Hyvän käytöksen opas 1954 #10

[kansikuva]

Pukeutuminen

Hieno nainen ei aamupäivin palvelusväkensä kanssa askarrellessaan esiinny silkkihepenissä.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Toivelauluja #7/1 • 1949

Pieni Liisa parka

Eräs Erkki tunnelmoitsevi. Siis Erkki Eräs, eli Kauko Käyhkö. Elvi Sinervon sanoin.

[vihkosen kansi] Tarina on riipaiseva, synti saa palkkansa. Vähän niin kuin tyyliin Shemeikka käy Marjassa. Logiikka tosin on hämmentävä:

Jätkä tytön lemmen vei/
– – pois hän lähti, nainut ei

Kummottis siis? :b

Hra Käyhkö on jäänyt jotenkin etäiseksi. Lähinnä tulee mieleen Justeeri. Kipparikvartetti. Hyllyssäni lojuvatkin molemmat muistelmateokset — Dallapén tarina ja Voi veljet! Kipparikvartetti. Niiden vierelle on vielä laittaa vuoden 1963 vinyylisinkku »Rakastan sinua, elämä» (Rytmi R 6533). Tuu bääd, Otsin veto on kovempi.

Kenties Kauko Käyhkö vain on turhan moitteeton, naarmuton ja vailla monien aikalaistensa särmää. Ainakin synnyttiin aikaisin jollei myöhään. Minä ja hän.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Hyvän käytöksen opas 1954 #9

[kansikuva]

Pukeutuminen

Sivistynyt ihminen pukeutuu huomiota herättämättömästi. Hänen asunsa on puhdas, huolellinen ja aistikas. Yksinkertaisuus vaikuttaa aina hienostuneelta.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Grey screen of death

Tsiis! Olik iha pakko haukku sitä Vistaa ja niit muit Wirvilöit. Heti iski BÄÄD karma. Harmaa akkuna.

Peljästysin vähä pahuksest ja kerkesin jo murhettuma. Sattu meina olema pikkase verra harvinaist; eka kerta kolmen Mäcin kans, ja sentäs vuarest 2006 on painettu. Eikä mittä hissuteltu. Ankaraa tuuttaust 12/7/30. Ikän ei ol mittä kummemppa sattunu, eres jumisse ei Mäcit ol jääny. Jos joskus harvon joku prokrammi jymähtä, sen saa tapettu erikses ja homma jatku ilma mittä.

 

Nii, tämä siis on sama assia ko se wintoosan kuulusa blue screen of death.

Tai. Jos tarkkoi olla: Mäcis on näköjäs kaks eri kualemaa. Eka on simmone, misä näky läpinäkyvä tumman harmaa kenttä (a-nelkku poikittaisi) ja itämaist sekoteksti. Täsä toises mene koko akkuna harmaaks. Kummaski jää end-luuseril tasan yks vaihtoehto: poweeri veks. Ja sit ihmettelemä.

Luje samal loputki »

Toivelauluja #6/1 • 1949

Lännen lokari

Sävel ja sanat Hiski Salomaa. Tiätyst.

[vihkosen kansi] On vain yksi Hiski (vaikka se toinenkin ansiokkaasti yritti). Jäjittelemätön ääni ei ole koskaan jättänyt ketään kylmäksi, ei varsinkaan ns. korkeakulduurin edustajia. You hate it, or laav it. Taisipa Rouva Johtaja Hella Wuolijoki rikkoa juuri tämän levyn, siinä Tarvan ohjelmassa?

No, hittilaulua riitti muutenkin. 1920–30-luvun molemmin puolin ilmestyivät mm. »Tiskarin polkka», »Taattoni maja» ja »Vapauden kaiho». Ainakin.

»Iitin Tiltu», sävelsikös sen hra Trad?

Covereitakin noille löytyy kohtuu nippu. Metsosopranokset kai uupuuvat joukosta, mutta Ritva Oksanen (joka hoilaa vailla karsinageenejä) rytkäisi Hiskiä 70-luvulla kokonaisen pitkäsoiton. Loistoplatta. *Ja hyllyssä onpi!*

BTW, Jukequiz-utelussa oli aikoinaan tähän liittyvä huima kyssä. Pitiköhän siinä luetella laulun paikannimiä, vai tunnistaa ne? Lousi, Piutti, Rätulaati. Siitä vaan. :)

Laulun loppusäkeeseen on hyvä päättää.

»Vaikka maailman myrskyt meitä tuutittaa/
niin vapaus se varmasti voittaa.»

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeja, itteksen plankkailen.

Hyvän käytöksen opas 1954 #8

[kansikuva]

Pukeutuminen

Vanha hyvä sääntö sanoo: Asu yli varojesi, syö varojesi mukaan ja pukeudu alle varojesi.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Ja siksi nuorisolle laulumme soi

Heh. Ostin juur wanhan lehrykä Huutiksest — Uusi Laulu, 1/77. Sisältä nuateiki, esmes »Natalia», »Pohjolan lumiset kalmiston hongat», »Sano mistä» ja »Veripäivä Flintissä». Ja juttui tiätyst, niinko Otto Donner, Bob Dylan, Punainen Lanka, Kari Rydman…

Toi on muute täyskilleri, toi »Sano mistä». Sehän on se (Brita Polttila sanotti, Rydman rytkäsi melodiikat) — misä lauleta:

Mutta sano mistä katon päänsä päälle saa/
kaksi jotka toistaan rakastaa.

Totanois, ylesest. Olik se elämä toho aikka torellaki noi helvatun vakava? Vaik Kansa koitti keventtä. Mää muist vissi vähä vääri sit… :D

Loving machine

Windows helvatunkone Vista. Sivupöyräl. Ulvonu rapiat seittämä (7) tuntti. »Päivityksiä asennetaan».

Jouruin sen kaivama naftiksest, siis Vista-läppyni, et pääsen vaklama, milt jokku jutut näyttä IiEee:s. Viimitteks olen kohotellu kanttas joskus toukokuus. Ilmankos en tiäräkkä misä mennä, ja päivittely siirtys äkkiiki akkunan täl pual. »Päivitys nro se-ja-se epäonnistui. 52 tärkeää päivitystä saatavilla.» Ja nii erespäite.

Toi vaiva oli sit see verra FATaali, et joutusin kaivama netist purkutyäkalun. Siis niinko ensiks päivitellä tunni verra, huamata etei onna, etitä kalui toine tuntti, ja rytkästä pyärimä. Lopputulos?

Ei hajuka misä päi olla. Akkunas o seisonu kuus (6) tuntti et »Peruutetaan päivityksiä…». Koittaak se tyäkalu nyte pääst lähtöruutu ilma kulkemati vankilan kaut? Vai peruutel 50 viimist päivityst. Vai hajotel masiinan atomeiks ja kuskat Retmontti takas? Suasittelen! — Yähä täsä pakka pääl jo. Mitä sit sattu, jos pane rutkutuksen katki. Makhine kaatu kellarisse ast?

Ihan vaa verrokiks. Mäc mini päivitty 1–2 kertta vuares, 10 minutti kerta. Fläshi 5–6 kertta, a’ 3 minsa ja jokune muu prokrammi sama verra.

Kaik muut ajat joutu hikkoma. Laskutettavi töit.

Toivelauluja #5/1 • 1949

Suutarin tyttären pihalla

Alkupuolen Kärki – Helismaa tuotantoa.

[vihkosen kansi] Repellä on varmaan ollut hupaa tekstin kera. Vastaanotonhan saattoi arvata. Moraalivartiotornista kajahti, vaikka kukkahattuarmeija ei sentään tohtinut antaa ymmärtää ymmärtävänsä. Kuulu punch line:

Suutarin tyttären aitasta kuuluu/
kuiskaus hiljaa: »Juu…»

…olisi ollut puritaaneille liikaa. Punaposkinen haikara, sehän väsymättä yhä vaan vieraili vallasväen king size kammareissa. Pelastukseksi keksittiin *köhh* valtiomiehen vaimo Alli Paasikivi. Hän oli tarun mukaan suutarin lapsi (tai jotain) eikä tokikaan ollut soveliasta epäsäädystä mainita.

Seuraukset coituivat: soittokielto Yleisradiossa, takuusuosio pirttien pahnoilla. Ja olisko ollut ensimmäinen Kärki – Helismaa klassikko.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaivele wikipedioita, saati SinäPutkia. Muistini tylsejä luistimeita, itteksen plankkailen.

Pikavuoro

Lopetin just hyvän kirjan; panin sen kii. Martti Valkonen: Suomettaminen jatkuu yhä (Tammi, 1998). Jos joku vaik ihmettele, et millo Hyvät Sanomat muuttus vallan vahtikoirast eliitin puudeliks, kantsi lukke. Teoksen lehreil liikahtele aikalai runsaste piänei ihmissi.

Tänäpä ei luukku kolahtanu. Päivä pilal ennenko herännykkä. Sitäpaitti yks on karoksis taas, liika pitkä matka vissi Lancashirest. Joka vuasi niit matka varrel jää, 3–5 kappalet.

Turun Pitkäaikasin Sekopoltsiseura ottaa par’aikaa kotonas taas nenusse. Kolmas erä, 0–4. Jumposija haarukas jo. Voik kukka usko, et turkkuhallin katos roikku kymmene (10) mestaruusviiri? :O

Joulupukki. Pandan ananas- ja appelsiinisuklaakonvehteja, 290 g. Neljä jäljel. No en varmastka ostanu.

Toivelauluja #4/1 • 1949

Sivistys
– Civilization –

[vihkosen kansi]

Sävelet rivitti duo Hillard – Sigman. Kuolemattomat sanat, nimim. Kullervo.

Mister Sid Meier mikin varressa? Eipä sentään, vaan »ugala bugala keihäs»!

Tämä on se alkuperäinen (Hullujussin) »Bingo bango bongo». Riemastuttavaa kyllä, Sivistys-nimisessä laulussa mainitaan useitakin neekereitä. Mielensäpahoittaja ei ollut vielä syntynyt. Hyvä jos Kyrö. Entäs Päivi Räsänen? Uupuiko meiltä JNS? Journalisti!

Ahh, tätä moraalikadon määrää. Eikö sentään kuulijaa, esimerkin woimalla, houkutella aiwan haureuteen asti:

Onni suuri mulla silloin on/
koska paidan heittää saan/
ja kulkea voin ma taasen aivan paljaaltaan.

Hra Theel olisi tässäkin asialla, vaan enpä ole kuullut. Enkä originaaliakaan. Maljan kohotamm, Eeki Kalborrekin muistolle.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaiva wikipedioita. Muistini tylsejä luistimeja, plankkailen.

Hyvän käytöksen opas #7

[kansikuva]

Sinuttelu

On hyvä muistaa, että teititteleminen on kilpenä tahdittomuuksien lausumista vastaan. Yleensä olisi varsinkin nuorten naisten syytä viivytellä, ennenkuin esittävät lähempää tuttavuutta miestovereilleen.

 

Suomen Kansan Ryhtiliike
Hyvän käytöksen opas
(Otava, 1954)

Toivelauluja #3/1 • 1949

Ruusuinen hetki
– La Vie en rose –

Vihkosen ja sarjan eka true classic. Säveltänyt hra Louiguy, sanat nimim. Kullervo.

[vihkosen kansi]

Päivä vaikk’ on harmahin/
niin ilta kuitenkin
voi ruusuiselta näyttää.

Sinkkumiähen toiveikkuutta. Vielähän ei olla herätty, kärttämään röökiä ja ruusun nimeä. »Mää Eko, sää kuka.»

Piafin ylitte olisi helppo kävellä, mutta paha laulella. 142 cm. Paulakin on tainnut koittaa ja tietenkin rivi kaikenkarvattomia tankoqueeneja. Vihkosessa hoilaa kuitenkin muudan Kirsti Hurme. Lienee hän tämä 40-luvun filmistaramme? Mutta siis tosi vastusta, löytyisikö esmes teatteriversioista, Kristiina Elstelä vaikka. Piaf-musikaaliko se oli, tuntehella veti, töllössä ainakin nähty.

Minulla oli aikoinaan lyhyt mutta huikea Piaf-kausi. Olisiko ollut jokin merkkivuosi hänen kunniaksensa, YLEstäkin tarjoiltiin nimikko-ohjelma. Siihen lomittain hommasin tuhdin LP-boksin, ja pari vuoden ajan tuli kiihkoiltua. Sittemmin hinku katosi. Le surdose, arvaan ma.

Ja tämähän ei edes ole La Môme Piafin ykkösveto. Ylitte pomppaavat ainakin »Non, je ne regrette rien», »Milord», »Padam padam», »Hymne à l’amour» ja tietenkin »La Belle histoire d’amour» —maailman eka hevibiisi! ;)

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaiva wikipedioita. Muistini tylsejä luistimeja, plankkailen.

Ed $ullivan’s Maximum

Kabitaalistin kans meina tavan takka loppu sanat keske. Otetaas kouluesmi. Kepjä tarina siit, miltappa musafunny nyhretä kuivaks.

Kuvitella ensiks piän musaläjä, hypoteettisest niinko. Sanota vaik et 50 kappala. Live-esityksi taik pleibäkkei, tellys veretyi ja taltte otetui. Sit meil on levyvirma, ketä omista oikeuret niihi. Ja kert ihmine ei ossa seiso paikallas, ja hänel on syntymäluannevika, hän ruppe niit myymä.

Enkla turkkulaine — kuvitteelline tiätyst, koitta ensi. Hän laitta ne kaik 50 yhrel dvd-levyl. Fundera järjestyksen (traaman kaari), teke nätit kannet, pane maltillise hinna. Kauppa käy. Kaik viärä käsist. Paitti see jälkke, ko plätty makka jokase harrastaja hyllys. Ei ol enä mittä myymist. Ostaja on häpi ja heilu nupit kaakos. Enkla ripusta klapun luukul. Hän harmittele etei huamannu kyhät kolme eri dvd:t. :b

Sillä välin toisaalla.

Luje samal loputki »

Toivelauluja #2/1 • 1949

Luonnonlapsi
– Nature Boy –

[vihkosen kansi] Puoliklassikko. Orgun vissiin huokaisi Nat King Cole?

Virran Ola hoiteli suomeksi. Vihko puhuu Henkka Tiilestä, ja versioita riittääkin. Jalkanen *ähhh* kai tunnetuimpana, nykymmältä ajalta.

Tutkimattomat ovat diggaajan tiet. Minua tämä styge on aina pahan kerran ärsyttänyt. En tiedä miksi. Ehkä jo melodiassa on jotain keinotekoista, sievistelevää, tekosentimentaalista. Sanoitus ainakin on TOD aikansa (luonnon)lapsi. Kiplingin hengessä saapuu hän siwistyksen pariin, turmeltumaton jalo villi… :/

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaiva wikipedioita. Muistini tylsejä luistimeja, plankkailen.

Muutama rättipää

Wanhan sanonna mukka, älykäs selvii tilanteest mihe viisas ei jouru. Täl kertta ei selvinny. Olik ehken viisautka?

Ranskas pääsi hiljakkon 12 henken establishmentti ainoostas. Puali maailmaa meni sekasi, siis puali länsimaailmaa. Some tiltis. Boutiqueist kynttilät loppu. Solitaarisuus kaivettu naftaliinist. »Iltapulu seuraa». Totanois. Jokune sana, kerettiläine.

Miks varte he kaivo verta nenästäs?

Luaja anto tunnetust meikäläisel vähä. Lihaksi tippus huanost, älylahjoi sitäkä. Jottan silti honasin määki. Jos luakan korsto retardi rupes avelema, osasin seisoskel turpa soukal. Hiippasin syrjemmäl. Pari munt viksumppa kaiveli huatrastas sanan säilän ja näki punast. En ikän kyselly kannattik.

Jokku sano tommost ittesuajeluvaistoks.

Luje samal loputki »

Toivelauluja #1/1 • 1949

Kuutamoserenaadi
– Moonlight Serenade –

[vihkosen kansi] Verkkaisen swingaavaa Glenn Milleriä. Itselläni ei mainittavaa kosketuspintaa, orkesterikauden ykkösnimi tokk’. Missing in action, 2. maailmansodassa. Tai jotain.

En muista edes finkkiesittäjää. Someron suuri poika Em Aa kyllä kiekaisi swingiä, mutta mahtoiko olla edes koulussa vielä. Klassikot odottivat 20 vuoden päässä.

Vihko puhuu vain pianonuotista. Niitä julkaistiinkin tuohon aikaan runsaasti, ainoa tallenne kun suunnilleen oli sellakkalevy, ns. savikiekko. Sangen särkyvä, varsin arvokas. Kuten grammari. No, ehkä se pappilan pianokin jotain maksoi.

Arvailen tätä myös leffatunnariksi. Uupuu hyllystä. Elämäkertaraina The Glenn Miller Story löytyy, pääosassa James Stewart. Katsomatta.

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaiva wikipedioita. Muistini tylsejä luistimeja, plankkailen.