Toivelauluja 3/1949 • 2/4

Paimenpoika • Köyhä laulaja • 3 • 4
Köyhä laulaja

Hra Henry Tiili taisi kiekaista hoilasi tämän samannimisessä pehkukasaleffassa. Vihkokin todistaa: »Tango SF-elokuvasta Köyhä laulaja». Ettei vain olisi pätkä hyllyssäni? En ole katsonut. Siis rainaa.
[vihkosen kansi]

Oon köyhä laulaja mä vain/
olen koditon.
Synnyinseudut jäivät, kaunit nuoruuspäivät/
menneet on.

Sniff. Pohjatonta suomalaista kaihoa ja epätoivoa. Mieron tielle on päädytty. Vekkiä facessa. High note iäksi mennyt. Kiero manageri, rahat ryypätty. Nainen otti hatkat ja lapset ja jätti taudin…

Mutta parodia — se on paatokselle kuoleman kissi. Suuntaudun tähän aivan toisesta kulmasta, kun eetteristä kajahtaa tähän tapaan:

Oon köyhä laulaja mä vain/
(pakkolaskussa, rakko taskussa).
Kun viime aikoina viima on käynyt/
lompakon tienoilla.

Kyseessä on (tietenkin?) vuoden 1980 Syksyn Sävel -kilpailun voittaja, Mikon ja Harrin »Rikoo on riskillä ruma». Siinä sangen tyylikkäästi kumarretaan pioneereille eli rillumareille. Kolmannessa värssyssä (»no mikä ettei, älä aina valita!») on bonuksena nätti laulusovituskikka, Kipparikvartetin malliin.

Tämä lienee Theelin tunnetuin levytys, joskin »Syyspihlajan alla» istuksitaan siinä rinnalla. Muistaakseni aika on runnellut laulua. Parhaiten onkin Henkka mielessä siitä yhdestä kilpailusta — kumman jaffapullossa oli lopuksi enemmän herneitä, Henkan vai Olan? :/

Sävel: Toivo Kärki
Sanat: Kullervo
© Sävelteos Oy. julkaissut pianonuottina. Henry Theel laulanut Rytmi-levylle VR 6035.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. Niistä 20–30 kpl mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikejä, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeita, itteksen plankkailen.

Kanisterit

Mikä siin oikke mahta ol. Joskus aikoinas ei ministerinaamakka viäl pannu vatta ruikulil. Eikä nimekkä.

Tänäpä oli siis SE päivä. The Messias Sipilä — Salvatore Soini siin oikkial pualellas, laskeutus rahvaksen keskel kertoma ilosanomatas. Et ketä heist niinko valkka minkäki jopin, ja et miltappa me muut saara maksel kaikki viulut. Ja sellot. Ja nuatit, ja soittajitte sopeutumiset, jolsei vaik tyä satu maistuma.

Mun dosentuuristenssi ei riit anaalysoittema yhtä mittä. Just siks:

1. Millo me erota siit Euroopan Uninnäkijöitteliitost?

Etei sanaka?

2. Millo me oteta takas se meijä raari MARKKA, ja panna assiat sitä myäre järjestykse?

Niinko Innase huapatossutehtaal…

3. Millo piretä kahrest erellisest SITOVA kansanäänestys?

Nii, mitäs ny pikkuassioit mainittema, vaivases hallitusohjelmas.

4. Millo me lakata maksama EeeUuu-maksui enemmä ko takaska saara?

Zzzzz.

5. Koska ja miltappa panna toppi pomoje ja virmoje nykysel veronkiarrol?

*eres tuuli ei huulei hölpyt*

6. Miltappa porhot ja porvarit osallistu leikkauksi?

Makkava tokkuras pöyräl, ko kirurki lissä sentei ja verohermanni kuitta lasku?

No siis, maisterisheppuha meni kehuma et »tämä koskettaa kaikkia.» Nou shiit? Paljoks vaik se rikkain 10 rossa maksa enemmä, huame? Ja vaiks maksaiski, ni miks varte kuvettas kaiva surkkia köyhä, luuviulu opiskelija, vaivane eläkeläine? Jaa nii, jokku äänestivä. Tilaus toimitettu.

Ala-Kapia, Leppäne, Norrback, Pekkala, Taxell. Salolaine. Suamine. Viinane. Nehä ruppe jo järjestäs maistuma valtiomiähilt. Nii helvatu alas on tultu.

Tänäpä sanotui en saa suustani eres uloska.

Toivelauluja 3/1949 • 1/4

Paimenpoika • Köyhä laulaja • 3 • 4
Paimenpoika

Jos tahtoo jutun aloittaa rätväkästi, niin sanoittaja ojentaa tässä täydellisen vastapallon. Überherkkä laulumme alkaa nääs näin sattuvasti:

Jäi toiset aamulla nukkumaan
kun otin konttini naulastaan.

[vihkosen kansi] Kaikkien aikojen ensimmäinen vammaislaulu. Hahha. :(

Sielukasta kuin mikä! Tosin olen jäävi, koska lauloin tätä jo kansalaiskoulussa. Kun nafti 10-vuotias natiainen vaeltaa laulun sunnuntaiaamun tihkuvassa hiljaisuudessa suomalaiseen metsään, kutsuen sitä kirkoksi ja uruiksi, ja muistellen äitiään, joka »on nyt tallella siellä», niin johan sitä vähemmästä tyrskähtää. Onneksi en ole kuullut Veskun versiota. Enkä Paavosen. Edes Huhtasalon. Talvela! *huokaus*

Pyyhkeitä sanoittajalle. Laulu kulkee nyt tähän tapaan: »koonttiiini naulastaan, tooorveeeni soitantaa, kiirjaani koontistain.» — Eikö olisi joku kerennyt opettaa nuotteja, edes vähää aluksi? Hyvässä seurassa tok, sama tuska kuin Maamme-laulussa.

Mutta melodia. Se on linjakas. Vaatimattoman suomalaisuuden kaapuun verhoutunut huikeus. Voisi hyvin olla Chydiksen tai Rydmanin kynästä.

Sävel: Mikael Nyberg
Sanat: Immi Hellén
© Fazer julkaisee kokoelmassa »102 kitaralaulua».

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikejä, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Päivi tyst ny

»Vai sanok hän jotta? — Jaa ei vai. No mää sit räppäse.»

Kappas. Plokis näyttä oleva paussi ollu, vähä pirempiki. :)

No juu. Saas katto, jos vaik tätäki assia joskus viäl perata. Epäil vaa. Sanota ny see verra, et aika meni kortil. Voi ol etei kerkki jutui enä väsämä.

Alain Delon -loora tosa saapus alkuviikost. Viis pätkää, jokune himokki. Antonionin Kuumetta (L’eclisse, 1962) kelppais vaik heti vahrat, eikä Melvillen Yön sudet (Un flic, 1972) pahast kalpenis. — Pari onkelmaa näis ranskiksis pakka olema. Tekstit on enkuks, ja ussest viäl poltettu kines, jollain baaskafontil ja keltasel (!) färil. Kyl siin finnisällin prossu käy liäväst kuuman ko tartte päälletyste katel ja käännel. Se vaa, et niit suamennnetui on nii pahukse vähä.

Wott. Ehtoo heti. Palatas joskus viikol. Kai.

Hyvän käytöksen opas 1954 #16

[kansikuva]

Pöytätavat

Älä leikittele pöydässä leivänpalasilla, syömäaseilla tms., älä korjaile vaatteitasi äläkä hiuksiasi. Älä syö liian nopeasti äläkä liian hitaasti. Lasia ei saa tyhjentää yhdellä ainoalla kulauksella, vaan silloin tällöin sopivasti juoden.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Toivelauluja #6/6 • 2/1949

Meksikon pikajuna
– ? –

Vihosta uupuvat sekä alkuperäisen kappaleen nimi, että säveltäjä. Kotoperäinen ei kyllä ole. Ja kukahan lie esittäjä, nevö höörd.
[vihkosen kansi]
Viehättävä veto. Tässä on jotain samaa länkkärifiilistä kuin rotlan avauslaulussa »Aaveratsastajat». Pienoisoopperan sijasta tarjoillaan kuulokuva, efekteineen ja »rooleineen» kaikkineen. Miksei kukaan tee enää tällaisia?

Toisaalta sitten, heti avausrivi tönäisi kakaran sivuraiteelle.

Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on.

Ett siis mikä halki? Olin kuulevinani tuossa ylimääräisen pilkun ja siitähän seurasi järjetön virke. En voinut tajuta mitä hittoa tarkoittaa »halki kiitää, yö jo on.» :/

Hra Helismaan lempeä, jollei lemmekäs vanhapiikahumööri, Tex Willerin hengessä, on varmaan ollut kova sana. Meinaan, aitoissa ja seurojentaloilla. Linnoissa kreivien kai vähempi.

Ja tähän lauluunhan liittyy knoppi. Kukas se onkaan mikin takana hidalgona, astumassa esiin ja kultivoidusti lausahtamassa: »Senores!» —
Lievä vihje: tikku kädessä, luultavasti. ;)

Sävel: ?
Sanat: Reino Helismaa
© Fazer julkaissut kokoelmassa »101 kitaralaulua». Reino Helismaa laulanut Sävel-levylle S 9021.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikejä, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Toivelauluja #5/6 • 2/1949

Marokosta Sudaniin
– El Cumbanchero –

Kuuluisa biisi. Taitaa olla samba. Valkkasin sen yhdestä syystä. Ns. varjosanoituksesta löytyy yksi kaikkien aikojen herkkuriveistä.

Ensin matkataan Kullervon tapaan: [vihkosen kansi]

Käy verkallensa matka karavaanin.
Se ohjaama on Alibaba Khanin.

Ja sitten toisenlainen näkymä:

Hän jompaan kumpaan suuntaan katsoo kieroon/
ja varkain pyrkii arkaa paikkaa hieroon.

…jonka tarjoilee, siis näkymän… niin, kuka?

Jukka Virtasen nerokkuudelta tuntuisi. Ja sen myötä POK7SV. Varmaksi en sano, tyyliin istuisi.

Tämäkin styge löytyi aikoinansa alakoululaisen kelamankalta, espanjankielisenä versiona. Veivaamisesta seurasi seikka se, että pystyn yhäkin valuttamaan melkoiset rimpsut hispaanoa; mitään ymmärtämättä.

Kumbaa kumbaa kumbaa kumbaa tseero
Pongoo pongoo pongoo pongoo tseero.
Tiki tikkee vassoo kumbaa tseero pongoo kes seeva…

No joo. :b

Versioita on varmaan kymmeniä. Kuulunee myös raflapumppujen vakiomenuuhun.

Sävel: Rafael Hernandez
Sanat: Kullervo

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikejä, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Hyvän käytöksen opas 1954 #15

[kansikuva]

Pöytätavat

Syödessä on suu pidettävä kiinni ja kaikenlainen maiskuttaminen ja ryystäminen on ehdottomasti kielletty.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Vai että Soteem sinne ja Soteem tänne

Suamen hallitus ja vasalliporukat esitti täl viikol häpiällise kujajuaksun. Vihroviime se Sotemi sentäs hauratti. Just nyte on dedis. Peruslakityypit sanos NOUP. *huah*

Pakko sanno et virnutta. Elitin juaksupojil — baskameedial varsin — on ruskiat housus. Kummottis ny oikke suu pantais? Assia on see verran kokone, etei sitä passa kokonas ohitta. Mittä järkevääkä on paha sanno. Koko yläkerta rimpuile ko kusiaine koukus. LOL.

Iltakuana I:n juttujärjestys [netis] on tämmäne (klo 18.55):

1. Isoisä häädettiin
2. Pekkarinen vs. Zysko
3. Stubbidon sote

Iltasonda II:

1. Venäjä Krimill
2. Pakkoruåtti
3. Norwegian (lentovirma)
4. Alaikäiset ryyppäämässä
5. Eroon kesäajasta?
6. Alonso
7. Suosituimmat lasten nimet
8. Naismiljardööri
9. Tupakoi lennolla
10. Eduskunta/pakkoruåtti
11. Jokerit
12. Koulukiusaaminen
13. Stubbidon sote

Viäl tosa ehtoopäiväl noi Sotet lojus kummaski jossan sijal 15. :b

YLEn txt sai sentäs otsikon heti ylimmäs. Mut oliks se — ja ONKS se, keltasel ja isol fontil? — Turha luullakka. Mut jumangavitas mikä järjetö tiarotusrumpa oltaiska nähty, jos se säälittävä koohotus vaa olis maalisse päässy. Ei olsis mikkä lööpit taik tellytuupat riittäny.

Mää ole hävenny isänmaatani koht 10 vuat. Vaik täsä vaivane säre pilkahtiki, en pirättäis henkityst, et meno mihenkä muuttu. Suamest o järki kaikonnu. Jos tahto toristuksi, akkuna vaa auki ehtool ja kattoma puhuvi pärsti.

# Post skriptumi
Sivistysmais olis ussempi kanisteri jättäny nykkelit pöyräl, keretty kissaa sanoma. HV-valtakunnas tämä lykätä CeeVeehe.

Toivelauluja #4/6 • 2/1949

Mä olen nainen

Tämä se on sen tason ylistys lemmelle, että herää kysymyksiä. Krhm. Kertsissä jo mennään suoraan asiaan:

[vihkosen kansi]

Mä olen nainen
joka lemmen riemun tuntenut on. – –
Mä olen nainen
jonka kaipuu sammu ei konsanaan.

Huhhuh. Mikähän määrä miestä tuossa jää polun varrelle punkan vierelle, taju kankahalla? Joku viatonhan voisi väittää, että aikaisempien aikojen nymfo ja femari se siinä huokaelee. Mihin niitä telaketjuja ja poltto-orgioita tarvittiin, tämähän levytettiin jo 40-luvulla…

Savikiekkoa en sattumoisin yhyttänyt. Tuttuus löytyy 70-luvulta, Ritva Oksasen versiona. Meine Dame O. yltääkin Marlenemaiseen tulkintaan, jonka muistan yhä. Tok’ lättykin on hyllyssä (1976).

Mutta missä uinui sensori? Sodan aikana ei saanut tanssia, muusta nyt puhumati. Sen jälkeen heti, licence to get. Ja keitähän ne olivat nämä yltiöpäiset tekijänaiset, Sirkka ja Hillevi. Mihin katosivat? Muilutettiin Australiaan kättelyssä…

Jaa niin. Häviävän pieni mahis tietenkin, että tulkitsin tekstiä ja rivivälejä runsahan puoleisesti. :)

Sanat ja sävelmä: L. Sirkka
© Fazer julkaissut pianonuottina. Hillevi laulanut Decca-levylle SD 5025.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikejä, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Toivelauluja #3/6 • 2/1949

Mandshurian kukkuloilla
– ? –

Tästä hienosta biisistä löytyy sekä laulettua että rautalangasta väännettyä versiota. Sävelmä on alunperin Venäjältä, muistaakseni. Vihosta on matkalla pudonnut originaalin nimi. Mongolian rotkoihin, kukaties.

[vihkosen kansi] Hoilaaja oli — siis parhaasta ja tunnetuimmasta päästä — Laila Kinnunen. Joskus 60-luvulla. Turhan harvoin sitä radiosta kuulee, vaan mitäpä nyt klassikko siellä, mainostuupan, Tsiikin ja tankorinsessan nro 102050 alla.

Sanoitus vetää virneeksi. Kun tämän sarjan ed. laulussa se oli juurikin tumma, joka johdatti renkaanpotkijat autuuden lähteille, niin nytpä onkin kaiveltu kehiin kelmi:

Mustalaisen soitto toi
turmion.
Tuvassani viulu soi
hurmion.
Ryösti armahain,
hän oli parhain,
yhä kostoa kannan vaan.

Neeker’ ja hevosmies saivat siis tuohon aikaan tuutin täydeltä. Tasa-arvovaltuutettu! Vähemmistöministeri! HJÄLP!

Rautalankaa kukkuloille kuskasi… Sounds? Esquires? Vaiko joku niistä pienemmistä?? — Staili se versio on, vaikken tyylilajin kamu juuri ole. Rautaa kuskataan rajalle La Lailaakin harvemmin. Mahtoiko muuten olla juuri tämä styge, josta Tapsa totesi tylysti: »Rautalanka saapui, Rautavaara lähti.»

Venäjältä on tullut kuolettavia kaihobiisejä. Mainittu Rautavaara ja Ots niitä koveroivat. Samoin Käyhkö. Hienouksia valui tänne siihen aikaan, kun naamoja leikeltiin vain sotatantereilla.

Sävel: J. A. Schatrow
Sanat: Kerttu Mustonen
© Eero Väre laulanut Sävel-levylle S 9014.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikejä, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.