Pitkämäkke oli eilä pitkä matka. Keske reissun tuli meinate hairahruttu viaraissi. Kyl mäkkeenki keretti, mut kiirus tuli.

Vartti jäi aikka plarat. Ei kerenny kauhiast mittä funderat. Toisen kaut goaliki oli pläkkiselvä: nii moont Queen-kiakko fölisse ko vaa löyty. Hinnastka ei ny nii… *wirn*

Elikkäs jottan senttäs:

• 10CC: How Dare You!, 1975
• Joni Mitchell: Wild Things Run Fast, 1982
• Queen: Jazz, 1978
• Queen: Flash Gordon [soundtrack], 1980

Aloteta kummiski hintaklapu(i)st. Tosa oikkial näky yks, koko liki yks yhte. Brkl. Olen ennenki noist urputtanu, mut nyte o pakko tehrä paalutus: enä en ost ainutka paitti erikoises härjäs. See verra vadutta lakanat. Jatkos panna kiikari iiPeihi, ja vaik maksaaki enemmä o lupa orotta etei ol mittä klapui kines.

Jos ketä o koittanu tommotti irrotel ni tiätä hyvi. Enemäkses ne on ko baaska Junttilan talon seinäs, mihenkä ei liikahra. Ja vaik irtoiski, ni kauhia homma eikä eres ilmastka. Putsattu pensa maksa apoteekis nätti 200 markka/literi (!). Tähä ast en ol kauhiast piitannu, kert tuupalevys tommone ei juurka haitta. Mutko esmes noi Queenit makso nafti 55 mk kippala, ni ruppe jo tunttuma. Sil hinnal tartte saara vammatoine platta. Visualine haitta ny viäl ehken menis, mut levyn arvo haihtu helvatti. Ei toimi.

Ai miks varte sit ostin? No kert tartti saara. :b

10CC on keräilys. Tämä plätty taita ol hyväst pääst, ainaski o pari tuttu kappala, »Arts for Arts Sake» ja »I’m Mandy Fly Me». Mitchelli jaakata kans, mut häne tuatantos ei o kyl tuttu olleska. Ei haitta, pikku hilja. Baitöwei, Kasevaaki tuli käpisteltty, Kun maailma elää. Paha kyl alakulma oli kurtus eikä vamma näkyny hinnas tarppeks. See onki ollu siäl jo vuare verra tyrkyl.

Mut sit assia, he.

Niinkos tuli aikasemmi kälätetty sain Queen-opuksest tartunna. Pakko hommat kaik levyt. Mut niit ny ei ol kauhiast tyrkyl, et siks varte tartti kaapat mitä ette tuli. Jos vaa klaput irtto, ni… okeey.

Kovin paljo en ossa noist kyl sanno. En meinate aio kuunnel! Viäl. Mää orota ensi et kaik Queenit makka pinos. Sit piretä orkkiat: pikkase sihautetta, heitetä luurit korvil ja nupit ilmansuuntta, ja veretä koko satsi kerral läpitte. En kylläkä ol laskenu et kui aikasi aamul tartte alotta.

Kirjas kyl noitaki koiteta kehu, mut mää en tunne ko yhre ainova kappala. Jazz-levyn »Bicycle Race». Ei mikkä erikoine. Ja Flash Gordon o saunträkki, nii etei suuri orotuksi siitkä. Mut nivaska suurene, olla häpi. Ens viikol iiPeihi…

Tipul terveissi. Et muka mää en maksais levyist?

Olin sotkemas Pitkämäkke mut kui ollakka. Koukkasi kirjaston ja Yliopistonkaru kaut ja mitäs siäl sit näkyskä: antikka misä en ollu ikän käyny. Eiko korkkama. Aikast nätti saaliski, sano.

Suara assia:

• Harry Chapin: Verities & Balderdash, 1974
• Emerson, Lake & Palmer: Pictures at an Exhibition  [live], 1971
• Jackson Browne: Late for the Sky, 1974
• Moody Blues: On the Threshold of a Dream, 1969
• Smith: Minus-Plus, 1970
• Who: The Who by Numbers, 1975

Pakko vähä hehgutta. Toi setti on kyl yks parhaist mitä ole kaapannu. Kaik o vähintäski passeleit ja joukos jokune klassariki (saa valkat). Hinnakki menetteli, 30 markka/laaki. Erikoise innoisan olen tiätyst Mr Chapinist — vihroviime tuli avattu hänenki katalookis ja viäl parhhast pääst. Tost löyty esmes hittiveto »Cats in the Cradle» ja ain vaa yht loistokas »Six String Orchestra».

Ja toi Smith, baitöwei, ei tiätyskä sit olsse Brittilän The Smith. Tämä o Ihmemaan soulaava rytmipluusiorkesteri ja miki varrest löyty rokkidonna nimeltäs Gayle McCormick. Mul o yks häne soololättys, helkuti kovaa kamaa seeki. Ehkei ny iha Janis kalvetu, mut esmes Elkie Brooks ja Maggie Bell joutu jo kovil. Mihe vaa mahro lyyli karottu, eres nettikä ei tiät juur mittä.

Ai ne mun himoittemat Queenit? Noo, jatku huame. *virn*

Viritin sit joutessan (ha!) iiPei-raamit kuntto. Vihroviime. Rekisteröitysin ja kyhäsin PayPal-sysdemin ja siltappa. PP:ees näyttä kylläki oleva joku hiraste, tili tartte tunnista ja lykät sit joku koodi. Mut kyl mar homma jo alkuviikost pela ja päässe tuhoma pudjettis.

Vinyleitte peräs tiätyst olla ja pikkase zuumasin jo tarjontta. Ekaks kyl hirvitti. Esmes Queen-kiakot, mitä tosa juur hinkusi, liki 100 markka järjestäs ja siihe 50 mk postareit. Ehe ehe. Mut taisinki ol vääräs looras. Tommotti hintoi oli Hunnilas ja mual Euruupas, mutko meninki plarama hyllyi Brittilässe, ni jo alko pelittä. Itte assias hinnat putos niim pal  — ja tarjonttaki samal lisäntys — et rupesi epäilemä. Voik ny yhre ja sama läty haarukka ol 20–100 mk? Misä makka kojotti?

Kiäli keskel suut tiätyst, ekat pari kuukaut. Paree tilat ekaks joku parin kympin platta ja katel kui käy. Ja vaik olsis kui »halpoi», ni ei siit mihenkä pääs et postarit nosta hintta. Tartteki varmast kyärät tuplaplätyi, ja kaikemoissi harvinaisuuksi mitä ei tähä ast ol mistäkä löytyny. Niist on kyl listaki vanhastas etei muutko menogs.

Alotetak vaik täst: Lucifer’s Friend – Lucifer’s Friend (1970).

Olen täst vissi ennenki jutellu. Assia johta toisse. Kirja levysse, vaik.

Pikkase aika takaperi sain oikke hiano opukse lahjaks. Queen: Koko ura. Helkuti nätti pualtiileskivi, arvokas, rahaski. Ja entäs ko rupes lukema. Ziis. Jo koht himo hommat lätytki.

Ei mittä uut sunkka. Käyny enneski. Boss, Clash, Pinkkarit, ainaski. Leffapualel Bogey, Bacall, McQueen ja juur viimetteks, Clint. Äkki kaik hyllysse.

Tommoses tapahtu jotta sukkela. Ko lukke musakirja, hyvi naputelttuu tiätyst, ni musaki ruppe elämä iha oma elämäs. Toiselaist ko mitä kajareist enne kuulus. Tippaleiväs vääntty joku bitti eri asentto, huama eri assioit, kuunttele eri taval. Helkutist vaikutta tiätyst, et tule kaikemoist inffo. Kuka kappalan kyhäs? mitä häne elämässes kuulus? miks varte jutut meni niinko meni?

Ilma taustoi o pelkkä musa. Hyvä ittenäs, paremp laajemmi. Mut tostha ny voiki jo arvat mitä seuras!

Ryntäsin viime viikol vakkarikauppa hommama uupuvi Queen-lätyi. Äää! Yks ainova. Suht parhast pääst kylläki (A Kind of Magic, 1986), mut see ny oli vähä sama, ko alkkomahoolistin pilssu. Mää oli ajatellu kaapat nätti 4–5 kiakko *ehe-ehe*.

Queen ei ollu, pakko sanno, kovi tärkkiä mul alumperi. Pari eka platta meni ohitte ja tiätyst se ainova Suame keikkaki, 1974. *Kuka siäl muka oli?* Mut »Killer Queen» oli jo kova juttu. Sitä veivatti angaraste Turun diskois 1974–75. Ja sit tuliki »Bohemian Rhapsody» ja perässe huippulongari A Night at the Opera, ja… äijä oli myyty. Mutei siinkä kauva menny. Taso putos, hohto katos, tuli punk ja… ei oikke enä innostanu. Stadionrokki rupes valuma joka tuutist, sem pääl viäl halvatu »musikkivireoit», ja viäl senki pääl 80-luvu syntsatrummut. Kudpai! *brkl*

Tämmöne pumppu  jaka tiätyst porukat. Yks dikka ja toine viha. Ja totanoiskis, tonki opukse sivuilt voi kyl kaivel pari intresantti quotet, 80-luvu pualest välist:

Mister Roger Taylor: »Meillä on vielä rock’n'rollissa mustalaisten mentaliteetti.»
Hra Mercury: »Kun meidänlaisemme tyypit menevät levytysstudioon, voisi yhtä hyvin vetäistä sokan irti: pakostakin räjähtää.».

Ehh. Noi kyl kuuluis, IMO, enämpi Sex Pistols -houruje hypetykse.

Mut. On vaikke sanno mitä Queen — siis musikki — on taik ei ol. Joka äijä o virtuoosi omas hommassa ja kolme tyyppi hoila, jokane omal saundillas. Kappalat mene lairast toisse ja joka helvati genre käyrä läpitte: hard rock, pop, balladi, music-hall, proge, ooppera ja stadionhoilatus — Deep Purple, BCR, Fred Astaire, Caruso ja later Bon Jovi. Kappaloitte ja kiakkoje sovituksetki o enemäkses iha ylittämättömi. Mittä ei puutu ja kaikke o ylemääri. Kukka ei ossa samalaist tehrä. Nonni?

En ossa ittekkä päättä. Siks varte tahronki kaik levyt. Mut jokune assia o varma. Samalaist pumppu ei enä ikän tul, eikä varsinka toist Mercury. Tykkä taik ei, turha koitta koton. *pannas seurava soima*

Tyähommis tuli paussi. Pöyräl uus levari. Sinkulat soima!

Sinkku soitta sinkkus, siit o kyse. Siis et vetä kaik läpitte, ainaski kursorisest, ja sit arvotta ne asteikol 1–5 ja lykkä infot nettisse. Helkutinmoine jopi. Kiakoi makka hyllys yli tuhat. Eilä kaappasi hyllyst 10 senti nipu, nätti 50 platta, ja pual ehtoot meni heti karoksi. On kyl hianooki, ei silti. Mukavi aikamatkoi.

Sinkui o tommone läjä kert pääosa jäi velivainaalt. Hänhä oli diskodeejii ja siin puuhas tartti hommat oma arssenaali. Valtsu osa pyärylöist o vv. 1977–1980, silloha se peilipoltsimailma oli voimisas.  Veljen poijesmenost, baitöwei, tule tiistain tasa kolme vuat. Et niinko passeli paikka taas luukutta.

Rojekti etene juur niinko sillo alus arvailinki. Suunniles 70 rosentti o diskotuupaa, 20 rossaa okey ja lopuist kymmmenest löyty ylläreit. Lisäks joku 5 rossa o mun miälikeit, niit mitä tuli aikoinas veivattu urakal. Aikast siisdii ko niit tule ny vasta, aaftör 30  jiörs…

Katotas nivaska pikkase.

Eka ylläri koitti liki heti. Joutusin, tota, anttama Ken Washingtonin räppistykel Saturday Night Fish Fry liki täyret! Noo, toi onki niit pioneerijutui (1980), ei mittä myähemppä kuana. Oikke hauska ja ilkkiäki veto. Ja sit seuras Madness, kene »My Girl» svenka ain vaa hianost. Loistolöytö o Eddie Floydin sialukas kiskasu vuarelt 1968 »I’ve Never Found a Girl» — täyret pinnat. Mist helkutist veli o sen mahtanu kaiva? Kraftwerkin The Robots kolisee seeki, samaten ko viatoine hölkkääjä Lene Lovich ja häne »Lucky Number». Femma putos Marilynillekki vaik on tiätyst uusinttajulkasu. Ja lisää ska-jolkuttelu, Specialsin loistokas »Gangsters». Stingii siädän yht vähä ko Bono, mut Policen »Walking on the Moon» o nätti pomputtelu. Ian Duryn Rytmikeppi uppoo viäläki, vaik hohto o karonnu Paten jälkke. Ja lopuks viäl se Mistralin iki-iihana poppis mitä kaikkist enite orotinki. :b

Näist listailuist o muute seurannu hauskane harmi. Liki joka viikko valu meilis uteluit, et voisiks millä myyrä sen taik sen levy, ja oikke erikses kysytä niit kauheimppi tiskituupajolkutuksi. Syyki käve äkki selväks. Mää oli erhettyny lykkämä niil vaa yhre pojo. »While it seems you don’t like [the record], I’d kindly ask if…» Tarttiki äkki ruvet dikkama.

Session päätteeks pääsin viäl tosiyllättymä. Hyllyi kohnates löyty nätti paketti: Elviksen EP-kokoelma. Olin aikoinas muuttohässäkäs unhottanu sen älppyhyllysse, uffs. Ison kirjan paksune kanssio, 11 levy. Ja vaikkei ne ny alkuperässi julkasui tiätyst olekka (kenel niit muka o), ni ei baaskempi homma. Pelkästäs jo kannetki riittäis. Ei puhettaka mistä photarikitcist taik comic sansseist, helvati hianon näkössi taiteilui silt ajlt ko viäl osatti. 50-luvul. Jee.

389 sinkulaa tähä mennes veivattu. Onneks orotta viäl kaks kertta sama verra.

Dual CS 410

Levarirojekti etene. Ja levene.

Tommone makka pöyräl nyte. Pikakoklul onpi juur simmone ko tahronki. Täysautomatikki, mut muute simppeli. Ja uus. Tähä ikkä tartti pääst ennenko vinyliäijä hommas eka kertta uure levari. Erelliset o kaik ostettu divarist.

Mut nälkä loppuu eiko siis kasva syäres. Aiwa-tuupakone saa koht kyyti, samate kälyset kajarit. Eli seuravaks vaklata viritinvahvistint ja kunno mölykaapei. Niihi uppo nätti summa. Alust. tarj. o luakka 4 000 markka, ja sillo puhuta tiätyst uusist vehkeist. Hinnan vois kyl liki pualitta, jos sattuis löytymä passelit käytettyn. Mut kuka kerkki kyärämä… Ehken räppään tost. Siks varteha täsä hommi paineta et jotta jäisis viivan allekki. Ketä se plätä siäl tilil hyäryttä?

Etei ny mittä HiFei sunkka. Moni maksa levarist enämpi ko mää koko satsist. Mut pikkase ettippäi niinko. LowFi.

Halvattu. Mittä kerkki naputtama. Tyähommat alko taas.

Tommone o syksyn merkki. Tyäpuuhist näke hyvi misä mennä. Kevääl ko tehrä lehrykät, ni siit alkka kesä. Syksyl toistappäi. Mut mihe helkkarisse se kesä taaski hävis. Mukelo ko oli, ni yks summeri kesti loppuelämän… Ja sniffit pääl.

Jottan hyvääki. Levarihommat ruppe valmistuma. Joutusin kylläki tekemä hauskase venkura. Käve nääs sit sillai, etei mun tarttema levari oikke löyry, simmosenas. Sen ko täytyis pelat kälyses Aiwan ministereos, ja sen kaut piräis pysty äänittämä wanhoi lätyi, USB:n läpitte. Lisäks pitä oleman automatikki. Ketä muka lykkä neulan lautasel käsipelil, jos kuuntelui orotta nätti 1 000 sinkkukiakko…

Joutusinki lopultamas ostama Phono Box -lisäpalika levarin ja Mäcin välisse. Makso yht pal ko uus levariki *ärrds*. Hyvin kyl pela, ainaski soittamine. Äänittelyt siirtty syksysse, mut nee onki vaa poonust niinko. Pääasia et kämpäs raika.

Ja kert ny vauhtiin päästi, ni panna saman tiän siliäks enempiki. Aiwa-reteon saundi o… aiwan, aiwa-saundi. Tunkkasel kuulosta plätyt. Nii et uusi vahvari ja ratio hakuses, ja voi ol et kajaritki. Ei ny mittä hullumaissi. Mut joku 4 000–5 000 markka ehken. Kerra se vaa kirppase. Jos viäl hyvi ne valkka ni kestävät yht kauva ko äijäki. Wanhuurest o hyäty, ehehheh.

Unhoti muute erellisest lättyjutust poijes sen »yllärin». Runtata tähä sit.

Sattus sillai etei ikän enne. Yhytin kirpparilt yhre donnan liki kaik älpyt kertalaakist, seittemä (7) kappala. Pari vihjet: one-hit wonder, 1972, Anneli Saaristo, 1985. Noussek lapijoit? Aha. Entäs »I Am Woman»?

Juu, Helen Reddy onpi hän. Ehkei mikkä erikoine. En ittekkä muist ko ton hiti. Mut sukkela sattuma torellaki. Tavalisest olsis saanu etti noit varmast vuarem pari. Kuink hiano tämmäne keräily!

Nonni. Jatketas erellisest.

Listan alkupääst kälätetti viikko takaperi. Täsä tule loput.

• Elkie Brooks: Pearls II (1982)
• Eric Burdon: Darkness–Darkness (1980)
• Randy Crawford: Abstract Emotions (1986)
• Fairground Attraction: The First of a Million Kisses (1988)
• Guess Who: Rockin’ (1972)
• Joe Jackson: Look Sharp! (1979)

• Vera Lynn: The World of Vera Lynn (1969)
• Moon Martin: Shots from a Cold Nightmare (1978)
• Bette Midler: Thighs and Whispers (1979)
• New Seekers: Now (1973)
• Graham Parker (And The Rumours): The Up Escalator (1980)
• Tina Turner: Queen (1975)
• Van Morrison: No Guru, No Method, No Teacher (1986)

# Vera Lynn
One-hit wonder, niinkos kaik hyvi tiätä. Täsä löyty tiätystki se, Tohtori Outolempi -loppu. Eikä enemppä tarttekka. Joskus kantsi maksa yhrest klassarist 12 markka.

# Moon Martin
Täst herrast kohkatti ankarast aikoinas. Lupauksi ei vissi iha lunastettu eikä äijäst juurka myähemmi kuultu. Nätti lätty kumminki. Avaus »Hot Nite in Dallas» rulla mukavaste ja samahenkist tavara löyty. II-pualen ekast »Bad Case of Lovin’ You» teki kovan hitin Robert Palmer -vainaa, Elkien paartneri Vinegar Joes.

Taidan arvat miks varte MM katos. Hän ei ol kovi persoonalline laulaja. Liika pal biisitte varas.

# Bette Midler
Bette o persoona. Häne levyjäs olen kauva keräilly. Madame Midler o parhaimmillas liven, mut kyl lättyjäski kelppa kuunnel. Täsä mennä viihdelinjoil, mutei valittamist. Toimii taustamusan oikke hyvi.

# New Seekers
Hehheh. Oli pakko osta. JukeQuizin vakkari Tipu nääs meni toukokuun quizissas kysymä ilkkeit: »Mikä yhtye, 1973: »Pinball Wizard – See Me, Feel Me»? Vaik mää taisinki ol ainova ketä tiäsi/pualiarvas oikke, ni kappala en ollu ikän kuullu. Nyte löyty. Dih!

# Graham Parker
Parker pumppuines (The Rumour) paiskos 70-luvun lopulla rytmikäst bluussi. Isoin hitti tais ol »Hey Lord (Don’t Ask Me Questions)». Sittemmi puhti tais hiukka hiipu; sama homma ko Marttinil tosa yl. Mut toimii kyl. Ja kiakot keräilys.

# Tina Turner
Kova kimma! Varsinki 60- ja 70-luvuil enne kaupallissi hittipätki. Lätyn eka puolisko o sekopää-aviopualisko-Iken kappaleit, mist ei paljo sanomist, mut frouva teke parhas. Ei klassikko, mut kova dokkari donnan alkuajoist.

# Van Morrison
En ol varsinaine funny. Mut äijä on kova, legenda, ja kaik lätyt tartte hommat. Klassikot varsinki o kovis hinnois. Tämä passa hyvi pinosse.

- – -
Et tommottis niinko. Ihan kiva, ko kokonaisuuttas funtera. Toine juttu o sit, ko mene vaik levymessuil. 150 markka lähtö…

»Syksyn tullen sie…» ppari riehuu kirpparin loorastossa.

Vihroviime sain aikaseks, kohnattu lätyiki. Koko kesä o valunu tiatokantoi raivates ja tiäs misä epäpuuhas. Alko näyttä taaski silt, et koht tartte muutta plokinime. Opus- ja whineploki.

Repust löytys kiakoi lopultas 29 kpl. Paiskatas tähä muutama ja kälätyst perässe.

• Elkie Brooks: Pearls II (1982)
• Eric Burdon: Darkness–Darkness (1980)
• Randy Crawford: Abstract Emotions (1986)
• Fairground Attraction: The First of a Million Kisses (1988)
• Guess Who: Rockin’ (1972)
• Joe Jackson: Look Sharp! (1979)
• Vera Lynn: The World of Vera Lynn (1969)
• Moon Martin: Shots from a Cold Nightmare (1978)
• Bette Midler: Thighs and Whispers (1979)
• New Seekers: Now (1973)
• Graham Parker (And The Rumours): The Up Escalator (1980)
• Tina Turner: Queen (1975)
• Van Morrison: No Guru, No Method, No Teacher (1986)

Niinkos hyvi näky ei mittä erikoist sunkka. Jokune kova tyyppi o mukan mutei killereit heiltkä. Toisen kaut, tosa o kaks mitä ole hinkunu kauva aikka, ja kaik lopukki täyrenttä hianost kokoelmi.

Jokune sana. Paha kyl yhtikä kuulemati, kert makkarin kinuskilevari myy taaski ei-oot — neula ei stana suastu. Nyte kärtsäki närvi, ja viäl täl viikol käyn veivamas jostain keskustan puljust USB-vempaime. Halpis taik sika, pal väli. Kyl täyty jo ruvet kuuluma, brkls! :O

# Elkie Brooks
Elkie o mun nuaruure rakkaus. Vinegar Joest lähtie ja vähä samaltappa ko Randy Crawford (kene kiakoi löyty pinost kolme). Kummakki o loistavi lyylei ja pikkase sivus valtsusuasiost. »Pearls» vinkka tiätyst Janissi päi eikä olleska turha; äänt löyty kyl Brooksiltaki. Näky oleva muutama inresantti veto: Coffin–Kingin (Dusty Springfield) -hitti »Going Back», Moody Bluesin »Nights in White Satin» ja Pinkkaritte »Money» (!). Ei donnal ainaska päät palel, sano.

# Eric Burdon
Kaik tiätä et Burdon o kova sälli. Soolokiakot vaa o tahtonu valu plörinäks, ainaski mitä listoihi tule. Aikoinas oli pari tosi siistiiki (»Monterey», »San Franciscan Nights» ja »Spill the Wine»), mut muit en sit muistakka. Täsä levyl o säveltäjist päätelle wanhoi vähä tuntemattomamppi rockbiisei (Leiber–Stoller, Berry etc.). Eric goes rock’n’ roll?

# Randy Crawford
Juu, kolme plattaa Randylt. Täsä mainitus o iki-IHQ siirappiballadi »Almaz». JO!

# Fairground Attraction
Tartti otta kert kuurel markal sai. Ei pal hajuka. Olik tämä pumppu simmone hiukka goottine enne gootei, uut aaltto 70-luvu lopus?

# Guess Who
Haa. Jokane lätty mist kajahta Burton Cummingsin raspi, o hintas arvone. Eric who?! *no, krhm* Pikkase o rupuses kunnos, mut avattavat kannet ja sanotuksekki tallel. Kanukkikokoelma täyttyy…

# Joe Jackson
Nonni. Tätä kyäräsi moont vuat mutei vaa sattunu. Herr Jackson oli tanakka uuden aallon rytmipluusheepo, sikäls ko muistan. »Sunday Papers» oli nätti hitti. Orotuksi o!

- – -
Mut mitäs piru, ehtoo uhka. Pannas rutinat poikki ja jatketa joku päivä uurestas. Toine puali listast ja pikkase ylläri loppuki. *wirn*

 Post skriptumi
Älkkä kumminka vaivautuko. New Seekerssil o (tulos) iha hyvä selitys.

Ja juttuha jatku: kakkososa.