Toivelauluja #4/6 • 2/1949

Mä olen nainen

Tämä se on sen tason ylistys lemmelle, että herää kysymyksiä. Krhm. Kertsissä jo mennään suoraan asiaan:

[vihkosen kansi]

Mä olen nainen
joka lemmen riemun tuntenut on. – –
Mä olen nainen
jonka kaipuu sammu ei konsanaan.

Huhhuh. Mikähän määrä miestä tuossa jää polun varrelle punkan vierelle, taju kankahalla? Joku viatonhan voisi väittää, että aikaisempien aikojen nymfo ja femari se siinä huokaelee. Mihin niitä telaketjuja ja poltto-orgioita tarvittiin, tämähän levytettiin jo 40-luvulla…

Savikiekkoa en sattumoisin yhyttänyt. Tuttuus löytyy 70-luvulta, Ritva Oksasen versiona. Meine Dame O. yltääkin Marlenemaiseen tulkintaan, jonka muistan yhä. Tok’ lättykin on hyllyssä (1976).

Mutta missä uinui sensori? Sodan aikana ei saanut tanssia, muusta nyt puhumati. Sen jälkeen heti, licence to get. Ja keitähän ne olivat nämä yltiöpäiset tekijänaiset, Sirkka ja Hillevi. Mihin katosivat? Muilutettiin Australiaan kättelyssä…

Jaa niin. Häviävän pieni mahis tietenkin, että tulkitsin tekstiä ja rivivälejä runsahan puoleisesti. :)

Sanat ja sävelmä: L. Sirkka
© Fazer julkaissut pianonuottina. Hillevi laulanut Decca-levylle SD 5025.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Toivelauluja #3/6 • 2/1949

Mandshurian kukkuloilla
– ? –

Tästä hienosta biisistä löytyy sekä laulettua että rautalangasta väännettyä versiota. Sävelmä on alunperin Venäjältä, muistaakseni. Vihosta on matkalla pudonnut originaalin nimi. Mongolian rotkoihin, kukaties.

[vihkosen kansi] Hoilaaja oli — siis parhaasta ja tunnetuimmasta päästä — Laila Kinnunen. Joskus 60-luvulla. Turhan harvoin sitä radiosta kuulee, vaan mitäpä nyt klassikko siellä, mainostuupan, Tsiikin ja tankorinsessan nro 102050 alla.

Sanoitus vetää virneeksi. Kun tämän sarjan ed. laulussa se oli juurikin tumma, joka johdatti renkaanpotkijat autuuden lähteille, niin nytpä onkin kaiveltu kehiin kelmi:

Mustalaisen soitto toi
turmion.
Tuvassani viulu soi
hurmion.
Ryösti armahain,
hän oli parhain,
yhä kostoa kannan vaan.

Neeker’ ja hevosmies saivat siis tuohon aikaan tuutin täydeltä. Tasa-arvovaltuutettu! Vähemmistöministeri! HJÄLP!

Rautalankaa kukkuloille kuskasi… Sounds? Esquires? Vaiko joku niistä pienemmistä?? — Staili se versio on, vaikken tyylilajin kamu juuri ole. Rautaa kuskataan rajalle La Lailaakin harvemmin. Mahtoiko muuten olla juuri tämä styge, josta Tapsa totesi tylysti: »Rautalanka saapui, Rautavaara lähti.»

Venäjältä on tullut kuolettavia kaihobiisejä. Mainittu Rautavaara ja Ots niitä koveroivat. Samoin Käyhkö. Hienouksia valui tänne siihen aikaan, kun naamoja leikeltiin vain sotatantereilla.

Sävel: J. A. Schatrow
Sanat: Kerttu Mustonen
© Eero Väre laulanut Sävel-levylle S 9014.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Toivelauluja #2/6 • 2/1949

Taikarenkaat
– Golden Earrings –

[vihkosen kansi]

Sa taikarenkaat nyt multa osta nää…

Automyyjien klassikko. Omia muistikuvia ei pahemmin ole. Kelanauhalla oli kyllä kakruna setti instrutangoja, mutten sano varmaksi, oliko siellä tämä. Tankolaulaja Eino Görn lienee tunnetuin versunisti.

Teksti on havaittavan 40-lukuinen. Ei sanota sä vaan sa, ja toisaalta ijäks ja ostaos, multakorvarenkaat. Moraalikin on lievän mustaa: jos tummalta vain hommaa ympyrän, johan jääpi kättelyssä vankiks armahan sielu. Panttivankitraamat olivat kait harvinaisia vielä. Ja kyllä tunnollinen virkahenkilö saattaisi havaita parituksen tuntomerkit.

Tämä mister Young taisi irrotella kynästään myös tosiklassarin »Johnny Guitar». Siihen törmännemme vielä.

Sävel: Victor Young
Sanat: Anja Eskonmaa
© Prima Vista julkaissut pianonuottina.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Tyhmä Amazonissa

Niinkos hyvin tiäretä, ei kabi lakka verättämäst.

Amatsoonis on tunnetust yks sukkela juttu, alust saakka siäl ollu. Vaik aasiakas ostais samalt myyjält kaks tuatet (taik enempiki), he lähettä ne erikses kaik. Ja Amatsooni itte, kene kaut se koko homma pyäri, kuitta postaritki erikses, joka ainuvast. Vissi postivirmat hyvi lopannu? Eres Huutikses ei tommosel taval pelat. Kaik koiteta lähettä halval, jos vaa passa.

No kui ollakka, käveki toiseltappa. Myyjä (the seller) lähetti ykskaks mun (stupid customer) kaks eläväkuva samas kuares. Oikke kiva, ei paha sana. Paitti. Mää en sunkka tykänny maksa postarei turhast, eli siit toisest. Tahroin saara hyvityst.

Kolme päivä syyretti erestakas iimeili. Ne kummakki selitteli assioit vuarospitte, myyjä ja Ama. Ama kehtas peräte usutta munt johonki valitussydeemin syävereihi, mihe oli jo pakko sanno, eten ol mikkä loijeri. Lopultas sit kypsysi. Tähän tappa:

Oh, I see.

The seller: »We can’t do nothing. Please, contact the Amazon.»
Amazon: »We can’t do nothing. Please, contact the seller.»

That goes on until the [stupid] customer drops the ball. How very, very, clever!
– –

Rahast ny mittä — EUR 1,82. Nälänhätä hetikä. Vadutta vaa, et periaate mene halval, ja seeki, et Tsooni nappa nätit manit tommottis. Jos tempun teke vaik eres 10 000 kertta vuares, nat bääd. *evil*

Toivelauluja #1/6 • 2/1949

Aaveratsastajat
– (Ghost) Riders in the Sky –

Tämän kantrymaisen länkkärilegendan ovat kaikki aikuiset kuulleet, onhan sitä veivattu suunnilleen satoina versioina kohta 70 vuotta. En kyllä ole Henkan versuunia tavoittanut, edes Thiilin. Ekana mieleen tuleekin Dann Y. Lucky Lipsanen, kaikista maailman kovereista. *hoitoon! [lat. huom.]*

[vihkosen kansi] Eiku. Valhettelin. Onhan sentään tämä hillittömyysversio.

Pertti Metsärinteen Orkesteri: »Hirvenmetsästys» (1970).

Tuo pyöri tappina kelamankalla jatkuvalla soitolla eli extended play kokoajan nonstop. Junnu Vainio kyhäsi sangen hulvattoman tarinan ja samalla kylvetti Kullervon Joukahaisen seuraksi. Paljon tosin jäi mukelolle ihmeiltävää:

Ja katos reppu hirvellä! Mä tähtään reppuun!
— No älä nyt tähtää, siel saattaa olla terä —. *BÄNG!*
No niin, nyt meni yks jo risaks…

Mikä saattoi repussa mennä risaksi? Sahanterä?? :O :b

Kepukin oli varmaan sponssannut:

Talonpoika työtään tekee mielin iloisin
Ja kultaa säteet auringon kauniisti traktrorin.

Ja olihan biisissä monia muitakin huikeuksia. Välihuutoja, örinää, traktori- ja metsästysefektejä. Khooruskin vääntyy »Hirvi vai eeei/hirvi vai eeei». Kyse onkin itse asiassa pienoisoopperasta, Innasen ja Em Aan hengessä. Olisi varmaan säveleitsijä Jones ollut ottavana, jos olisi kuullut…

Sävel: Stan Jones
Sanat: Kullervo
© Fazer julkaissut pianonuottina. Henry Theel ja Metro-tytöt laulaneet Decca-levylle SD 5097.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Hyvän käytöksen opas 1954 #14

[kansikuva]

Pöytätavat

Jos on istuuduttu juhlapukuisina pöytään, on muistettava, että hansikkaat kädessä ei saa syödä, vaan pitkäkin hansikas on ainakin käärittävä sillä tavoin auki, että käsi paljastuu.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Mä varkain vien

…taikka lainaan. Vaik sit vähempiki:

Marc Eliot: Jack Nicholson (Like, 2014)
Liisa Talvitie: Asko Sarkola — naurun takana (WSOY, 2014)
Åsne Seierstad: Yksi meistä — kertomus Norjasta (WSOY, 2014)

Jack Nicholson

[kansi: Jack Nicholson] Jos harrasta eläväkuvi, ei pääs täst äijäst ohitte. Ei ol appu eres mun pikku paalutuksest: sitä mukka ko tule ikkä, ja ruutui filistä ohitte, sitä kaukempan mää ole Haliwuud-näyttelijäst.

Jokku ny vaa on oma lukus. Ne otta tilas, kutista muut ja täyttä akkunan, jos vaa punavalo jossan sytty. Five Easy Pieces, Chinatown, Käenpesä

Miälenkiinnol orotan mitä kirja hänest sano.

Luje samal loputki »

Toivelauluja #9/1 • 1949

Kaunis Veera (ballaadi Saimaalta)

Maestrot asialla, Pekkarinen & Jurva. Sanailu ja draamaus onkin huikeaa, kun »Veera meiltä jätkiltä järjen vei» ja hänen jäljiltänsä »tohtorin luokse jo kannettiin». Parhaiten styge on silti jäänyt mieleen leffasta Saimaa-ilmiö. Siinähän paatti [vihkosen kansi] vääntyy muotoon Prinsessa Armahda. — Päätöntä, kuittaa spitaalinen.

Jotain hienoa tässä on. Tunnelmaa, fiilistelyä. Aikakausi. Enää ne eivät tervahöyryt seilaa, parrulastissa tai ilman. Kahvinkeittäjät… aikaa sitten Intiaan ulkoistettu, kuukausipalakastakin kosteita unia. Liekö edes Saimaa sininen, vai Fazerko vainen? Ehkä siellä sentään rapistuu se pikkuinen torppa, saaressa.

Mutta, mitäpä tarkoittaa hän, tumma jo heimoltaan, sanoessaan kaikille: »Kammaa ei!» Loppuiko hältä alfametyylifenetyyliamiini? Tiesivätkö Veera ja Manne paremmin, Volgan kiitäessä utuiseen auringonlaskuun…

Sävel: Matti Jurva
Sanat: Tatu Pekkarinen
Fazer julkaissut pianonuottina. Matti Jurva laulanut Rytmi-levylle R 2156.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Hyvän käytöksen opas 1954 #13

[kansikuva]

Pöytätavat

Pöydässä ei saa istua jäykästi, mutta ei myöskään veltosti nojaten eikä edes kotioloissa huolimattomasti, kyynärpäät pöydällä. Tuolilla keikkuminen ja käsillä hosuminen ei saa tulla kysymykseen.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Hiki hatussa

…traijasin lootan Siwast. Ettei ny vaa keske loppuis, lukemiset. Erotellas jokune taas:

Mihail Berg: Kirje presidentille (Like, 2006)
Jelena Bonner: Yhdessä yksin — Saharovin karkotuksen vuodet (Gummerus, 1987)
Pauli Hirvonen: Selvä nousuun, Caravelle — Aerosta, sen lentäjistä, lentoemännistä ja mekaanikoista (Otava, 1958)
Edward Hyams: Poliittiset salamurhat — tutkimus salamurhasta politiikan välikappaleena (WSOY, 1971)
Helvi Hämäläinen [toim. Ritva Haavikko]: Päiväkirjat 1955–1988 (WSOY, 1994)
Matti Rinne: Kiila — 1936–2006. Taidetta ja taistelua (Tammi, 2006)
Irving Stone: Vincent van Gogh — hän rakasti elämää (WSOY, 1982)
Vasili Šukšin: Stenka Razin (Weilin+Göös, 1977)

# Kirje presidentille
Tämä Berg on kanne mukka joku Putinin lapsuuren kamu. Nonni.

Luje samal loputki »

Isältä pojalle?

No ei eres emännälkä. Nykyvehkeet, nehä o tehty hajomist varte. Kabitaalisti, sehä nytkähtä nälkkä muute.

Kaukosäädin mykkäntys (!). En meinannu uskokka; eres purottanukka. Ehtool toimis, päiväl ei mittä. Vaiheti patteerit ja räpläsin uurestas. Inahtanukka. Taik siis, akkuna oli nätti ko ennenki, mut eläväkuvan vahtamine ei vaa onnannu. Joutusin oikke kyylämä ussemma kerra, mut totta se o. Dvd-soittimes löyty vaa kaks nappula, power ja eject. Ei missäkä PLAY. :O

[Kauko Säädin] En saanu iha ejecti tost.

Mää taisi ostel ekan säätime 1982. Tuli färitöllön fölis sillo. Nykyjäs niit on paffiloora piukas, kellaris makkamas. Mut ykskä ei ol ikän enne kätte kuallu.

Elellä intresantei aikoi. Pistin prittimyyjäl posti ja urputi. Et kert mööpelis on warrenttyki, voimaski kai, ni pankka to send uus. Enkä pay mittä. Remonte control — sen kuulu kestä viis year, eikä kk. Et siis teijä kuuluis oikkestas refund ja silittä mun head.

Tommone härpäke löytyis varmast Turustki. 120 markka taik jotta. Sitäkä myymisen ilo en meina hetikä kabil antta.

EDIT klo 19:27
Hou. Kerenny kissa sanoma. Vissi he luke prittiläs näit turkkujutui. Spostis äske: »We will send you a replacement player — also LG but the newer version.»

Clap clap, LG! Eiku, ei nialastka. Orotella et kolahta. :b

Hyvän käytöksen opas 1954 #12

[kansikuva]

Pöytätavat

Ruokapöydässä jos missään tulee ihmisen ulkonainen käytös räikeästi näkyviin ja siinä paljastuvat myös ne mahdolliset aukot, joita hänen kasvatuksessaan tässä kohdin on.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Toivelauluja #8/1 • 1949

Daiga — daiga — duu
– Diga Diga Do –

Kanerva julkaissut ”Daiga-daiga-duu”-nimisessä” kuplettivihkosessa. Reino Helismaa laulanut Rytmi-levylle VR 6025.

[vihkosen kansi] Repekin oli joskus nuori ja kaksi asiaa mielessä. Se, ja neekerpoika. Tässä ne on yhdistetty. Riveiltä voipi kaivella mm. runpua, apinaa, viidakkoa, papukaijaa, tanssia ja palmua. Lopun kruunaa komia kolmois-slutsi, kun neekerkylästä pompataan suoraan aitanpolulle:

Varmaan moni poika saapuessaan saatoltaan/ tyttöänsä muistelee ja ryhtyy laulamaan:
— Kaikki sujui kuitenkin paremmin kuin odotin…
varsinkin se duu-daiga-duu-duu,
daiga-daiga-duu-duu…

Kukkaishattusetä ihmettelee ajan rientoa. Rapiat 60 vuotta myöhemmin neeker’iä seisotetaan pannassa, mutta v***ua passaa huudella rajatta. Luokassa, onnikassa, telefoonissa, intterwepissä. Ja laulussa. Onkohan se siellä viitakossa nyte kielletty?

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Hyvän käytöksen opas 1954 #11

[kansikuva]

Pukeutuminen

Hieno nainen ei käytä rihkamaa eikä koruja arkiasunsa kanssa. Yksi tai kaksi sormusta, vaatimaton rannerengas korkeintaan.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Kirja — ja toinenkin

Noon-ni. Oli taas aika. Postiäijä käve ovel kärrys kans, ja mun pualel jäi aarrearkku. 73 kappala, nafti 30 kilo.

Pannaas jokune framil taas.

Aapeli: Siunattu hulluus (WSOY, 1998)
Peter von Bagh: Salainen muisti — elokuvan tarina (WSOY, 2009)
Johan von Bonsdorff: Kun Vanha vallattiin (Tammi, 1986)
Marlon Brando – Robert Lindsey: Brando (WSOY, 1995)
Johnny Cash – Patric Carr: Cash — omin sanoin (Johnny Kniga, 2006)
David Dalton: James Dean — The Mutant King (Plexus, 1989)
F. M. Dostojevski: Kirjoituksia kellarista (Gummerus, 1996)
Joachim Fest: Inside Hitler’s Bunker (Pan Books, 2005)
Hans Fritzsche: Nürnbergin vangit (WSOY, 1954)
Robin Hood: Sjöström & Stiller (Suomen elokuva-arkisto, 1984)
John King: Human punk — vapaus on suuri vankila (Like, 2003)
K. F. Kivekäs: Yrjö Washington (Kansanvalistusseura, 1916)
Jarkko Laine: Haamumaili (Otava, 1968)
Pentti Linkola – Osmo Soininvaara: Kirjeitä Linkolan ohjelmasta (Perusta, 1987)
Isabel de Madariaga: Iivana Julma (Ajatus Kirjat, 2007)
Thomas Mann: Tohtori Faustus (Gummerus, 2001)
Ray Manzarek: Light My Fire — matkani Doorsin kanssa (Gummerus, 1999)
Chris Rodley: Cronenberg on Cronenberg (Faber and Faber, 1992)
Tuula ja J-P Salakari: Kirpputoreista huutokauppoihin (WSOY, 1994)
Matti Salo: Musta käytävä — Abraham Polonskyn pitkä vaellus (VAPK Kustannus, 1991)
Danusia Stok: Kieślowski on Kieślowski (Like, 1998)
Gordon Thomas – Max Morgan Witts: Enola Gay — pommikone Hiroshiman yllä (WSOY, 1981)
Oskari Tokoi: Maanpakolaisen muistelmia (Tammi, 1959)
Lauri Vilenius: Erään työmiehen päiväkirjasta (Otava, 1971)

Muutama komma.

Luje samal loputki »

Hyvän käytöksen opas 1954 #10

[kansikuva]

Pukeutuminen

Hieno nainen ei aamupäivin palvelusväkensä kanssa askarrellessaan esiinny silkkihepenissä.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Toivelauluja #7/1 • 1949

Pieni Liisa parka

Eräs Erkki tunnelmoitsevi. Siis Erkki Eräs, eli Kauko Käyhkö. Elvi Sinervon sanoin.

[vihkosen kansi] Tarina on riipaiseva, synti saa palkkansa. Vähän niin kuin tyyliin Shemeikka käy Marjassa. Logiikka tosin on hämmentävä:

Jätkä tytön lemmen vei/
– – pois hän lähti, nainut ei

Kummottis siis? :b

Hra Käyhkö on jäänyt jotenkin etäiseksi. Lähinnä tulee mieleen Justeeri. Kipparikvartetti. Hyllyssäni lojuvatkin molemmat muistelmateokset — Dallapén tarina ja Voi veljet! Kipparikvartetti. Niiden vierelle on vielä laittaa vuoden 1963 vinyylisinkku »Rakastan sinua, elämä» (Rytmi R 6533). Tuu bääd, Otsin veto on kovempi.

Kenties Kauko Käyhkö vain on turhan moitteeton, naarmuton ja vailla monien aikalaistensa särmää. Ainakin synnyttiin aikaisin jollei myöhään. Minä ja hän.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.