Pikkase ensiks tyähommi ja sen pääl huinimas keskustas. Sit oliki kloku jo kuus.

Päällimäisen pyäri miäles sapuska. Yks kirja kaike muutta voi. Seppo Konttisen Suomalainen ruokalasku oli see verra tyrni tavara, et suamui putto viäläki. Ilmankos, määhä luvi sen heittämäl. Mut tilaukses o. Koht tavata uusiks, vimpan pääl tarkast.

Nyte askarrutta yks pikku jutska. Mil helvatil saa hommatuks kunno sapuska?? Siis semst mikä olis a) kotoperäst, b) lähel tuatettu, c) miälelläs luamu, ja d) mahd. piänen tilan tuatoksi.

Normikaupat voi melkkest heti unhotta, nee roikku keskusliikkeen nuaras. Muit taas ei pahemmi o, ne o tapettu, niinko kylät ja kaupat muutenki. Kauppatori? See o vissi liki ainova, ja ehken kauppahalliki, jos o vara törsät. Mut kuka tiätä mist ne isoimmat toriämm… myyjät tavaras homma? Tarskos siirtty elättämä — omal piänel siivullas — niit »maalaissi», siäl Wikikse reunal? Olsiskos kokolai puhrast ja likelt? Olisin kyl valmis pulittama ylimääräst sen mitä tartte, jos vaa tiärän, et plätä mene suara sil, kene tuatoksi reppusse ota.

Tulin kotti cittarin kaut (siäl o kaikkist halpa tofujuusto). Kattelin samal pahuttas muutama minsan niit porukoit, kohnamas leikkelehylly. Ei ykskä eres vilkassu niit pakkaukse merkinttöi, sitä piänt printti. See verra juur häthättä, et laji oli oikkia. Sunkka mun onkelma olleska, kertto vaa et kui vähä väli piretä.

Taita ol konttisil sarkka eresäs.