Hyvän käytöksen opas 1954 #16

[kansikuva]

Pöytätavat

Älä leikittele pöydässä leivänpalasilla, syömäaseilla tms., älä korjaile vaatteitasi äläkä hiuksiasi. Älä syö liian nopeasti äläkä liian hitaasti. Lasia ei saa tyhjentää yhdellä ainoalla kulauksella, vaan silloin tällöin sopivasti juoden.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Toivelauluja #6/6 • 2/1949

Meksikon pikajuna
– ? –

Vihosta uupuvat sekä alkuperäisen kappaleen nimi, että säveltäjä. Kotoperäinen ei kyllä ole. Ja kukahan lie esittäjä, nevö höörd.
[vihkosen kansi]
Viehättävä veto. Tässä on jotain samaa länkkärifiilistä kuin rotlan avauslaulussa »Aaveratsastajat». Pienoisoopperan sijasta tarjoillaan kuulokuva, efekteineen ja »rooleineen» kaikkineen. Miksei kukaan tee enää tällaisia?

Toisaalta sitten, heti avausrivi tönäisi kakaran sivuraiteelle.

Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on.

Ett siis mikä halki? Olin kuulevinani tuossa ylimääräisen pilkun ja siitähän seurasi järjetön virke. En voinut tajuta mitä hittoa tarkoittaa »halki kiitää, yö jo on.» :/

Hra Helismaan lempeä, jollei lemmekäs vanhapiikahumööri, Tex Willerin hengessä, on varmaan ollut kova sana. Meinaan, aitoissa ja seurojentaloilla. Linnoissa kreivien kai vähempi.

Ja tähän lauluunhan liittyy knoppi. Kukas se onkaan mikin takana hidalgona, astumassa esiin ja kultivoidusti lausahtamassa: »Senores!» —
Lievä vihje: tikku kädessä, luultavasti. ;)

Sävel: ?
Sanat: Reino Helismaa
© Fazer julkaissut kokoelmassa »101 kitaralaulua». Reino Helismaa laulanut Sävel-levylle S 9021.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Toivelauluja #5/6 • 2/1949

Marokosta Sudaniin
– El Cumbanchero –

Kuuluisa biisi. Taitaa olla samba. Valkkasin sen yhdestä syystä. Ns. varjosanoituksesta löytyy yksi kaikkien aikojen herkkuriveistä.

Ensin matkataan Kullervon tapaan: [vihkosen kansi]

Käy verkallensa matka karavaanin.
Se ohjaama on Alibaba Khanin.

Ja sitten toisenlainen näkymä:

Hän jompaan kumpaan suuntaan katsoo kieroon/
ja varkain pyrkii arkaa paikkaa hieroon.

…jonka tarjoilee, siis näkymän… niin, kuka?

Jukka Virtasen nerokkuudelta tuntuisi. Ja sen myötä POK7SV. Varmaksi en sano, tyyliin istuisi.

Tämäkin styge löytyi aikoinansa alakoululaisen kelamankalta, espanjankielisenä versiona. Veivaamisesta seurasi seikka se, että pystyn yhäkin valuttamaan melkoiset rimpsut hispaanoa; mitään ymmärtämättä.

Kumbaa kumbaa kumbaa kumbaa tseero
Pongoo pongoo pongoo pongoo tseero.
Tiki tikkee vassoo kumbaa tseero pongoo kes seeva…

No joo. :b

Versioita on varmaan kymmeniä. Kuulunee myös raflapumppujen vakiomenuuhun.

Sävel: Rafael Hernandez
Sanat: Kullervo

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Hyvän käytöksen opas 1954 #15

[kansikuva]

Pöytätavat

Syödessä on suu pidettävä kiinni ja kaikenlainen maiskuttaminen ja ryystäminen on ehdottomasti kielletty.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Vai että Soteem sinne ja Soteem tänne

Suamen hallitus ja vasalliporukat esitti täl viikol häpiällise kujajuaksun. Vihroviime se Sotemi sentäs hauratti. Just nyte on dedis. Peruslakityypit sanos NOUP. *huah*

Pakko sanno et virnutta. Elitin juaksupojil — baskameedial varsin — on ruskiat housus. Kummottis ny oikke suu pantais? Assia on see verran kokone, etei sitä passa kokonas ohitta. Mittä järkevääkä on paha sanno. Koko yläkerta rimpuile ko kusiaine koukus. LOL.

Iltakuana I:n juttujärjestys [netis] on tämmäne (klo 18.55):

1. Isoisä häädettiin
2. Pekkarinen vs. Zysko
3. Stubbidon sote

Iltasonda II:

1. Venäjä Krimill
2. Pakkoruåtti
3. Norwegian (lentovirma)
4. Alaikäiset ryyppäämässä
5. Eroon kesäajasta?
6. Alonso
7. Suosituimmat lasten nimet
8. Naismiljardööri
9. Tupakoi lennolla
10. Eduskunta/pakkoruåtti
11. Jokerit
12. Koulukiusaaminen
13. Stubbidon sote

Viäl tosa ehtoopäiväl noi Sotet lojus kummaski jossan sijal 15. :b

YLEn txt sai sentäs otsikon heti ylimmäs. Mut oliks se — ja ONKS se, keltasel ja isol fontil? — Turha luullakka. Mut jumangavitas mikä järjetö tiarotusrumpa oltaiska nähty, jos se säälittävä koohotus vaa olis maalisse päässy. Ei olsis mikkä lööpit taik tellytuupat riittäny.

Mää ole hävenny isänmaatani koht 10 vuat. Vaik täsä vaivane säre pilkahtiki, en pirättäis henkityst, et meno mihenkä muuttu. Suamest o järki kaikonnu. Jos tahto toristuksi, akkuna vaa auki ehtool ja kattoma puhuvi pärsti.

# Post skriptumi
Sivistysmais olis ussempi kanisteri jättäny nykkelit pöyräl, keretty kissaa sanoma. HV-valtakunnas tämä lykätä CeeVeehe.

Toivelauluja #4/6 • 2/1949

Mä olen nainen

Tämä se on sen tason ylistys lemmelle, että herää kysymyksiä. Krhm. Kertsissä jo mennään suoraan asiaan:

[vihkosen kansi]

Mä olen nainen
joka lemmen riemun tuntenut on. – –
Mä olen nainen
jonka kaipuu sammu ei konsanaan.

Huhhuh. Mikähän määrä miestä tuossa jää polun varrelle punkan vierelle, taju kankahalla? Joku viatonhan voisi väittää, että aikaisempien aikojen nymfo ja femari se siinä huokaelee. Mihin niitä telaketjuja ja poltto-orgioita tarvittiin, tämähän levytettiin jo 40-luvulla…

Savikiekkoa en sattumoisin yhyttänyt. Tuttuus löytyy 70-luvulta, Ritva Oksasen versiona. Meine Dame O. yltääkin Marlenemaiseen tulkintaan, jonka muistan yhä. Tok’ lättykin on hyllyssä (1976).

Mutta missä uinui sensori? Sodan aikana ei saanut tanssia, muusta nyt puhumati. Sen jälkeen heti, licence to get. Ja keitähän ne olivat nämä yltiöpäiset tekijänaiset, Sirkka ja Hillevi. Mihin katosivat? Muilutettiin Australiaan kättelyssä…

Jaa niin. Häviävän pieni mahis tietenkin, että tulkitsin tekstiä ja rivivälejä runsahan puoleisesti. :)

Sanat ja sävelmä: L. Sirkka
© Fazer julkaissut pianonuottina. Hillevi laulanut Decca-levylle SD 5025.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Toivelauluja #3/6 • 2/1949

Mandshurian kukkuloilla
– ? –

Tästä hienosta biisistä löytyy sekä laulettua että rautalangasta väännettyä versiota. Sävelmä on alunperin Venäjältä, muistaakseni. Vihosta on matkalla pudonnut originaalin nimi. Mongolian rotkoihin, kukaties.

[vihkosen kansi] Hoilaaja oli — siis parhaasta ja tunnetuimmasta päästä — Laila Kinnunen. Joskus 60-luvulla. Turhan harvoin sitä radiosta kuulee, vaan mitäpä nyt klassikko siellä, mainostuupan, Tsiikin ja tankorinsessan nro 102050 alla.

Sanoitus vetää virneeksi. Kun tämän sarjan ed. laulussa se oli juurikin tumma, joka johdatti renkaanpotkijat autuuden lähteille, niin nytpä onkin kaiveltu kehiin kelmi:

Mustalaisen soitto toi
turmion.
Tuvassani viulu soi
hurmion.
Ryösti armahain,
hän oli parhain,
yhä kostoa kannan vaan.

Neeker’ ja hevosmies saivat siis tuohon aikaan tuutin täydeltä. Tasa-arvovaltuutettu! Vähemmistöministeri! HJÄLP!

Rautalankaa kukkuloille kuskasi… Sounds? Esquires? Vaiko joku niistä pienemmistä?? — Staili se versio on, vaikken tyylilajin kamu juuri ole. Rautaa kuskataan rajalle La Lailaakin harvemmin. Mahtoiko muuten olla juuri tämä styge, josta Tapsa totesi tylysti: »Rautalanka saapui, Rautavaara lähti.»

Venäjältä on tullut kuolettavia kaihobiisejä. Mainittu Rautavaara ja Ots niitä koveroivat. Samoin Käyhkö. Hienouksia valui tänne siihen aikaan, kun naamoja leikeltiin vain sotatantereilla.

Sävel: J. A. Schatrow
Sanat: Kerttu Mustonen
© Eero Väre laulanut Sävel-levylle S 9014.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Toivelauluja #2/6 • 2/1949

Taikarenkaat
– Golden Earrings –

[vihkosen kansi]

Sa taikarenkaat nyt multa osta nää…

Automyyjien klassikko. Omia muistikuvia ei pahemmin ole. Kelanauhalla oli kyllä kakruna setti instrutangoja, mutten sano varmaksi, oliko siellä tämä. Tankolaulaja Eino Görn lienee tunnetuin versunisti.

Teksti on havaittavan 40-lukuinen. Ei sanota sä vaan sa, ja toisaalta ijäks ja ostaos, multakorvarenkaat. Moraalikin on lievän mustaa: jos tummalta vain hommaa ympyrän, johan jääpi kättelyssä vankiks armahan sielu. Panttivankitraamat olivat kait harvinaisia vielä. Ja kyllä tunnollinen virkahenkilö saattaisi havaita parituksen tuntomerkit.

Tämä mister Young taisi irrotella kynästään myös tosiklassarin »Johnny Guitar». Siihen törmännemme vielä.

Sävel: Victor Young
Sanat: Anja Eskonmaa
© Prima Vista julkaissut pianonuottina.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Tyhmä Amazonissa

Niinkos hyvin tiäretä, ei kabi lakka verättämäst.

Amatsoonis on tunnetust yks sukkela juttu, alust saakka siäl ollu. Vaik aasiakas ostais samalt myyjält kaks tuatet (taik enempiki), he lähettä ne erikses kaik. Ja Amatsooni itte, kene kaut se koko homma pyäri, kuitta postaritki erikses, joka ainuvast. Vissi postivirmat hyvi lopannu? Eres Huutikses ei tommosel taval pelat. Kaik koiteta lähettä halval, jos vaa passa.

No kui ollakka, käveki toiseltappa. Myyjä (the seller) lähetti ykskaks mun (stupid customer) kaks eläväkuva samas kuares. Oikke kiva, ei paha sana. Paitti. Mää en sunkka tykänny maksa postarei turhast, eli siit toisest. Tahroin saara hyvityst.

Kolme päivä syyretti erestakas iimeili. Ne kummakki selitteli assioit vuarospitte, myyjä ja Ama. Ama kehtas peräte usutta munt johonki valitussydeemin syävereihi, mihe oli jo pakko sanno, eten ol mikkä loijeri. Lopultas sit kypsysi. Tähän tappa:

Oh, I see.

The seller: »We can’t do nothing. Please, contact the Amazon.»
Amazon: »We can’t do nothing. Please, contact the seller.»

That goes on until the [stupid] customer drops the ball. How very, very, clever!
– –

Rahast ny mittä — EUR 1,82. Nälänhätä hetikä. Vadutta vaa, et periaate mene halval, ja seeki, et Tsooni nappa nätit manit tommottis. Jos tempun teke vaik eres 10 000 kertta vuares, nat bääd. *evil*

Toivelauluja #1/6 • 2/1949

Aaveratsastajat
– (Ghost) Riders in the Sky –

Tämän kantrymaisen länkkärilegendan ovat kaikki aikuiset kuulleet, onhan sitä veivattu suunnilleen satoina versioina kohta 70 vuotta. En kyllä ole Henkan versuunia tavoittanut, edes Thiilin. Ekana mieleen tuleekin Dann Y. Lucky Lipsanen, kaikista maailman kovereista. *hoitoon! [lat. huom.]*

[vihkosen kansi] Eiku. Valhettelin. Onhan sentään tämä hillittömyysversio.

Pertti Metsärinteen Orkesteri: »Hirvenmetsästys» (1970).

Tuo pyöri tappina kelamankalla jatkuvalla soitolla eli extended play kokoajan nonstop. Junnu Vainio kyhäsi sangen hulvattoman tarinan ja samalla kylvetti Kullervon Joukahaisen seuraksi. Paljon tosin jäi mukelolle ihmeiltävää:

Ja katos reppu hirvellä! Mä tähtään reppuun!
— No älä nyt tähtää, siel saattaa olla terä —. *BÄNG!*
No niin, nyt meni yks jo risaks…

Mikä saattoi repussa mennä risaksi? Sahanterä?? :O :b

Kepukin oli varmaan sponssannut:

Talonpoika työtään tekee mielin iloisin
Ja kultaa säteet auringon kauniisti traktrorin.

Ja olihan biisissä monia muitakin huikeuksia. Välihuutoja, örinää, traktori- ja metsästysefektejä. Khooruskin vääntyy »Hirvi vai eeei/hirvi vai eeei». Kyse onkin itse asiassa pienoisoopperasta, Innasen ja Em Aan hengessä. Olisi varmaan säveleitsijä Jones ollut ottavana, jos olisi kuullut…

Sävel: Stan Jones
Sanat: Kullervo
© Fazer julkaissut pianonuottina. Henry Theel ja Metro-tytöt laulaneet Decca-levylle SD 5097.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Hyvän käytöksen opas 1954 #14

[kansikuva]

Pöytätavat

Jos on istuuduttu juhlapukuisina pöytään, on muistettava, että hansikkaat kädessä ei saa syödä, vaan pitkäkin hansikas on ainakin käärittävä sillä tavoin auki, että käsi paljastuu.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)