Tänäpäki jalkautusi, lainastoautol tiätyst.

Siin sit juhlat oliki. Uusinttoi oli see verra reppu piukas, etei lissä mahtunu juur mittäkä.

• Pirkko Vekkeli: Kristiina Halkola — jos rakastat (Minerva, 2011)
• Jukka Virtanen: Omat ja käännetyt (Paasilinna, 2011)

Olis houkutus arvail et laatu korva määrän. Kummaski Persoonas riittä tarina kirjaan jos toiseenki (Virtasen kohral ainaski toiseen). Mut onk ainekset hyärynnetty? Herä epäilyksi.

Halkolan opukse fonttikoko o likemppä 14 pt ko 10. Se tarkotta keinotekost venutust. Kert jo taistolaisajoistki sais tiileskive, ni kuulosta sordiinolt. Sitäpaitti kuulin ratijost Halkola-haastikse loppuvuan 2011 — siäl oli sama homma. Blahh.

Virtase kohral tunttuis et kirja o vähintäs 10 vuat myähäs. Vois arvat, et netist löyty jo pualet noist sanotuksist, ja laulukirjoist ja -vihoist toine mokoma. Jos teokses o »uusssi» 20 rosentti, ni maksak vaiva? Osta? Toisen kaut Virtanenki o kirjassas vaa opjekti, koko homman o kyhänny muudan Ilkka Talasranta.

Noo, pelkkä aanailu. Ja kerkesi vihroviime Itelliaanosse ja hajin lähimmäisen lähettämä looran. Siält löyty satavarmast lohtu. *rynttä avama* :)