päät menoks vaa.

Kappaleit en pahemmi tunnistanu, niit uuremppi. En sunkka hetikä ampunu (ittetäni), kert mun viimisin Procol-plätty on vuarelt 1975, Procol’s Ninth. Vissi on senki jälkke huuperi virrannu. Ei ne miäle kyl jääny, paitti »Business Man» mikä oli suht köyhä, ja toi nelone (?) mikä kuulosti suunniles Aeroshittilt. Onneks väleihi veretti kolme timantti plus »Sunday Morning», mikä onki helkuti hiano (uus) pualiballadi. Lopuks viäl kitaristi Whitehorn väänsi kamppe ja lokit rupes kirkuma, ja siihe oliki hyvä lopetta eka setti.

Jätä kommentti