Patrik Laine MM-kisoissa 2016

Moskovan Pate-juna

Sävel: Meksikon pikajuna
Sanat: Reino Helismaa/mää

Jäähallissa Moskovan,
valmistahan kaikki on,
spottivalot lakaisevat jäätä kiiltävää.
Finkki ahdingossa on,
neukku löytää hurmion,
aitiossa starat coca-colaa lipittää.

Ensiluokan spiidiä
kuvioita, liidiä,
kyrillistä kaivertuu jo voittopokaaliin.
Silloin vanja hidastuu ja melkein pysähtyy.
Missä lienee hyytymisen syy?

Lue lissä…

Lainattuja sivuja

…saa ylensä halvemmal ko ostetui. Siks varte täytyyki ihmetel: ainaski vuare mittane paussi! Noh, leikata jokune siivu.

Antti Heikkinen: Risainen elämä — Juice Leskinen 1950–2006 (Siltala, 2014)
Nick Hornby: High Fidelity (Indigo, London, 1995)
Ismo Sajakorpi: Kivikasvot ja mä — 50 vuotta viihteellä (Doscendo, 2015)

# Risainen elämä

Täst Leskis-opuksest tairetti aikalai kohkat. Hra raapustelija juaksi prokrammist toisse ja eiks joku kyhänny näytelmänki. Mää en pirelly kiirut. Kirjoi makka ennestäs hyllys, Alataloo ja Rinnettäki, älpytki löytyy kaik — ne tärkiät. Ja vaik kiskastais keskel yät kaljust pystysse, ni tommoset 30 leskist putto heti. Näppeihi vaa akustine ja pöyräl tuappi taikk pari. Ett niinko… kaanoni ennestäs kunnos, sano. :)

Lue lissä…

The Piano Teacher

Pianonopettaja.

Liäväst pyärii miäles ostamine. Dvd-leffan siis. Juuttusin vaa fundeeraama, et mitä assioit sil pianol mahreta opetta? Seisoma paikallas? Pysymä virees? Kiiltämä? Ja kestääk tommone koulutus kauvanki, ja misäpäi anneta. Pianofapriikis vissi…

Mää joskus nuarempan friiasi yhre näti flikan kans. Hän oli pianonsoitonopettaja. Mut see oli sillo joskus mailmas, ko ihmissi opetetti viäl kirjottama. Ja soittamaanki.

Harri Rinteessä

Kala kuival maal?

Oukei, huano. Mut kummiski, lukasin tosa häne kirjas vuarelt 1993: Iskelmän vääntömomentti. Munt o meina jo piremmä aikka kiinnostanu, et kummottis ne häne ja Mikon laulut oikke mahta synty.

Ai selviskös?

No vähä nii ja näi. Vaivane turkulainenki tiätä et HR on siwistyny. Ja herrasmiäs. Ja pesservisseri. Pikkase siis ko Leskinenki — suara ja lyhyt ja selvä lause ei kauvaa kuki. Huumöriki on… Hän esmes [kansikuva] uskottele esileikkipuheessas etei käyt siwistyssanoi, mut runtta niit joka toisel sivul. Vastaan käveli peräte »eksplisiittinen», mist mää ole vannonu, et ain jos löytyy ni kirja kines *PAMM!*. Söin rystyseni ja plarasin lissä.

HR harhaile välil see verra kaukomail, et mun tartti pomppi ylitte ussemma kerra. Ei meina ollu tarkotus etiikan ja viosofian kurssei käyrä, eikä mailmaa valmitteks nährä. Harmi sanno, kyl ne laulut vähä sivummal jäi. Ja sit ko niihi käyti käsiks, ni tiätyst »väärät» hoiluut. Ne siirtomaalaulut munt varsin olis kiinnostanu, ja Välikausitakki, et millai ne stooryt kasatti; kuka teki mitäki. Piänel ne ohitetti. Kunnon käsittelyy sai sit simmoset, lopus, ko vaik »Kulta, etkö tulis hakemaan mua kotiin». No. Joo.

Uus opus näist, HR, pliits?

Sitä orotelles, löysin vahinkos mukavan jutun. Harri Rinne: Syvätutkimusmatkalla suomalaisuuteen. Tommone, kirjaks! :)

Nicovapaa vyöhyke

Talvet kulkke mukavaste, juur mittä huamaakka. Mutt ans ol ko kesä koitta. Pakko pirel partsin ovee auki. Niinko nykki.

Niim pal kauhia krääsä. Joku neipori vetele kaksin käsin tupakki.

Saas katto millo tulppaanihatut pane toimeks. Järjestyssääntö uusiks. Turunlinnatuamio. Sanoisko et (suljin juur kirjan Iskelmän vääntömomentti) vain muutaman vetäisyn tähden.

Tule kylläki paha onkelma. Vaikken kiältämissi kannatakka, ei tämä haittaiska. Paitti. Pari (sata) kertta vuares ko tule napattu hapant, ja porospäite kaik wanhat pahat tavat muistu miäle, ni pakko verel sauhuiki. Irrotteluist haihtuis hupa. Mitä helvattu siit muka tule, et alvariis ravailis pihal käryttämäs, nelkkukerroksest. Ja joku justiina siäl päivystä kummiski: syntine saatana!

Jos kiärtäis säännön takapualel? Pihal huaju krillikatos. Tekis niinko pappavainaa. Hommais potu, piilottais pöyräjalan viäre, holkki huule. Aikas kuluks avelis tiinal ja kököttäis platsillas pimjässe ast.