David Bowie – RiP

Nonni. Nyt sit delas maestro Bouwiki. Kerenny menemä ko pari viikko Lemmyst. Rivit harvene, pahuksemoist vauhti.

Bowie olis piremmä jutun väärti. Toreta ny vaa lyhkäsest, ett joskus 1970 kuulin (ja sain Akai-kelamankal) kappalan »Space Oddity». Hämmästelin ankarast niit hianoi avaruusäänei. Ja nialasin kouku. Eikä kauvaaka, ni joha laval keinahti Ziggy Tähtisumu. Niist loistolauluist en sit ikän toipunukka. »Five Years», »Moonage Daydream», »Starman»…

Ei tommotti enä kukka ossa tehrä.

Sit myähemmi, ko rupesin isonttuma ja Bowieki sekoilema, hohto meni karoksi. 1980-luvul viäl heräsin ko tuli se »China Girl» -vaihe, ja vireot, mutt see jälkke luavuti. MTV-hörhöilyil oli kolkot seuraukset noi muuteski. Mutt alkuvuosie vinyylit löyty hyllyst ja kyll niit kans tasaisest hinkata. Opuksiiki muutama o, tiätyst.

Sou lonk sit vaa, David, ja kiitti kaloist. Upja ura ja mahtava jälki.

Hyvää joulua 2015

[joulukynttilä]

Hyvää joulua!

– 2015 –

Huutele JiiBee, lukijoilles tiätyst

Suomen itsenäisyyden muistopäivä 2015

6.12.2015

Itsenäisyyden 20-vuotismuistopäivä

Suomi itsenäistyi 6. joulukuuta 1917.

Suomi liitettiin Euroopan unioniin 1. tammikuuta 1995.

Toivelauluja 7 • 1951 • 5/6

Reppu ja reissumies

Voimakaksikko Kärki – Helismaa pudottelihe klassikkoa näihin aikoihin kuin vaavi sinappia. Ihmekös se. Sota oli jo kaukana. Äijät kunnossa. Nopeita kuin ajatus. Ajatus ei silti karannut.

[vihkosen kansi] Aihepiiri on tuttu. Kulkuri tekee matkaa, Luoja tietää minne. Reppu roikkuu selässä. Sen mukana kulkee kaikki tarvittava, myös symboliikka.

Mut suru jos on repussa tai ahdistus ja huoli/
niin repun painoon lisäystä tulee toinen puoli.

Reppuun vertautuvat jopa moraali, ulkoinen habitus, kenties sielukin. Välillä painaa, toisinaan rispaantuu. Mutta yhä vain yhdessä jatkuu vaellus — reppu ja reissumies, koska »kumpikin paikkansa ties».

Mukelona ihmettelin ankarasti yhtä säettä: »Oli kylmä tai vaikkapa vari». Vari? Kuulinko väärin. Ei meilpäi ny mittä tommossi juteltu. Vati?

Paha kyllä, Kuukle oli 60-luvulla vähän vaiheessa. Ja köyhässä töllissä, Otavan Suuren Tietosanakirjan tilalla Suuri kolo. Edes Pikku Jättiläinen ei tiennyt :) Olinkin sitten hyvän matkaa aikuinen ennen kuin merkitys selvisi: kuuma. Ruåttista kai, »varm». Logiikalla olisi arvannut, mutta piiri oli jäänyt tekovaiheessa ruiskaisemati.

Louhivuoren ääntä en saa tähän oikein sovitettua. Taisin veivailla Hra Rautavaaran (1965) versiota yli tarpeen. Ja onhan niitä. Kudpai.

Sävel: Toivo Kärki
Sanat: Reino Helismaa
© Sävelteos julkaissut vihkosessa »Pirteät pelimannit 5». Matti Louhivuori laulanut Decca-levylle SD 5139.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikejä, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Hats rocks off

Tulin tosa ehtoost kiäräyttäneeks lautasel yhre kokoelman. Aikas kanttaki kattelin, ja kyllähä siit tartte pikkase pärist.

Huuperi on kerenny Aurajoes juaksema. 1976. Melkkest neljäkyt vuat menny. Niist ajoist vois kaikelaist sanno. Eri mailma ny ainaski, biisei osatti viäl tehrä. Täsäki lätyl löyty jokune hianokki, vaikkei mikkä best-platta olekka. Harvinaisuuksi melkkest kaik. Etei vaa olsis ollu sinkkui jokane.

Mut stoori starttas takakannest.

Tsuumasin tyyppei aikani. Rupesin funderama. Moni yhre-tähre-ihme, pari voi-herran-tähre, ussempi jo vainautunu. Ne elävätki käpyttele ikäluakas 60–70. Jos vähä muistelis.

Luje samal loputki »

Nauris

…on niim pal hiano juures. Eres muistanukka. Ostin vaa pualivahinkos, kert Liiteris sattus vasta. Kotomaine ja paljo maksanukka, nafti 12 markka/kilo. Onha se tiätyst 4 x potun hinta, mut toisen kaut näit ny hommat ussestka.

Ja kui helppo tehräkki. Pesu, halki, ja uunipellil, paprun pääl. Pikkase mustapippuri, merisualaa morttelin kaut. Mää siihe pääl viäl lorauti jemmastani aurinkotomaatin öljy, kert voi on vege. Ja sit vaa uunisse, nätti 150°. Tunti taik pari. Mitä hiljemppa, sitä paremppa.

SLURPS!

Post skriptumi
Tekemiset tviittas Polga, tattis!

Toivelauluja 7 • 1951 • 4/6

Sateenkaaren tuolla puolen
– Over the Rainbow –

[vihkosen kansi] Klassikko ja kuuluisa leffabiisihän tämä.

Ikävä kyllä, vaikka laulussa »sade maahan iskee kohisten», meikään ei iske. Ei edes originaali (samanniminen elokuva), eikä oikein mikään coverikaan. Leffassa nippa-nappa-teini Judy Garland laulaa muistaakseni itse, ja siitä ei moni paranna. Hra Virta taitaa finkeistä yltää rinnalle.

Sanoituskaan ei riemuja raiu. »Saaaatuuuujen» ja »saaaaduuun sen» ja siihen malliin. Totisesti en ymmärrä, miksi nuottikuva ei ole kiinnostanut. Sanoittaja Kemppi lie sitäpaitsi Usko, eli kykyjä pitäisi olla. Kiireen piikkiinkään tuota ei oikein saa.

Summa summarum. Sateenkaaren päässä odottava kultapotti on nätti kielikuva, ja siitä on hienoja lauluja. Palataan.

Sävel: Harold Arlen
Sanat: Kemppi
© Prima Vista julkaissut pianonuottina.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. Niistä 20–30 kpl mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikejä, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeita, itteksen plankkailen.

Mikko Alatalo – Maalaispojasta 40 vuotta

[Mikko & Alatalo Brothers Band]
Logomo 23.10.2015 klo 19

Timmisti vetävä bändi. Objektin ääni kunnossa, läjäpäin loistavia lauluja. Ei siinä muuta tarvita. Hyvät naiset ja herrat — Mikko Alatalo!

Alatalon läpimurtohitti »Maalaispoika oon» levytettiin 1975. Siitä on siis kulunut pyöreitä vuosia. Merkkipaalun kunniaksi on kulkuri-taiteilija-senaattori lähtenyt rundille. Juhlakiertue, joka kantaa hieman kömpelöä nimeä Maalaispojasta 40 vuotta, kattaa 11 paikkakuntaa. Homma polkaistiin käyntiin Tampereelta 21.10, ja päätöskonsertti on Kokkolassa 8.11. Turkuun ehätettiin 23.10., ja sielläpä istui tikkana meikä.

Alku oli kotoisa. Yllepano salissa oli meinaan hyvin 70-lukumaista, pelkistettyä, jollei karua. Lievää verhousta, kevyet valot, tarvittavat kamat. Melkein kuin olisin omalle keikalleni (DeLoreanilla) mennyt, vuonna putki ja Voksi. Tai odotellut Kirkaa Veitenmäen jumppasalissa, 1972. No, sen verran juhlistettiin, että lavan kummallakin reunalla oli metrin korkuinen foto: Mikko muksuna (1955?) ja Mikko the Maalaispoika.

Asenne toistettiin aktissa. Ei satiineja eikä sinfoniaa; arkiset kuteet ja piuhat kiinni.

Luje samal loputki »

Toivelauluja 7 • 1951 • 3/6

Häämuistojen valssi
– Anniversary song –

Aivan loistava biisi. Tai siis, no, sävellys.

Sanoituksessa on huomattavalla mitalla »runoutta». Herääkin epäilys sellainen, ihan yllyttämättä, että hra Arno Oran daideelliseen duskhaan ja valkoisen paperin kammoon on löytynyt porstuan pielestä kärpässieniä. Tai kenties lipsui valeriaanan annostelu. No siis:

[vihkosen kansi]

Niin loistivat tähtöset taivahallaan/
kuin tähteäin kaks, jotka silmissäs saan.

Far-out. Saako mies valssin päälle kaksi tähtisilmää, mustaa, po-jo-joing! Vai onko kyse feminiinisestä omaisuudensiirrosta häiden yhteydessä: kaksi tähtisilmää täten luovutetaan, ja kiva niitä katsella, arkisin, vuorotellen.

Kertsi:

Rintaani painoin sun, valssi kun soi/
enkelihymnin sun hurmasi loi/
ja onnesta suihkivat sydämet vain.

Donna syöksee urhon hurmahan sellaiseen, että jo kaikuu korvissa laulut enkelten? Ookoo. Mutta sydän, joka suihkii, kuulostaa onnettomuudelta. Vieläpä pahalta: nain-van-van, mediheli, nytonkiire. Jaa, metafoooria, niinku.

Arno Ora? Kuka onpi hän — hra vai rva, yleensäkin? Salanimi kaiketi, nevöhööd. Tuure Ara. Åke Tuuri. Tuurin kauppa. Köhh.

Versioita on tietenkin huikea määrä. Yksi niistä löytyy myös Rockweb-listaltani Top 100: Kaikkien aikojen kotimaiset käännösbiisit. Nuori Babitzino rykäiseekin sellaisen danssin, että vientiä on yhä. Sinkulle varsin kelpaisi, se sinkku. 1973. En ole järin etsinyt, olisi siis aika.

Sävel: I. Ivanovici
Sanat: Arno Ora
© Fazer julkaissut kokoelmassa »Vanhoja hyviä valsseja» .

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikejä, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Hyvän käytöksen opas 1954 #21

[kansikuva]

Keskusteleminen. Puheet

Naisten ei herraseurassa sovi vetää esille lempiaiheitaan ja keskustella lapsista, kotiapulaisista, vaatteista ja ruokalistasta.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Toivelauluja 7 • 1951 • 2/6

Liian nuori
– Too Young –

[vihkosen kansi] Outo on laulu tämä. Melko tunnettu, paljon levytetty, kylmäksi jättävä. Edes Donny ei hellytä. Liekö sitten syynä mitätön sävellys vaiko tuubateksti, tiedä en. Maistu ei.

Tunnetuin versuuni lienee Nat »King» Colen tunnelmoima, olikohan samalla originaali. Kotomaisia en jaksa muistella. Varmaan Iso D ja Pikku G ja Keski S — ja tuhannen tulimmaista tankokuninkasta.

Sävel: Sid Lippman
Sanat: Kullervo
© Fazer julkaissut pianonuottina. Seija Lampila laulanut Decca-levylle SD 5156.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikejä, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.