***Monty Python – Brianin elämä
— Monty Python’s Life of Brian —
Ohjaus	Terry Jones
Valmistusmaa/vuosi	Iso-Britannia, 1979
Lajityyppi/kesto	Komedia (90 min)
Pääosat	Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones, Michael Palin
Hankintapv	6.10.2011
Huomiot	–

»Ajaton mestariteos», seisoo dvd-kannessa. Vain pikku ongelma. Ei pahasti naurattanut.

Propleemi juontanee jo leffan julkaisuaikoihin, meidän porukoissa kun Monty Python ei ollut mitenkään erityisessä kurssissa. Syy on arvoitus. Mutta minä en tuoreeltansa nähnyt ainuttakaan vetoa, joten kyse on vähän samasta kuin Tähtien sota -trilogiassa — ei syntynyt suhdetta. Harmimpi. Tämän tyylinen brittihuumori olisi epäilemättä uponnut parikymppisenä.

Näyttelijäntyö on hienoa. Samoin jotkut kohtaukset. Loppuvirsi »Always Look on the Bright Side of Life» on edelleen täyskilleri. Mutta turhan usein haukotuttaa, ja kokonaisuus on enemmänkin venytetty sketsi ja kertakäyttövidzi. Sori.

»Life’s a piece of shit, when you look at it…» Kenties muutan mieltäni, kun ehätän vahdata ne muutkin pythonit.

Lainastoautopv. Hopp!

Tapahtuski vaihteks merkilline assia. Menin ajois ja kohnasi varti. :O Sunkka saalis kummone siltikä:

• Harri Närhi: Pölönen (Maahenki Oy, 2004)
• Jorma Savikko: Pitkä ajo — henkilökuva elokuvaohjaaja Rauni Mollbergista (Kulttuuriklubi, 2011)
• Jukka Tarkka: Hirmuinen asia — sotasyyllisyys ja historian taito (WSOY, 2009)
• Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka (WSOY, 1994)

Aikast ouron tuntussi nimei, pari… kyl mar neki siit selvi. Juu, Pölöse olen tainnu lukke enneski, simmost kenospvän lukemist. Mollbergi kiinnosta sikäli, et herr Savikko dramatiseeras osan häne eläväkuvistas. Vaklas lähelt. Sotasyyllisyys taas… näit o kyl lujettu. Saas katto kahlatak loppusse.

Autos kuulti uutissi kans. Kuulemma Turu kirjastoje tiatokannat panna kevääl uusiks (taik jotta simmost). No just! Polkuha o valmitteks viitotettu: siit vaa samaltappa ko terveystoimiki.

Huuveri, vileeda, harja ja siffeli. Virstakaupal sherpahommi. Poijes evakost, vihroviime.

Kiirust en sunkka pirelly, alotuksel. Karvaperät kyl kaikkos pihalt tosa tammikuun pualel, mut mitä sit. Määhä päätin jo syksyl, et kikkaraaka en mihenkä traija, ennenko o satasaletti et r****a o förbi. Ja kui ollakka. Pari viikko takaperi viäl valuski klappu luukust, ja koht jo käve äijä jotta säätämäs. Ei siin ny menny viittä minsaka, eikä eres haitannukka, mut selväks se taas tuli — mihe voi luatta, omas kotonaska??

Mut aikas kutaki. Nyte o aika: kämppä takas siihe misä oltti. Ja vähä tykökki.

Hiljakses tiätyst. Turha reuhto. Kokonas valmistha ei kummiska tul, kert ensiks täyty vaa tehrä tila, et voi alotel hyllyrojekti. Taas vaihteks *hah*. Mut siis, yks olkkarin kulma tyhjäks ja siihe kulmapala, siit sit hyllymoduuleit meetri pari kerrallas. Ekotorilt tyypit kuskama ylimääräset poijes. Vast see jälkke alka tositoimet.

Änkesi alkajaisiks punkan takas makkarisse. Sukkelalt ny tunttu maat ja naputta, ihanko olsis viaraas paikas. Taitaki ol paree jättä keväthäppä huitasemati. Mist sen tiätä mihe sitä porospäite vaeltta, sänky kert hävöksis. *wirn*

Kyl mar se täst. Poijeska ollu ko vaivaset KAHREKSAN (8) kuukaut… :b

Vaivaset o (viäläki) reteot, mut luukutukses ei vikka. The Kinks ja Face to Face vuarelt 1966. Kikkara tiätyst. Vaik kui pinnistä en muist nähneeni Turu looris ainutka Kinksin 60-luvu vinyyli. Jos oliski, liki 200 markka. Onneks yhyti juur ip peräte viis heijä CeeDeetäs. Et niinko, paremppa orotelles.

Opuksis o menos lainastoveto, Timo Kautton Auervaara — aurinko- ja kevätmies (1999). Oli kyl sukkela sälli se Ruben Oskar. Ja entäs ne eukot ja muut ketkä meni halppa! Noo, jos tarkkoi olla, olen kyl ittekki juassu pahki, akkaversioihi. Jos toisel pualel seisso viatoine persikkaposki ja vastapäät veiva proo baskanpuhuja, ni tule äkki paha jälkke. Simmoset piräis tiätyst vettä mun(asarjo)istas oksannokka…

Jossan o onneks ruato suaras. Teksti-tellys lukke [tätä naputelles] et Ässät kielsi energiajuoman käytön. Mää hämmästy. Nostan kotsa! Nehä o iha kauhia myrkky ja joka paikas tyrkytettä. Niinko tosa alasivulki sanota: »Energiajuomat sisältävät pääasiassa värjättyä ja hapotettua vettä, kofeiinia, tauriinia sekä vaihtelevasti vitamiineja, guaranaa ja ginseniä.» HUHH.

Juur mittä hyärykäst tänäpä. Istuta suasiol, Taran rappusil. »After all… tomorrow is another day.»

Kirjahyllyssä lojuu äskettäin hankittu John Harrisin opus Hail! Hail! Rock’n’ Roll (2010). Tässä juttusarjassa valutellaan joitain sen herättämiä muisteluksia. Osa 2.

Vuodelle 1991 löytyvät kirjasta seuraavat valinnat:

1991

Myydyin single • Bryan Adams: (Everything I Do) I Do It for You
Myydyin albumi • Simply Red: Stars
Rokkaava single • Nirvana: Smells Like Teen Spirit
Rokkaava albumi • Teenage Fanclub: Bandwagonesque

Hohhoija. Keskinkertainen leffhitti, keskinkertainen brittibändi, ilmiö joka meni minulta ohitse, ja combo, jonka nimikään ei sano yhtään mitään. Tervetuloa 1990-luvulle.

Turina jatkuu »

Viikko takaperi traijatti satsi opuksi keskustast kotti. Liäväst niist turistiinki, puale väli. Täsä jutus plarata sitä toist pualisko.

Piremmit puheit, tämmäne pino.

• Markku Marttila [et al.]: Intohimon vallassa — Teuvo Tulion kuvamaailma (SKS, 2003)
• Steven Jay Schneider (toim.): 101 kauhuelokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään (Readme.fi, 2009)
• Steven Jay Schneider (toim.): 101 scifi-elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään (Readme.fi, 2009)
• Steven Jay Schneider (toim.): 1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään (WSOY, 2009)
• Juhani Suomi: Kohti sinipunaa — Mauno Koiviston aika 1986–1987 (Otava, 2008)

Pakko sanno et oli isot orotukset täst kakkoslatinkist. Etenki toi »1001 elokuvaa» — toosi kauhia tiileskivi —, sitä ole kyäränny jo pual vuat ainaski. Mutei menny iha nii nätist ko luuli. Kepjä pettymykse maku.

Turina jatkuu »

Olevanas piti ruvet siivuouspuuhi, mut vahtasinki akkuna. Pvä hupeni. Blahh.

Lähi-Kooho tartti liikahta, kaapis oli enä valo ja puteli. Köyhä oliki taas piänest häpi, ko hyllyt oli kukkurallas vmp-leippä. Uus kauppias näyttä ottane järje kätte. Viäl ko hän ossais purotta sen miinus 30 muato -50 %. Tulin silti turha hyväl pääl ja sortusi vakuumifisu. Oli kyl vähä pakko. En kerenny liki kahte viikko toril, enkä eres cittarisse. Erelleskä en kyl ymmär et kui varte tuhansie järvie maaha kuskata siika toispualelt Tellust. Ja menen viäl itte ostama…

Huame, ryhtiliike? :b

Okeey. Sain aikaseks. Pomppasin linkkarisse ja traijasin keskustast kassillise opuksi.

Nyte o suht tuhti kama. Paree onki, pikkase maksoki. Otetas…ööö, pualet tähä.

• Iina Airio • Timo Walden: Huuhkajat — Suomi-futiksen sankariaika (Otava, 2010)
• Woody Allen: Omin sanoin — keskusteluja Stig Björkmanin kanssa (Schildts, 2005)
• Orlando Duarte • Alex Bellos • Pelé: Pelé (Otava, 2010)
• Philipp Freiherr von Boeselager: Me tahdoimme tappaa Hitlerin (WSOY, 2008)
• Groucho Marx: Groucho ja minä — omaelämäkerta (Love Kirjat • WSOY, 2009)

Huuh-ka-jat… voi kiesus. Kuka hveti (mainotston) valohattu tommose kekkas. HÄVETTÄ. Mut toisalttas se o iha satarosenttine ajankuva: suami-jalkkiksestki tuli kaupallist huttu. Ja vaik 2-tuhatluvul nähtiinki aikast nätei jutui, ni sankariajoist en sunkka menis sanoma. Noh, katota ko lujeta.

Woody o vähä paha. Dikkasin hänt aikoinas ankaraste, 70-luvul, mut sit rupes äijä toistama ittetäs. Ja mitä tarttis funderat häne insestihommistas, later? HRRRR. Koitan katel (ja kerät) häne elävi kuvias isomppi ajattelemati.

Pelé! Tö van änd ounli. Yks opus o hyllys ennestäski, tämä vissi parantta siit.

Despootist riittä turinoit, ittelki ussemppi. Tämä tappojuttu kiinnosta kyl. Entäs jos…

Groucho on kans vähä nii ja näi. Klassarityyppi ja tyrni tuatanto. Mut kyl ajan hammas o pikkase purru, jos verta vaik Tsäpliinin hommi. Sanoiskos vaik, et must hyllys, historija.

Kaik passa kummiski oikke hyvi hylly. Iha ilmassi ei ollu, mut hintas väärtti jokane. Sitäpaitti Huutis/Itelliaano-keikka olis maksanu heti 50 markka. Et sikäli. Kantsi kyl vahrat kirjakaupoitte alemyyntei, sano.

Osa II joskus ens viikol.

Ohjelman mukka, ravamine lainastoautos. Kiiruust sittekki.

Ei pääs saalistas juur kehuma. Toisalt voi sanno, et valkkasi kolme kirja kolmes minsas. Paljo voi orotta?

• Timo Kautto: Auervaara — aurinko- ja kevätmies (Edita, 1999)
• Keith Richards & James Fox: Elämä (WSOY, 2010)
• Paavo Väyrynen: Huonomminkin olisi voinut käydä (Helsinki Kirjat, 2011)

Herr Auervaara o niim pal kauka toisest mailmast, etei paljo kiinnost. Toisen kaut voi ol intresantti lukke kui tyhmä hyväuskone ihmine ossa ol. Enkä totisest tarkot naissi taik 1950-luku. Pyrämidihuijaus o voinu oikke hyvi 2000-luvul.

Keef o näköjäs elelly jo tarppeks kauva. Pokka riittä vähä isomppa väänttö ja salaisuuski o vissi paljastunu. Tavis joutu erelles kuuntelema Kolmas Nainen -orkesteri, ainaski enne lukemist.

Kolmannest kirjast näky etei puale vuare r****a menny ilma vaurioit. Hälläpyärä heittä, muute ei voi selittä. Olen kyl kerranki häne kans sama miält. Esmes, hänest olis voinu tul pressa 1988.

Hohhoija. Onneks *köhh* keskustan kirjakaupas orotta hirmulatinki. Jokoha huame vaivautuisi hakema?

Hommasin äskettäin erään John Harrisin opuksen Hail! Hail! Rock’n’ Roll (2010). Kyseessä on lähinnä salaatinomainen fanikirja ja tasokin ehkä kevyt, mutta lukeminen oli mukavaa ja eräs sen osio sai aikaan liikettä. Meinaan että… milloinkas minä erkaninkaan nykyisestä »rockista»?

Kirjassa on muun rosollin ohella reppavasti nimetty pikku osio Rockin pitkä maailmanhistoria. Se on eräänlainen listafaktojen ja Harrisin »eiku»-mielikkien lyhykäs yhdistelmä. Aikajakso on 1956–2008 ja kullekin vuodella omansa. Tähän tyyliin:

1956

Myydyin single • Pat Boone: I’ll Be Home
Myydyin albumi • Karuselli-elokuvan soundtrack
Neuvostojoukot tunkeutuvat Unkariin, Suezin kriisi alkaa, rock’n’ roll rantautuu mainion Minkäpä tyttö sille voi -leffan myötävaikutuksella.
Rokkaava single • Chuck Berry: Roll Over Beethoven
Rokkaava albumi • Elvis Presley: Elvis Presley

Turina jatkuu »

Olevanas piti tänäpä siivot. Ruvet niinko järkkämä huusholli vihroviime — takasi siihe, misä olti viime kevään enne r****a. Hah. Tunniks riitti puhti. Sit takasi makkama ja lukema huano kirja. *onneks ei pal maksanukka*

Velttoilla sit. Pari tunni välei kaffet. Kiakon vaihto, Wanda rippa joutessas. Pudjeetin päivityst ja muut simmost mikä ei rasit. Uusi opus auki. Ehtoommal vois kyhät soijarouhe-makarooni-loora, sekka loput parsakaalijämät.

Mutei tämä elämää suuremp päivä ol.

Nonni. Hiljakses ruppe hässä helppama.

Runsas pari viikko saati taas hukattu ja muutama printtikakku rykästy. Plus nettihommat tykö. Juur muut ei sit kerettykä. Huame viimestellä hötömölöt, see jälkke huakasta. Ei silti, ankaara arki orotta: puale vuare *r****asotkut. Huah.

Lainastoauto jäi eilä käymäti. Ei haitta. Kerkesi meina tammikuun puale kirja-aleis see verra naputel, et tänäpä sain hakke iha nätin satsi, Itelliaanost. Jeees:

• Peter Guralnick: Sweet Soul Music — Etelän soulin nousu ja tuho (Johnny Kniga, 2006)
• John Harris: Hail! Hail! Rock’n’ roll — äärimmäinen opas musiikkiin, myytteihin ja mielettömyyteen (Atena, 2010)
• Jaana Nikula: Polttava katse — Regina Linnanheimon elämä ja elokuvat (Like, 2008/2000)
• Tauno Palo (toim. Aino Räty-Hämäläinen): Käsi sydämellä (Tammi, 2008/1969)
• Matti Ranin: Käsi otsalla! (Teos, 2010/2004)
• Jukka Virtanen: Kuvassa keskellä Jukka Virtanen (Tammi, 2008/2003)

Muut o lujettu paitti Hail! Hail! ja Ranin. Harriksen tilkkutäkist en eres tiänny ja Ranin lipsatti ohitte. Kaks makka ennestäs hyllyski, Palo ja Virtanen, mut nee o kovakantissi. Äkki poijes. Kaks ekaa o kovis kansis noistki, mut minkäs mahta.

Hintaka ei pakeetis paljo painanu. Nafti 30 markka/kirja, ja sentäs nyyhetei jokane. Mää ole esmes jo pari vuat kyäränny tota Guralnickin lohkaret (liki 600 sivu), ja nyte yhyti sen pelkil kuskauskuluil. Huanoimmillas se olis yksinäski maksanu enämpi ko satsi. Häpi mää.

Eikä vähä mittä. Toises kaupas, Turu keskustas, orotta 11 opust traijamistas. Mahraisik huame jo keret…

Tosa o muute varmast tarkotuksel… kyäni jatkumo — syrän, ja otta?

***Kuka kolkuttaa ovelleni?
— Who’s That Knocking at My Door —
Ohjaus	Martin Scorsese
Valmistusmaa/vuosi	USA, 1967
Lajityyppi/kesto	draama (86 min)
Pääosat	Harvey Keitel, Zina Bethune
Hankintapv	28.10.2011 (Martin Scorsese Collection: 3 DVD)
Huomiot	Scorsesen esikoispitkä

Katolista syyllisyyttä, buddy-meininkiä ja ajan hengessä paljasta pintaa. Huonomminkin uransa voisi aloittaa.

Asetelma tuo osin mieleen äskettäin katsomani Fellinin Vetelehtijät (1953). Päähenkilö J. R. (Keitel) etsii kovin samaan tapaan suuntaansa, eikä elo naisten kanssakaan ole juuri sujuvampaa. Kivikauden mies ja moderni nainen, huono yhdistelmä kaikkina aikoina.

Scorsesen debyytissä on yritystä, ehkä vähän liikaakin. Erikoislähiksillä kikkaillaan, kamera kiertää. Käsis ei kuitenkaan ihan pidä vettä, joutokäyntiä on liikaa. Sanoma käy kyllä selväksi ja idullaan on monia Scorsesen myöhempiä lempiteemoja, mutta turhan paljon löytyy rönsyjä. Eniten ehtiikin hämmästellä aivan sivupoluilla: onko Harvey Keitel joskus ollut 25-vee? *wirn*

Rockmusaa Scorsese käyttää jo ansiokkaasti. Pelkän ääniraidan takia saattaisi uusintakatselu olla paikallaan.