»Niin syksy on tullut / kun lapset kiirehtii kouluun.»

Siis noin vapaasti yhdistellen. Mikähän perhana siinä on, että aina näinä aikoina tuntuu kesä haihtuneen kuin jälkeä jättämättä. Ihan sama puuhaako itsensä happitelttaan vai heittäytyykö uunoksi. Elokuun koittaessa on tyystin empty. Enkö tehnyt yhtikäs mitään? Pitikö tehdä? Ajattelinko?

Eivät ne kai vielä mihinkään kiirehdi ja lehdetkin roikkuvat edelleen. Mutta mikäs auttaa. Totaalinen syysangsti. Tänään, jo.