Trumpetti soikoon

Tänään vaihtui Amerikassa presidentti. Lähes kaikessa pettänyt Obama haihtui taustalle, ja parrasvaloihin keinahteli uusi toivo Donald J. Trump.

Tästä päivästä jää silti mieleen jotain muuta.

Suomen ns. valtamedian™ on vallannut valtava, huonosti peitelty viha. Sen kohteena on aivan erityisesti Trump, mutta osansa saavat muutkin. Tulilinjalla on etenkin sellainen finkki, joka ei ole kallellaan vasemmalle, ei tunnista vihreää väriä, ei tajua femarisekoja. Sen sijaan käyttää maalaisjärkeä. Kenties tunnustaa isänmaallisuutta. Sellaista tyyppiä ei onnitella selkärankaisuudesta eikä rikastavasta ajattelusta tai erilaisuudesta; ne ominaisuudet ovat varatut toisille, suojavärisille. Sellaista henkilöä pitää nyt vihata. Oman maan syntyperäistä kansalaista!

VI-HA-TA!

Isänmaa on järkyttävässä tilassa. Valtion pitäisi suojella kansalaisia, mutta se tekee päinvastoin. Maanpetturuus vallitsee. Kansallisomaisuutta myydään kiihtyvällä tahdilla, rikollisuutta pimitetään ja palkitaan. Veronkiertoa suositaan. Maksetut myyrät riehuvat. Kansalaista kytätään ja uhkaillaan. Ulkomailta sisäänrevityt atleetit ruokitaan, naitetaan ja kehutaan. Törkeydet vaietaan. Media ja poliisitoimi ryömivät katuojassa, käsi kädessä. Vain yhtä enää puuttuu: sota. Mutta se on vain ajan kysymys. Lyhyen.

En käsitä tätä. Kaikki on tapahtunut vain parissa vuodessa. Onko kyse siitä että valhe on todellakin liian suuri. Että suomalainen ei usko. Ei usko, että meillä on nyt sosiopaattinen eliitti, joka pystyy lähes mahdottomaan — myymään kokonaisen maan. Iske, rahasta, poistu. Silmää räpäyttämättä.

Paha sanoa, mitä pitäisi tehdä. Ehkä jotain sellaista, kuin juuri nähtiin Amerikassa: täytyy herätä!

Jätä kommentti